Hei!
Oon 14 vuotias tyttö. Mä kärsin polvikivuista tosi pitkään. Ne alko urheiluharrastuksen aikana/takia. Koskaan en oo siis polvia fyysisesti loukannut (kaatunut tai mitään, tai joskus iha pienenä mut ne ei ollu syitä tähän.) mutta vähitellen alko polvet kipeytymää. Aluks vaan liikunnan aikana. Lenkit alko lyhenemää ja harkat 'huononemaan'. Perussairauden takia mulla on oma lääkäri jonka luona käyn säännöllisesti. Siellä alettiin puhumaan näist vaivoist. Itte pikkusen epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa koska muitakin oireita oli. (yllättävä painonnousu, väsymys, koulu meni huonommin unohtelun takia, kuukautishäiriöt ja ne polvien nivelkivut) Mulla etittiin ihan hirveesti kaikkia sairauksia ja ne polvet unohtu taka-alalle. Ne vaan paheni ja paheni. Urheiluharrastukset loppu. Lenkkeily oli oikeestaan mahdotonta. Uiminen oli ainoo mahdollinen liikunta. Moni kerroksisessa koulussa oleminen alko olemaan tosi vaikeeta. Alko tuntumaan että bussipysäkillekin oli liian pitkä matka. Lääkärit sano että kuvittelen mun kivut ja vastaavaa. Fysioterapeutit sano että polvet on kipeet koska en käytä niitä, kävelen huonosti jne. Tottakai kävelin huonosti ku polvet oli ollu kipeen vuoden ja ne paheni ja paheni kokoajan! Lääkäreiltä en oikeen saanu tukee. Ne vaan vähätteli. Monet itkut tuli itkettyy iltasin koska särki ja sattu niin paljon vaikka vaan istuin. Lääkkeitä jouduin ottamaan paljon, koska en ilman olis pystyny menemään edes kouluun! Lopulta mulle suostuttiin antamaan ortoosit eka toiseen polveen ja sitte toiseen. Liikkumisvaraa oli 15 astetta. Sillai mentiin koko kesäloma ja vähän päälle, mutta olin tosi toiveikas. Pidin ortoosia oikeessa polvessa 1,5kk mutta ekaks en huomannu mitään apuu ja vasemmassa jalassa pitäminen tuntu tuskaselta, koska ei se oikeessakaan auttanu. Kirurgi sano siihen sitte vaan että no ortoosit pois ja kuntoutusviikolle sairaalaan! En voinu uskoo sitä! En mä olis pystyny menemää mihinkää sairaalaan juoksemaan portaita ja ku tiesin jo valmiiks mitä ne fysioterapeutit mun polvista ja päästä ajatteli. Päätin että en mene sinne. Lähdin Helsinkiin Orttoniin. Sieltä sain niin ymmärtävää ja ihanaa palvelua. Mulle sanottiin että ei missään nimessä kuntoutusviikolle vaan nyt täytyy lähteä liikkelle vähitellen ihan vähän lisäämällä matkaa kävelylenkkiin jne. Lähdin kävelemmällä 200m ja se oli ihan maximi. Siitä lääkärikäynnistä on nyt 4kk (polvet ollu kipeenä 2v) ja kävelylenkki on 4kilsaa ja oon siirtymässä 5 kilsan lenkkiin. Oon onnellisimmillani nyt! Pystyn osallistumaan koulun liikkatunneille vaikken voi vielä hyppiä tai juosta.
Pitkä tarina, mutta kuulisin mielelläni teidän kokemuksia rustovauriosta ja lääkärien kohtelusta! :) Kiitos!
Oon 14 vuotias tyttö. Mä kärsin polvikivuista tosi pitkään. Ne alko urheiluharrastuksen aikana/takia. Koskaan en oo siis polvia fyysisesti loukannut (kaatunut tai mitään, tai joskus iha pienenä mut ne ei ollu syitä tähän.) mutta vähitellen alko polvet kipeytymää. Aluks vaan liikunnan aikana. Lenkit alko lyhenemää ja harkat 'huononemaan'. Perussairauden takia mulla on oma lääkäri jonka luona käyn säännöllisesti. Siellä alettiin puhumaan näist vaivoist. Itte pikkusen epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa koska muitakin oireita oli. (yllättävä painonnousu, väsymys, koulu meni huonommin unohtelun takia, kuukautishäiriöt ja ne polvien nivelkivut) Mulla etittiin ihan hirveesti kaikkia sairauksia ja ne polvet unohtu taka-alalle. Ne vaan paheni ja paheni. Urheiluharrastukset loppu. Lenkkeily oli oikeestaan mahdotonta. Uiminen oli ainoo mahdollinen liikunta. Moni kerroksisessa koulussa oleminen alko olemaan tosi vaikeeta. Alko tuntumaan että bussipysäkillekin oli liian pitkä matka. Lääkärit sano että kuvittelen mun kivut ja vastaavaa. Fysioterapeutit sano että polvet on kipeet koska en käytä niitä, kävelen huonosti jne. Tottakai kävelin huonosti ku polvet oli ollu kipeen vuoden ja ne paheni ja paheni kokoajan! Lääkäreiltä en oikeen saanu tukee. Ne vaan vähätteli. Monet itkut tuli itkettyy iltasin koska särki ja sattu niin paljon vaikka vaan istuin. Lääkkeitä jouduin ottamaan paljon, koska en ilman olis pystyny menemään edes kouluun! Lopulta mulle suostuttiin antamaan ortoosit eka toiseen polveen ja sitte toiseen. Liikkumisvaraa oli 15 astetta. Sillai mentiin koko kesäloma ja vähän päälle, mutta olin tosi toiveikas. Pidin ortoosia oikeessa polvessa 1,5kk mutta ekaks en huomannu mitään apuu ja vasemmassa jalassa pitäminen tuntu tuskaselta, koska ei se oikeessakaan auttanu. Kirurgi sano siihen sitte vaan että no ortoosit pois ja kuntoutusviikolle sairaalaan! En voinu uskoo sitä! En mä olis pystyny menemää mihinkää sairaalaan juoksemaan portaita ja ku tiesin jo valmiiks mitä ne fysioterapeutit mun polvista ja päästä ajatteli. Päätin että en mene sinne. Lähdin Helsinkiin Orttoniin. Sieltä sain niin ymmärtävää ja ihanaa palvelua. Mulle sanottiin että ei missään nimessä kuntoutusviikolle vaan nyt täytyy lähteä liikkelle vähitellen ihan vähän lisäämällä matkaa kävelylenkkiin jne. Lähdin kävelemmällä 200m ja se oli ihan maximi. Siitä lääkärikäynnistä on nyt 4kk (polvet ollu kipeenä 2v) ja kävelylenkki on 4kilsaa ja oon siirtymässä 5 kilsan lenkkiin. Oon onnellisimmillani nyt! Pystyn osallistumaan koulun liikkatunneille vaikken voi vielä hyppiä tai juosta.
Pitkä tarina, mutta kuulisin mielelläni teidän kokemuksia rustovauriosta ja lääkärien kohtelusta! :) Kiitos!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.