Tälläisinä aurinkoisina, hitaina vapaapäivän aamuina sitä haluaa venyttää sängystä nousemista mahdollisimman pitkään. Kuvittelen hänet vierelleni ja ihonsa sormieni alle. En halua nousta, kieltäydyn tottelemasta kelloa ja ajatukseni vaeltavat jossain kehojen ja valkeiden lakanoiden maassa, jossa talven kirkas auringonpaiste lankeaa sängylle sekä lattialle ja hän siristää hymyillen silmiään sen voimasta.
Olen täynnä valoa itsekin. Tässä tunteessa ei ole mitään viiltäviä reunoja tai maailmanlopun varjoja, ei Atlantin myrskytuulia, eikä meren raivoa. Siinä on taivaan kaikki kauneus.
Olen täynnä valoa itsekin. Tässä tunteessa ei ole mitään viiltäviä reunoja tai maailmanlopun varjoja, ei Atlantin myrskytuulia, eikä meren raivoa. Siinä on taivaan kaikki kauneus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Talventyttärelle hyvää ja iloista mieltä! Näihin aatoksiin on miehenkin helppo yhtyä. Voi kumpa sais sitä...
Kiitos! "Rakkaus on hulluuden ainoa sosiaalisesti hyväksytty muoto." Lainattuja sanoja ja niin tosia.