minä menen isäinpäivinä haudalle rakasta Isää "muistamaan",joka kuoli liikenneonnettomuudessa.Joka vuosi se tuntuu tuskalta edelleen.Olenhan nuori itsekin.Hänet vain otettiin pois väkisin meiltä.Tappelin vastaan mutta kyyneleet ovat jo loppuneet.Aikaa on kulunut jo 6,5v tapahtumasta.Elämä on hyvällä mallilla ollut,koska sain kiinni elämän langasta vielä.Kuitenkin tunnen olevani niin kovin irtonainen,koska emme pidä sukulaisiin yhteyttä paljoa.Ja isovanhemmista yksi enää hengisssä.Haluaisin kuulua johonkin kuuluvaksi,olla pysyvää
Mutta mikään ei tässä maailmas ole,kaikki otetaan pois.Jäljellä on tyhjä,kuiva kaivo,kuristava paha olo,kun muisto tulee pitkän ajan kuluttua esiin.Olen väsynyt Isä..
Mutta mikään ei tässä maailmas ole,kaikki otetaan pois.Jäljellä on tyhjä,kuiva kaivo,kuristava paha olo,kun muisto tulee pitkän ajan kuluttua esiin.Olen väsynyt Isä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
tiedän tunteen... isäni kuoli 1,5vuotta sitten tekemällä itsemurhan aina kun menen haudalle tulee kaikki muistot mieleen isästäni ja sitten tulee surullinen mieli eli kauhee ikävä isääni en muuta toivois kun saisin isäni takas en muuta tarvis tällä hetkellä... ja tiedän että en tuu ikinä pääsemään yli ja unohtamaan isääni koska isäni oli mulle tärkein ihminen maailmassa