Yleislääketieteen erikoiskoulutus

Perusasioita, miten kuume parannetaa ja kuinka kipsi tehään.

Se on sellainen apukoulu. Sinne joutuvat vuosikurssinsa huonoimmat opiskelijat.

Eikö yleislääketiede ole erikoisaloista vaikein koska monipuolisesti pitää tietää kaikenlaista? Ei se mitään helppoa ole.

Moni maallikko ajattelee juuri kuten Notglamorous.
Kokeneet lääkärit tavallisesti pitävät yleislääketieteen erikoisalaa yhtenä haastavimmista ja raskaimmista erikoisaloista, vaikka itse viihtyisivätkin paremmin muulla (useimmiten kapeammalla) erikoisalallaan.

Yleislääkäri ei kaikkia sairauksia itse hoida, mutta yleislääkärin on hallittava monen erikoisalan erotusdiagnostikkaa hyvin laajalla skaalalla. Yleislääkärin vastaanotolle tulevan potilaan otsassa ei lue, mikä potilasta vaivaa tai kuinka vakavasta ja kiirellistä hoitoa vaativasta sairaudesta on kyse.
Hyvän yleislääkärin tulee kyetä herkällä silmällä tunnistamaan tk-tasolla hoituvien flunssien, sinusiittien ja selkäkipuisten joukosta juuri se 10-15% potilaista, joiden täysin arkipäiväisen vaivan taustalla onkin vakavampi sairaus ja jotka tulee lähettää eteenpäin erikoissairaanhoidon puolelle tutkittaviksi tai hoidettavaksi.

Erikoissairaanhoidossa potilasaines on valikoituneempaa ja usein suuri joukko sairauksia on jo poissuljettu tk-tasolla.

Omista mieltymyksistä riippuu missä työssä viihtyy, eikä yleislääkärin työtä tarvitse itse tehdä arvostaakseen sitä. Rutiinityötä riittää joka erikoisalalla, se on vain omanlaistaan: silmälääkäri hoitaa paljon kaihipotilaita, suuri osa urologiaan erikoistuneen lääkärin potilaista tulee vastaanotolle eturauhasen liikakasvun takia. Gastrokirurgin yleisimpiä toimenpiteitä on umpilisäkkeen poisto, jne.