Katselin aamulla ruotsalaisen expressen lehden kuvia Norjassa raivonneesta tulipalosta, Yksi etusivulla ollut otsake löi ällikällä: Hitler valmisteli Ruotsin valloittamista vuoden 1943 lopulla. Lähde Ruotsin Sota-arkisto.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Njaa, olettamuksia ilmeni puolen ja toisin, kuka lie dokumentoinut?
googlasin uudelleen expressen.se /Hitler ja esiin tuli laajempi artikkeli erotuksella, että siinä ilmenee suunnittelun alkaneen viimeistään 1942. Tämänpäiväisen artikkelin kirjoittaja arveli tilanteen muodostuneen akuutiksi Mannerheimin todettua, että Suomi häviäisi jatkosodan.
Ei ole yllätys! Sveduthan olivat nöyriä sakujen palvelijoita tuohon saakka.
Rautatieverkosto oli sakujen haluamassa laajuudessa heidän käytössään.
Svedut toimittivat sakuille rautamalmia ja SKF:n vierintälaakereita mm. hävittäjälentsikoiden tarpeisiin yms. yms.
Vasta rintamatilanteen muutos alkoi kampeamaan svedujen politiikkaa toiseen suuntaan mutta sekään ei estäny materiaalitoimituksia.
On täysin luonnollista, että sakut suunnittelivat valmiiksi operatiot hultovarmuutensa turvamiseksi.
Jälkeen päin ovat sitten niin viisaita oppimestareita.
Totuuden nimissä on sanottava, että hoitivat politiikkansa taitavasti mutta heidän ei pitäisi unohtaa noita sakukaveruuden vuosia!
Expressen -lehden artikkelin kirjoittaja on Per-Erik Lundström. Krigsmyter-julkaisussa hän mainitsee saksalaisesta huolto-yksiköstä Luleon läheisyydessä jo vuonna 1941. Ei Liene yllätys malmikenttien turvaamiseksi. Stalin puolestaan auttoi saksalaisia miehittämään Norjan. Saksa-Neuvostoliittopaktin vuoksi se ei ole yllätys vaikkakin tuntematon ainakin minulle.
Olen sensijaan ollut tietoinen esim. malmikenttien merkityksestä Välirauhan solmimisessa. Ranskalais-englantilaisen "vapaaehtoisten" 15000 miehen oli tarkoitus tulla nimellisesti auttamaan suomalaisia. Todellisuudessa tarkoitus mennä Murmanskiin ja samalla miehittää Narvikin satama ja Ruotsin Malmikentät. Tämä suunnitelma meni mynkään Saksan kehoitettua Neuvostoliittoa keskeyttämään sotatoimet suomalaisten ahdinkotilanteesta huolimatta.
Hitlerillä oli siako Paula Hitler niminen. Naurettavaa!
Tragikoomista.
en käsitä väitteesi merkitystä tässä yhteydessä.
Ruotsalaiset tajusivat varmaankin että kauppa se on kun kannattaa, vaik työlkii ellää!
Neuvostoliiton Itämeren-politiikka ja ohessa myös Suomen sotilaspoliittiseen
tilanteeseen sekaantuminen 1930- luvulla kuvastaa selvästi tavoitteita, jotka hiottiin lopulliseen muotoonsa ns. Ribbentrop-sopimuksella. Sopimus mahdollisti Ruotsin puolueetomuuden , hintana ruotsalaisen malmin hyödyntäminen. En usko, etteikö tätä asiaa käsitelty ainakin virallisten asiakirjojen ulkopuolella. Ruotsin kannalta olisi ollut tyhmää olla käyttämättä tilannetta hyväkseen. Virallinen puolueetomuus-politiikka osottautui sitten kultaakin arvokkaammaksi, kun alettiin tuhoutuneiden sota-alueiden jälleenrakentaminen ns. marshall-avun turvin.
Tätä en tiedä, silti kysyn fundsija. Lapsuuden kotisi oli siellä Lapissa. Minua kiinnostaa ihmiset, jotka ovat vahvasti leimautuneet syntymämaisemiinsa.
Kaikkihan sieltä syviltä mailta lähdettiin työn hakuun, niin minäkin.
Millaista koulutusta olet saanut? Millaisesta työstä jäit eläkkeelle? (tämä vain meidän kesken)
Olen seurannut monen pohjoisista maisemista etelään muuttaneen ihmisen elämää. Ne onnettomat, jotka ovat joutuneet katkoaan juurensa lapsuutensa maisemiin, kuolevat nuorempina kuin siteitä ylläpitäneet.
Tekisi mieli sanoa, että kysytpä vaikeita, mutta lyhyesti: tätini miehensä kanssa adoptoi minut heti sodan päädyttyä Etelä-Suomeen, eli henkiset juuret eivät ole siellä Lapissa samalla tavoin kuin luonnollisilla lähisukulaisillani. Lähdin täältä etelästä seikkailemaan Ruotsiin ja muutaman telakalla hitsaajana kulutetun vuoden ja avioeron jälkeen ns. reppufirmoissa sama työ kunnes selkä hieman reistellen vakinaistuin mutta jouduin jättämään hommat ja yritin hieman huonolla tuloksella sivistäytyä tuollaiselle lukion ala-astetasolle. Eli ei mitään mainittavaa.
Tuohon muuttolintujen elinkaareen en ota kantaa.. Osalla muuttajista aikaiseen menehtymiseen on tosiaan syynä juurettomuus. Lähipiirin puuttuva sosiaalinen tukiverkosto ja sen seurauksena alkoholisoituminen on ollut huomattavan yleistä muuttajien keskuudessa. Ja toinen seikka on ikävän upottaminen työhön. Monet maahanmuuttajat työskentelevät keskivertoa enemmän vaarantaen terveytensä.
Elinkaaren pituus määriytyy tilastollisesti perimän ja elintason yhteydessä saatavalla kertoimella, eihän muuten vakuutusasiamiehet tienaisi leiviskäänsä.
En vastaa tuohon kysymykseen, koska minulta ei sitä kysytty,
mutta yleisellä tasolla ja omastakin kokemuksesta voin sanoa,
että maailma muuttuu niin nopeasti, että kylläpä siinä juuret katkeaa.
Jos on 40 v.poissa, vaikka aluksi joskus jouluna kävikin,
niin kun nyt menet, ketään ei enää tunne, uudet sukupolvet ovat
tulleet.
Hautausmaalla näkee hautakivissä tuttuja nimiä.
Samalla tulee mieleen heistä joitain mukavia tapahtumia joita
lapsuudessa koettiin.
Lapsuuden kodissani elettiin kuin 100v aikaisemminkin. Lapsia tehtiin paljon, mutta ei käsitetty, että maailma on muuttunut, pitäisi lapsia hiukan kouluttaakin.
Eihän saloseudulla, köyhissä perheissä sellaista edes harkittu. Niinpä me kaikki sisarukset teimme etelässä niitä hanttitöitä, joita oli tarjolla. Tehtaissa, rakennuksilla joka renkeinä maatiloilla.
Nyt 45v. kotoa muuttamisen jälkeen kotimökki tuo yhä ristiriitaisia tunteita. On paljon painajaismaisia muistikuvia ankeimmista talvista.
Vähäeleisiin lapsuudenvaisemiin olen kuitenkin pysyvästi ankkuroitunut. Ei ollut lähellä järveä, jokea tai tunturia. Silti maisemat pysyy mielessä.
Tein sen havainnon, että voin paremmin kun sallin mielikuvien vaellella noissa metsämaisemissa vaikka sellaisina niitä ei ole ollut olemassa vuosikymmeniin.