Rakas rantasi

Liona! Wau....
Iski kuin aalto rantaan;)

Hieno :) aistikas ja rauhaisa.

Nyt meni tää akka ihan sanattomaksi !

Siitä on pitkä aika kun olen lukenut tämmöistä kauneutta !

Eri aisteissa horisonttikin näkyy erilaisina väreinä - auringon noustessa kuin laskiessa - että tunteidenpalot liekehtivät kehossa sisäisinä tulimerinä kohden vastarannan kallion seinämiä ; syleissä kosketuksien lämmöt.

Näin minä tulkitsen vapaasti runosi lämpimät aallot : Hyvää jo alkanutta Vuotta 2014 !

Kaunista runokieltä... johon "sisäinen kaaos" tuo särmää, elämänkarheutta... ettei lopputulos ole liian vaaleanpunainen. Todellisuudessa asia toki on niin, että niiltä kaaoksilta mieluusti vältyttäisiin, itse kukin. Tuskin kukaan meistä haluaa joutua elämän kipuihin ja ristiriitoihin vain siksi, että saisi aikaiseksi puhuttelevaa runoa. Mutta kun niihin kipuihin joudutaan, niin miksi sitten ei käyttäisi niiden synnyttämiä tuntoja runonkin aiheena, parhaimmillaan loistavin lopputuloksin... Eikä ainoastaan runous. Joskus elämän ristiriidat tuottaa tarpeellista myös IRL (in real life): itsetuntemusta, sisäistä kasvua, empatiaa... Kunhan ensin välttää itsesäälin, katkeruuden ja kostonhimon karikot... Pitkälle rönsyilee palautteeni... Takaisin runoon: runon alun ja lopun väliin jännittyy täyteläinen, mieltä hivelevä kuva, jossa meri ja auringonlasku hienosti toimii vahvojen tunteiden metaforana. Aistivoimainen kokonaisuus.

Voi miten seesteistä runoutta. Tykkäsin!

Tämä runo on täynnä sitä runokieltä, jota runoissasi olen aina ihaillut.
Kaunista, kuvailevaa ja herkkää tunnelman luovaa sanaleikkiä, joka avautuu, kuin kesäinen kukka aurinkoiseen päivään.

Runon elävä ja vapautunut kieliasu kertoo luovuuden vapaasta esiinnoususta. Tälläiset runot syntyvät runoilijan sielussa, jossakin syvällä suojassa kaiklta pahoilta voimilta ja siksi nämä runot syntyvät vahvoina ja elävinä, täynnä kauneutta ja elinvoimaa.
Nämä runot syntyvät luomaan iloa ja kauniita mielikuvia lukojoidensa mieliin.

Runo, joka henkii jokaisessa tavussaan sitä herkkyyttä ja kauneutta, jota aina runoissasi olen etsinyt ja ihaillut ja nyt olet onnistunut rakentamaan runoosi kokonaisuuden, jota ihaillen ja ihastellen luen. Yhä vain uudelleen ja uudelleen.

Ilolla myös havaitsen sinun runojesi löytäneen toisenkin henkilön, jonka ajatukset myötäilevät omiani.

Usein olen verrannut runojasi maalauksiin, ja niin teen omassa mielessäni tämänkin runon kohdalla. Luon mieleeni kauniita kuvia, joiden esiin kirjoittamista en näe kommentissani tarpeelliseksi.

Runosi säihkyy kauniina helmenä ja ihailen hiljaa sen lumoavaa hehkua.


Kiitos erittäin herkästä ja kauniista runostasi


Ceero