Mitä teille on tapahtunut esikoisen julkaisun jälkeen? Mitä posiitivista, mitä negatiivista? Miltä se tuntui, oliko se sen arvoista? Myytiinkö sitä, saitko siitä rahaa, jouduitko olemaan tekemisissä julkisuudessa (antamaan haastattelun, mainostamaan itseäsi sosiaalisessa mediassa jne.) Ketkä saivat tietää, miten työkaverit, perhe, vanhat tutut reagoivat? Vai muuttuiko elämä mitenkään, saiko kukaan edes tietää, unohdettiinko kirja heti?
Kaikenlaiset kokemukset otetaan mielellään vastaan. Itse rakastan kirjoittamista ja olen kirjoittanut monta käsikirjoitusta, mutten ole vielä varma, haluanko yrittää julkaisua. Eniten pelottaa sellainen itsensä mainostaminen tai ihmisten kanssa tekemisissä oleminen, vaikka olenkin kuullut, että tuskin julkisuutta tai haastatteluja tulee ollenkaan. Haluaisin kuulla siis teidän kokemuksianne, onko julkaiseminen sen arvoista? Millaista elämä on sen jälkeen?
Kaikenlaiset kokemukset otetaan mielellään vastaan. Itse rakastan kirjoittamista ja olen kirjoittanut monta käsikirjoitusta, mutten ole vielä varma, haluanko yrittää julkaisua. Eniten pelottaa sellainen itsensä mainostaminen tai ihmisten kanssa tekemisissä oleminen, vaikka olenkin kuullut, että tuskin julkisuutta tai haastatteluja tulee ollenkaan. Haluaisin kuulla siis teidän kokemuksianne, onko julkaiseminen sen arvoista? Millaista elämä on sen jälkeen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoittamiseen keskittyvässä blogissani, Kirjailijan kellarissa, olen saanut haastateltua kahta eri kirjailijaa, Piia Kaikkosta ja Nina Hurmaa. En suoraan tätä kysymystä kysynyt, mutta hieman aihetta sivusin.
Sen verran kun kirjallisuuskenttää olen seurannut, niin käsitykseni on ettei elämä varsinaisesti muutu siitä juurikaan. Mainostamisessa sinä olet tärkein tekijä, eli itse pitää olla aktiivinen jos haluaa haastatteluihin ja niin edelleen. Jos taas et tee työtä julkisuuden eteen, niin voipi olla, ettei sellaista julkisuutta edes tule. Tämä voi itselle olla helpotus, mutta kirjan myynnille taas se tekee huonoa. Puolensa ja puolensa. Jos sinua ei kiinnosta, niin mitään sellaista ei tarvitse tehdä. Ei kustantamo tule sanomaan, että menes nyt Huomenta Suomeen kertomaan itsestäsi.
Haastattelut ja muutakin löytyy osoitteesta: http://kirjailijankellarissa.blogspot.fi/
Usein käy myös niin, että esikoiskirjan saama vähäinen huomio puuttuu täysin toiselta ja kolmannelta kirjalta. Ei yhtään lehtijuttua, ei arvosteluja, ei sitten myyntiäkään.
No niin, jos hamuaa taideammattiin, pieni julkisuus voi olla mukavakin kokemus. Ja se koskettaa kuitenkin pientä ammattitaiteilijoiden ryhmää. Jos saa haastattelupyynnön, omien taidenäkemysten jakaminen vuosien kirjoittamistyön jälkeen voi tuntua hyvinkin mielekkäältä. Ainakin itselleni se olisi sellaista.
No joo, taide ja taide. Kirja on kirja, ei se ole taidetta. Moni kirja on todella laadukas ja korkeatasoinen, ei ne silti taidetta ole. Maalaus on taidetta, ja tulkinnallinen valokuva. Sanonta taidepläjäys on sarkasmia.
Runo voi olla taidetta, ainakin sellainen, jota kukaan ei ymmärrä. Ja sitten tekijä sanoo, että se onkin taidetta, ei sitä tarvitsekaan ymmärtää. Tai voi ymmärtää.
.................... hmmmmhhhpföffffff, ahaaa............
" No joo, taide ja taide.
Kirja on kirja,
ei se ole taidetta.
Moni kirja on todella laadukas
ja korkeatasoinen,
ei ne silti taidetta ole.
Maalaus on taidetta,
ja tulkinnallinen valokuva.
Sanonta taidepläjäys on sarkasmia.
Runo voi olla taidetta,
ainakin sellainen,
jota kukaan ei ymmärrä.
Ja sitten tekijä sanoo,
että se onkin taidetta,
ei sitä tarvitsekaan ymmärtää.
Tai voi ymmärtää. "
Hyvä Scara! :)
joooooo..............kivaa,
2 1
tekstaili varsinaisen
taidepläjäyksen
kiitos hänelle !
Runo voi olla taidetta. Olen meinaan lukenut yhden hyvän runon ja minusta se oli taidetta. Sellaista rehellistä oikeaa taidetta. Sillä oli sanoma.
`Runo on valmis,
saa tulla pyyhkimään`
Arvaako kukaan tekijää?
Kaikki oli positiivista. Joitain arviointeja julkaistiin ja oli muutamia lehtihaastatteluja. Kirjoittaminen muutti elämäni ja se jatkuu uusien tarinoiden muodossa. Raha ei ratkaissut ja useimmat tuttavat olivat yllättyneitä.
Taidat olla tienhaarassa? Eivät ne tarinasi siellä pöytälaatikoissa lukijoita lämmitä, anna mennä vaan. Jos mahdollinen julkisuus tuntuu epämukavalta, kirjoita salanimellä.
Tuolla alempana 2 1 sanoo, ettei kirja ole taidetta. Kyllä on, sanataidetta, silloin kun teksti on kiehtovaa ja mukaansa tempaavaa.