Oli silmiä avaavaa lukea Kalevan sunnuntai liitteessä olleita selostuksia jossa artikkelissa Oulun kaupungin sosiaalijohtaja jatkoi vääristelyään ja väistelyään puolustaessaan alamaistensa karmeita virheitä lastensuojelussa. Artikkelia lukiessa välittyi kyllä selkeästi jälleen kerran kuva, jossa kaikki selitetään parhain päin , eikä missään tapauksessa voida myöntää virheitä. Tämä on ilmesen yleistä sosiaalialalla myös täällä Espoossa.
Artikkelissa esiintyvä huostaanottopäätöksiä Oulussa tehtaileva pälikkö Teija Sulisalo myöntääkin että lastensuojeluperheet eivät ole mitään marginaaliperheitä, vaan ne ovat tavallisia perheitä. Tuo on kyllä rehellistä puhetta! Näin se ikävä kyllä on. Eikö siinä valossa olisikin järkevää että asioihin paneuduttaisiin oikeasti ja niitä tavallisia perheitä tuettaisiin oikealla kotiavulla, huostaanottojen sijaan. Olen kyllä Leeni Ikosen kanssa samoilla jäljillä että näin ei voida enää jatkaa. Koulunkäyntiongelmat eivät saisi yksistään riittää huostaanottoihin. Harvinaisen järkevää puhetta.
Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa suomalaiset perheet eivät enää luotakaan lastensuojeluun ja sen eri yhteistyötahoihin. Tämä on ikävää, jopa traagista. Kun lastensuojelusta on tullut taho, josta apua hakemalla vaarannat perheesi koossa pysymisen , ollaan ikävässä tilanteessa. Jotain olisi aidosti osattava tehdä ja pian. Eikö olisi oikeastikin aika palata sinne 80-luvulle ja sellaisiin palveluihin joissa perheet voivat luottaa kodissaan mahdollisesti vieraileviin perhetyöntekijöihin. Nythän ei asia selvästikkään ole näin.
Huostaanotto luvut ovat kasvaneet niin hirvittävällä vaihdilla että tälläisella pienellä valtiolla luulisi tulevan jo rajat vastaan. Jokainen aidosti tuettu perhe maksaa yhteiskunnalle hyin pienen summan kuin se että näitä perheitä joudutaan vuosien kuluttua ison koneiston turvin auttamaan niin mielenterveys, kuin lasetensuojelun kautta huostaanotettuna erilaisissa laitoksissa.
Myös puheet ja huhut lapsibusineksestä liikkuvat kentällä. Eivät nekään taida olla aivan tuulesta temmattuja. Esimerkiksi Espoossa entinen lastensuojelun tyuöntekijä on perustanut entisen työpaikkansa lähelle yksityisen lastenkodin. Minulla ainakin soivat hälytyskellot tässä vaiheessa. Onko toiminta läpinäkyvää? Kuka valvoo tätä tahoa? Mitkä ovat sidonnaisuudet entiseen työpaikkaan? Entäs se karu tosiasia että bisness loppuu mikäli sijoituksia ei tehdä samassa mittakaavassa`?
Artikkelissa esiintyvä huostaanottopäätöksiä Oulussa tehtaileva pälikkö Teija Sulisalo myöntääkin että lastensuojeluperheet eivät ole mitään marginaaliperheitä, vaan ne ovat tavallisia perheitä. Tuo on kyllä rehellistä puhetta! Näin se ikävä kyllä on. Eikö siinä valossa olisikin järkevää että asioihin paneuduttaisiin oikeasti ja niitä tavallisia perheitä tuettaisiin oikealla kotiavulla, huostaanottojen sijaan. Olen kyllä Leeni Ikosen kanssa samoilla jäljillä että näin ei voida enää jatkaa. Koulunkäyntiongelmat eivät saisi yksistään riittää huostaanottoihin. Harvinaisen järkevää puhetta.
Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa suomalaiset perheet eivät enää luotakaan lastensuojeluun ja sen eri yhteistyötahoihin. Tämä on ikävää, jopa traagista. Kun lastensuojelusta on tullut taho, josta apua hakemalla vaarannat perheesi koossa pysymisen , ollaan ikävässä tilanteessa. Jotain olisi aidosti osattava tehdä ja pian. Eikö olisi oikeastikin aika palata sinne 80-luvulle ja sellaisiin palveluihin joissa perheet voivat luottaa kodissaan mahdollisesti vieraileviin perhetyöntekijöihin. Nythän ei asia selvästikkään ole näin.
Huostaanotto luvut ovat kasvaneet niin hirvittävällä vaihdilla että tälläisella pienellä valtiolla luulisi tulevan jo rajat vastaan. Jokainen aidosti tuettu perhe maksaa yhteiskunnalle hyin pienen summan kuin se että näitä perheitä joudutaan vuosien kuluttua ison koneiston turvin auttamaan niin mielenterveys, kuin lasetensuojelun kautta huostaanotettuna erilaisissa laitoksissa.
Myös puheet ja huhut lapsibusineksestä liikkuvat kentällä. Eivät nekään taida olla aivan tuulesta temmattuja. Esimerkiksi Espoossa entinen lastensuojelun tyuöntekijä on perustanut entisen työpaikkansa lähelle yksityisen lastenkodin. Minulla ainakin soivat hälytyskellot tässä vaiheessa. Onko toiminta läpinäkyvää? Kuka valvoo tätä tahoa? Mitkä ovat sidonnaisuudet entiseen työpaikkaan? Entäs se karu tosiasia että bisness loppuu mikäli sijoituksia ei tehdä samassa mittakaavassa`?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Linkki Kalevalehden uutiseen 19.1.2014, jossa on 43 kommenttia.
Huostaanottopäätökset muuttuvat harvoin.
Onko sinulla lisätietoa aiheesta?
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/huostaanottopaatokset-muuttuvat-harvoin/653799/
-----------
On tietoa, hyvinkin paljon. Millaista tietoa haet.
LSKL järjestää ammatillista koulutusta lastensuojelun ammattilaisille.
Lisätietoa.
http://www.lskl.fi/kouluttaa
-----------
"Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa suomalaiset perheet eivät enää luotakaan lastensuojeluun ja sen eri yhteistyötahoihin. Tämä on ikävää, jopa traagista. Kun lastensuojelusta on tullut taho, josta apua hakemalla vaarannat perheesi koossa pysymisen , ollaan ikävässä tilanteessa. "
Tämä on tiedetty jo kauan.
Ovat tienneet päättäjätkin.
Mutta nyt ihan kuin UUTENA asiana puhutaan yhtäkkiä kaikista lastensuojeluun liittyvistä törkeyksistä. Vai pitäiskö laajentaa vielä ja sanoa, että lasten elämään liittyvistä törkeistä epäkohdista, kuten tarhojen surkeasta tilasta, eikä peruskoulukaan ole enää niin ihana kuin sitä aina ennen on hehkutettu.
Samojen viestien jatkuva syöttö tänne on vastoin sääntöjä.
nalkuttaja ei osaa lukea päivämääriä?
kyllä tuo edellinenkin linkki on ihan tämän päivän uutiseen.
Se sama linkki on täällä ainakin viidessä eri ketjussa. Tosi hyvää keskustelua. Toi maaninen linkittäminen on itseasiassa tosi itsekästä.