Kaiken pahan alku ja juuri

Psykiatria vie ja johdattaa itse ihmiset pois elämän perustalta, eli psykiatria kieltää ihmisen sellaisena kuin ihminen itse on. Kieltäminen tapahtuu "diagnoosin" avulla. Eli täysin ulkopuolinen ja ulkopäin tullut yhden ihmisen pelkkä mielivaltainen mielipide ilman tutkimuksia pakottaa ihmisen täysin kestämättömään tilaan, jossa hänen mielensä virallisesti varastetaan ja syrjäytetään pois elämän piiristä ja omalta perustaltaan. Toisin sanoen psykiatria sulkee ihmiseen pimeään säkkiin ja jää itse säkin ulkopuoliseen valoon. Jos psykiatria ei sulkisi ihmistä pimeään säkkiin ”diagnosoinnin” avulla, niin silloin kumpikin osapuoli saisivat jäädä ulkopuolisen valon piiriin. ”Diagnosoimaton” todellisuus edustaa yhteistä valoa, eli yhteisessä valossa ja tasa-arvoisessa kohtaamisessa kaikki olisi toisin. Todellisuudessa psykiatria kuitenkin pelkää kohdata todellista ihmistä, jonka vuoksi se myös kohtelee ihmisiä kuin ” villieläimiä”, eli sulkee heidät häkkiin tai ”säkkiin” ”diagnoosin” avulla.

Psykiatrinen rikos tapahtuu todellakin siinä, että se sotkee todellisten ihmisten mielen ja hengen omiin mielivaltaisiin mielipiteisiinsä, jolloin lopputulos on todella kaamea. Kuka meistä voisi kestää sen, että joku ulkopuolinen taho tahraisi meidän mielemme ja henkemme omilla perusteettomilla mielipiteillään. Eli psykiatria saa itse ihmisten mielen horjumaan omilla perusteettomilla ”diagnooseillaan”, jotka sitten piinaavat ihmisiä aiheettomasti lopun elämäänsä yötä ja päivää. Psykiatriahan tekee ihmisistä kuin ”riivattuja” omalla praktiikallaan. Eli jos psykiatriaa ei olisi, niin ihmiset tulisivat hoivatuiksi leimaamattoman psykologian ja yleisen terveyden huollon piirissä, jolloin olisi aina myös leimaamaton uuden aloittamisen mahdollisuus.

Me emme usko psykiatriaan. Me uskomme ihmisen ulkopuoliseen valoon ja keskinäiseen yhteyteen.