Ensi jaksossa on toinen puolikas ja jännittää nyt jo nii perkeleesti.. en siis pidä liikunnasta ollenkaan johtuen huonosta kunnosta. Miten pääsee vitosella läpi? Ei oikeesti pysty juoksee joku 2000m cooperissa, (jos on joku loppukoe jossa pitäs juosta 2000m coopperris) 1700m meni ysillä nii varmaa mä nyt vedän 2000 tai leukoja :D uiminen, hiihto, luistelu.. ei helvetissä, siinä on jo tarpeeks urheilua että polkee päivittäin 2km edestakas kouluu.
Jotai neuvoja? Ei oikeesti kiinnostas yhtää, miten te olette välttäneet liikuntaa ja saanet vitosen tai jotai? Jokaista neuvoa arvostan kiitos
Jotai neuvoja? Ei oikeesti kiinnostas yhtää, miten te olette välttäneet liikuntaa ja saanet vitosen tai jotai? Jokaista neuvoa arvostan kiitos
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ootko tyttö vai poika? Tytöillä välttely sujuu aika helposti, koska tytöissä on paljon muitakin huonokuntoisia, uinnit välttää "menkoilla", kukaan ei oikeastaan ota mitään kauhean tosissaan. Ainakin itse tyttönä jopa tykkäsin niistä lukion kahdesta pakollisesta liikunnankurssista, vaikka yläasteella koululiikunta olikin aikalailla yhtä helvettiä.
Varsinkin jos on iso ja joustava lukio ja mukava opettaja voi tietysti myös kysyä, että olisko mahdollista suorittaa kurssi itsenäisesti. Eräs kaverini lukiossa kävi liikunnanopettajalle valittelemassa huonoa itsetuntoa, "diagnosoitua masennusta" (jota ei ollut) jne. ja opettaja ystävällisesti antoi luvan suorittaa kurssin itsenäisesti. Sitten kaveri vain piti liikuntapäiväkirjaa ja kurssin lopussa "todisti" SportTrackerista tms. sovelluksesta oikeasti tehneensä mitä piti.
ei hyvää päivää, tätä varten se koululiikunta on että saadaan kaltaisesi nuoret edes hetkeksi ylös sieltä sohvalta suklaata ja sipsiä mässyttelemästä
Kannattaa hei neuvotella sen opettajan kanssa vaihtoehtoisista suoritustavoista! Älä kuitenkaan sano suoraan, että vihaat liikuntaa tai oot tosi huonokuntoinen, vaan kaunistele vähän ja keksi joku selitys. Jos on joku edes siedettävä urheilulaji, niin kysy, että jos saisit tehdä siinä korvaavia suorituksia. Paikalle sinne kuitenkin kannattaa mennä ja edes yrittää näyttää tekevän jotain. (Mulle onneksi sattui aikoinaan vastaan liikunnanopettajia, joiden kanssa pystyi vähän säätämään.)
En ymmärrä tätä ongelmaa liikunnan kanssa. En itsekään ole mikään atleetti, mutta ihan mukisematta suoritin lukion pakolliset liikunnankurssit uinteineen päivineen. Ihan rentouttavaa se oli vaihteeksi pelata koripalloa tai sählyä koulukavereiden kesken, joiden kanssa oli yleensä jossain tunkkaisessa luokkahuoneessa. Eikä sitä liikuntaa ole kuin 3 kertaa viikossa sen 75 min (näin meillä ainakin). Jos on niin huono kunto ettei oikeasti vain kestä koululiikuntaa (ja olet niin laiska ettet jaksa sitä kohttaa sen vertaa) niin on jo syytä huolestua! Nimittäin kaltaiseni noin 15 kiloa ylipainoinen, kotona koneella kyhjöttävä ja autolla kaikkialle liikkuva jantteri siitä selvisi ja sai jopa kiitettävän. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni!
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että mikään himoliikkuja siellä ei todellakaan tarvitse olla! Positiivisella mukanaololla pääsee kyllä läpi ja riittää kunhan edes yrittää. Onko sinulla kavereita jotka ovat samantasoisia liikunnan suhteen? Muutaman jannun porukassa kaikki tuntuu aina helpommalta.
Liikunnanopettajan asenne ratkaisee myös paljon, millainen hän on? Itselläni ei oikeita ongelmia ollut muuta kuin uimisessa, mutta onnekseni maikka oli sama kuin yläasteella. Pienen paikkakunnan etuja. Hän tiesi siis jo ennestään tilanteeni eikä koko lukioaikana pakottanut minua uimisessa mihinkään. Riitti että yritin parhaani enkä vetänyt lonkkaa altaan reunalla. En koskaan suorittanut uimisen 200 metrin testiä. Liikunnan numeroni laski ysistä kasiin, mutta ei puhettakaan että olisi tullut hylätty sen takia.
Kyllä sä läpi pääset kunhan edes vähän osallistut. Ei tarvi ottaa tosissaan, ei moni mukaan ota. Kunhan ilmestyt paikalle ja hiukan osoitat olevasi mukana. Riippuu tietysti liikunnan opettajastakin että kuinka paljon vaaditaan, mut ei kai mahdottomia kuitenkaan.
ps. Silti olen sitä mieltä, että pakollinen liikunta lukiossa on typerää. Saisi jäädä sinne peruskouluun.
Meillä ei ainakaan ketään muuta (oppilasta) kiinnostanut pätkääkään se, minkä tasoinen joku toinen sattui olemaan liikunnassa. Jos joku ei osannut jotain, ei sillä ollut mitään merkitystä, ja hyvä niin. Ei siellä muutkaan ole mitään mestaruustason urheilijoita, älä huoli. :D
Totta se silti on, ettei mielestäni liikunta kuulu enää lukioon. Ei varsinkaan kahden kurssin verran. Jos nuori ei ole koskaan liikkunut, ei pari liikuntakurssia tule tämän elämäntapaa liikunnalliseksi muuttamaan. Eikä toisaalta parilla liikuntakerralla mitään merkitystä kunnon kannalta ole.
Hyvällä asenteella pääsee pitkälle. Muista myös, ettei liikunnan arvosanalla ole todellakaan mitään merkitystä, joten älä ainakaan siitä stressaa.