Moi.
Mun oli vähän vaikea hahmottaa mihin tämä keskustelu kannattaisi laittaa, mutta toivottavasti tämä on ainakin vähän lähellä oikeaa.
Asiani koskee raskasta kokemusta ollessani 11-12-vuotta vanha. Olen nyt 14-vuotias enkä ole vieläkään päässyt oikein millään muotoa tästä yli.
Jos kenelläkään olisi samankaltaisia kokemuksia, niin olisi iloinen jos jakaisit ne mun kanssa.
Kaikki lähti siis siitä kun aloitin uudessa koulussa ja uudella paikkakunnalla elämäni, isäni kuoltua yllättäen (oli kadoksissa viikon.)
Olin kovin ujo ja hiljainen ensimmäiset päivät.
Pian seuraani hakeutui toinen yksinäinen tyttö, joka näytti ihan normaalilta nuorelta 6-luokkalaiselta.
Aikaa kului ja vietin koulupäivät lähinnä hänen kanssaan, vaikka myös kaksi muuta tyttöä olivat kiinnostuneita seurastani, mutta ensimmäinen tyttö oli rohkea ja lähestyiminua eniten, joten minun oli ujona helppo mennä hänen mukaansa.
Aikaa kului ehkä kuukauden.
Olimme jo melko hyviä kavereita ja hänen käytöksensä oli tässä vaiheessa vielä melko normaalia. Huomasin kyllä hänen olevan muita rohkeampi, hän suuttui kaikesta ja esitti aina että hän muka kaatui ja satutti itsensä.
Pian kävimmekin kylässä toisillamme ja meistä tuli ystävät.
Vähitellen, hänestä alkoi kuoriutua uusia piirteitä.
Hän sai minut eristettyä kaikista muista luokkalaisistamme, puhumalla mm. yhdessä äitinsä kanssa kamalia juttuja luokkalaisista. Uskoin kaiken silloin, mutta nyt ymmärrän että tuskin puoletkaan oli totta tai ei-liioiteltua tarinaa.
Juuri menettäneenä isäni traagisella tavalla, hain hyväksyntää ja läheisyyttä.
Surun ja kaipuun sokaisemana menin tämän hullun narsistin leikkiin mukaan.
Olin tyhmänä lapsena kertonut hänelle perheasiat, joiden takia en voinut enää irrottautua hänestä.
- hän syytti minua huonosta liikunnan numerosta, väitti että perheemme varastaa häneltä rahaa ja tavaroita, jotka oikeasti löytyi aina jälkeenpäin häneltä itseltään ja ei koskaan pyytönyt anteeksi.
- hän loukkasi minua sanoin ja myös satutti fyysisesti.
- hän ahdisteli minua seksuaalisesti josta en ole vieläkään puhunut kehenkään kanssa.
- valehteli minulle jatkuvasti, varasti tietokonepelini ja koulutarvikkeita.
- puhui pahaa toisille minusta selän takana.
- hän ei koskaan myöntänyt tekojaan vaan syytti kaikesta minua.
- hän nauroi mielissään, kun sai minut itkemään kiusaamisestaan.
Nyt olen 14-vuotias, masentunut tyttö.
Minulla ei ole kavereita koulussa ollenkaan.
Pääsin tytöstä eroon kun kerroin vuoden päästä kaiken mitä tyttö minulle oli tehnyt ja sanonut.
Tein tämän aiheen koska;
- kertokaa omia kokemuksia narsistisista tuttavuuksista. Iälläsi ei ole väliä.
- kertokaa, oliko kyseinen tyttö mielestänne terve?
Mun oli vähän vaikea hahmottaa mihin tämä keskustelu kannattaisi laittaa, mutta toivottavasti tämä on ainakin vähän lähellä oikeaa.
Asiani koskee raskasta kokemusta ollessani 11-12-vuotta vanha. Olen nyt 14-vuotias enkä ole vieläkään päässyt oikein millään muotoa tästä yli.
Jos kenelläkään olisi samankaltaisia kokemuksia, niin olisi iloinen jos jakaisit ne mun kanssa.
Kaikki lähti siis siitä kun aloitin uudessa koulussa ja uudella paikkakunnalla elämäni, isäni kuoltua yllättäen (oli kadoksissa viikon.)
Olin kovin ujo ja hiljainen ensimmäiset päivät.
Pian seuraani hakeutui toinen yksinäinen tyttö, joka näytti ihan normaalilta nuorelta 6-luokkalaiselta.
Aikaa kului ja vietin koulupäivät lähinnä hänen kanssaan, vaikka myös kaksi muuta tyttöä olivat kiinnostuneita seurastani, mutta ensimmäinen tyttö oli rohkea ja lähestyiminua eniten, joten minun oli ujona helppo mennä hänen mukaansa.
Aikaa kului ehkä kuukauden.
Olimme jo melko hyviä kavereita ja hänen käytöksensä oli tässä vaiheessa vielä melko normaalia. Huomasin kyllä hänen olevan muita rohkeampi, hän suuttui kaikesta ja esitti aina että hän muka kaatui ja satutti itsensä.
Pian kävimmekin kylässä toisillamme ja meistä tuli ystävät.
Vähitellen, hänestä alkoi kuoriutua uusia piirteitä.
Hän sai minut eristettyä kaikista muista luokkalaisistamme, puhumalla mm. yhdessä äitinsä kanssa kamalia juttuja luokkalaisista. Uskoin kaiken silloin, mutta nyt ymmärrän että tuskin puoletkaan oli totta tai ei-liioiteltua tarinaa.
Juuri menettäneenä isäni traagisella tavalla, hain hyväksyntää ja läheisyyttä.
Surun ja kaipuun sokaisemana menin tämän hullun narsistin leikkiin mukaan.
Olin tyhmänä lapsena kertonut hänelle perheasiat, joiden takia en voinut enää irrottautua hänestä.
- hän syytti minua huonosta liikunnan numerosta, väitti että perheemme varastaa häneltä rahaa ja tavaroita, jotka oikeasti löytyi aina jälkeenpäin häneltä itseltään ja ei koskaan pyytönyt anteeksi.
- hän loukkasi minua sanoin ja myös satutti fyysisesti.
- hän ahdisteli minua seksuaalisesti josta en ole vieläkään puhunut kehenkään kanssa.
- valehteli minulle jatkuvasti, varasti tietokonepelini ja koulutarvikkeita.
- puhui pahaa toisille minusta selän takana.
- hän ei koskaan myöntänyt tekojaan vaan syytti kaikesta minua.
- hän nauroi mielissään, kun sai minut itkemään kiusaamisestaan.
Nyt olen 14-vuotias, masentunut tyttö.
Minulla ei ole kavereita koulussa ollenkaan.
Pääsin tytöstä eroon kun kerroin vuoden päästä kaiken mitä tyttö minulle oli tehnyt ja sanonut.
Tein tämän aiheen koska;
- kertokaa omia kokemuksia narsistisista tuttavuuksista. Iälläsi ei ole väliä.
- kertokaa, oliko kyseinen tyttö mielestänne terve?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.