Oletan, että kirjoittelette joko yleisönosastoille tai niille tekstaripalstoille jotakin.
Parhaat ovat jo saaneet novellin aikaiseksi tai ihan romaanin, mutta se odottaa loppusilausta siellä muistitikulla.
Runojahan kirjoittelevat muutkin kuin kauniit nuoret naiset.
Miksi se kynttilä on vieläkin vakan alla - lähetä jotakin tänne, me luemme vienosti hymyillen tai hurmaannumme oikeasti -
Parhaat ovat jo saaneet novellin aikaiseksi tai ihan romaanin, mutta se odottaa loppusilausta siellä muistitikulla.
Runojahan kirjoittelevat muutkin kuin kauniit nuoret naiset.
Miksi se kynttilä on vieläkin vakan alla - lähetä jotakin tänne, me luemme vienosti hymyillen tai hurmaannumme oikeasti -
Vastaukset 30
Vanhimmat
Villihevonen
Villihevonen tulisielu mustangi, kuinka ylväs ja komea.
Ei se vielä mitään, sielusi on upeampi, hyvä ja hellä.
Olen saanut sinut vangittua omaan sieluuni, et ole enää vapaa.
Vastustelet, mutta et enää kauaa, laukkaat jo ympyrää.
Mandi 2005
Juuei.
Palsta on paljastanut rumimmat piirteensä ja toista poskea ei enää viitsi kääntää.
Olkoon selkeä luovutusvoitto ilman mitään kyyneleitä.
Ei muuta kuin etiäpäin.Matkan varrella odottelee montakin mielenkiintoista tienhaaraa, minne joutessaan poiketa.
Täällä ei tunnu enää ollenkaan kodikkaan lämpimältä.
Huomattu on, täältähän on lähteneet monet mukavat käpälämäkeen, tai muuttuneet näkymättömiksi.
Samma här Jos tänne joku yrittää niin heti alkaa häätötoimet. Ei tämä ole kenkään reviiriä yksistään.
Kirjoitan joka päivä päiväkirjan tapaista, ihan vain huvikseni.
Vietän rauhallista elämää joten kovin ihmeellistä luettavaa ei päiväkirjani ole.
Matkoilla sattuu ja tapahtuu, niistä kannattasi laittaa jotain muistiin.
Älä pirä sä kynttilääs vakan alla
muutoin se vakka on hiiloksena
silmäis alla
Juuri se vienosti hymyily
on syynä kun olomuoto on lymyily
Jos ilme ois reilu hymy
olisko kuuluvissa kauhee kirjoituksen rymy
Se oli siinä@ viestisi inspiroi ; )
Se on siinä
En jaksa enää poskea kääntää
ne liikaa on lyöntejä kestäneet
jaksaisi vielä jotain lempeetä vääntää
vaan onko sen kyyneleet estäneet.
Tienhaaroja monta matkallas on
jonnee joutessais aijotkin mennä
ei lämpöä täältä saa lohduton
mene, yli palstan ylpeesti lennä.
Älä palaa heti, ole hetki pois
ethän halua kyyneleitä
pahaa mieltä paluusi sulle tois
ei tää muutu, voi poloja meitä.
Korppis 20.1.2014
Aamulla, anivarhain
kun heräsin
näin kanitarhan katolla ufon
ja sain orgasmin.
Hyvä korppis
Tuossahan on klassista kertovaa lyriikkaa,
Minä kirjoitan kuukausittain jonkinlaisen yhteenvedon tapahtumista. Yllättävän nopeasti unohtuu - säästä kirjoitan aina jotakin - kaupungin päätöksistä - poliittisia juttuja, jopa juoruja joskus - kuninkaallisista vauvoista ym. ym.
Ihan normaalia päiväkirja dokumenttia, en aloita koskaan *rakas päiväkirja sinulle tunnustan........
Muu kirjoittelu ei teitä kiinnosta, niitä lukee joku työkseen.....
Minusta aloituksesi on hyvä.
Tehdään tästä positiivinen ketju. Kirjoitellaan runomuodossa tai ei.
Kirjoitetaan iloista ja suruista. Tehdään sisäinen suursiivous.
Tulkaa mukaan, etsitään rakentavaa yhdessäoloa.
Ei tänne koskaan tule kummempaa.
kuin kukin aina vaan, hakee syytä toisestaan.
Rehellinen käsi omaan poveen,
sieltä löytää vika moneen loveen.
Solmitaa rauha, riidoille loppu,
istutaan virtuaalinuotiolla, käsi kädessä,
kylki kyljessä, kököketään, nökötetään
eikä oo minnee hoppu.
Minä, minä, sinä sinä ja me.
Jos ei ole ollut sodassa,
on vaikea rauhan piippua polttaa.
Rauhan piippun voi sytyttää yksinkin nuotiolla.
Jos näet minut hymyilevän, olen onnellinen.
Jos näet minut vihaisena, olen loukkaantunut.
Jos näet minut raivoavan, minulle on siihen syyni.
Jos istun tyynenä olen sovussa itseni kanssa.
Kenen kanssa riitelelen?
Kaikista pahin vastus on sisälläni.
Nyt alkoi naurattaa,
joopa, ollaan kuin ei oltaisikaan.
Huumorin kukka, on paras tiskijukka,
tällä tanssilattialla.
Mietin tätä eikan runoa mistä hän sai päähänsä lopettaa säe näin kuin hän sen teki. Mutta kai hänellä oli siihen syynsä ; ).
Kukin päähänsä kaksi silmää sai,
kukin oman on onnensa seppä.
Sitä onneas et sinä antaa saa
jos kuivuis kuu ja leppä.
Viisaita oltaisiin, jos Eikan sanat osattaisiin tulkita. :))
"Sinä käskithän ylemmä lentämään
kuin siivet heikot kantaa.
Mies kasvavi kanssa tahtonsa
ja tahto voimia antaa."
Kai vain tahto on tärkein? Tiedä häntä? Tahto? Teko ei ole niin tärkeä?
Eikö ole myös niin, että luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven?
No, joka tapauksessa ilta alkaa olla taas siinä mallissa, että uni kirvelee silmiä.
kirjauduin jo ulos.
Loppu Eikkaa ja loppukevennys Mandia.
Näätkö varjotonta yötä?
Kaikki piiriin kaikki myötä.
Heleällä helkakuulla
kaikukoon nyt kaikkein suulla
huoletonna laulu Suomen,
kunnes koittaa uusi huomen.
Eikka
Kun pilkistääpi päivän säde
eipä enää rauha päde.
Mandi
Yötä!
Jälkeen harkkojen tänne vilkaisin
jostain kommentista oikein jo iloitsin.
Vaan väsy painaa silmää, en jaksa jatkaa
Painun vintille iskan kanssa yhtä matkaa.
Heilutelkaa te muut vielä sanan säilää
eihän kumppaneista kukaan sanattomaks jää?
Mutta muistakaa, ketään ei mollata saisi
vaikka kuinka sanat keljutkin innostaisi...
Buenas noches!
Huomenta!
Haavat lyödyt, haavat saadut
aika kaikki kutoo arpeen.
Mitkä liekin miekan laadut,
taisteloss´on hymy tarpeen.
Eikka
Mikä onkaan parahinta
kuin aamusäteet auringon
päivän alku, onnen pinta
unen jättämä olo huoleton.
Mandi
Nyt jo herätkää, älkää minua säikkykö, tulkaa mukaan avatkaa mielenne. Kawe aloitti ketjun, itse koin aloituksen terappeuttiseksi.
Kainarissa kehoitettiin pane omat mielihyvähormoonit hyrräämään.
Endorfiini, dopamiini, oksitosiini ja muut mielihyvähormoonit antavat onnellisuuden kokemuksia.
Hyvää oloa voi hankkia liikunnalla sitä saa seksistä, saunomisesta, ja luovasta toiminnasta, kauneudesta ympärillä.
Huomenta korppis.
Antennini aistivat sinun inspiraatiosi.
Aloitus sai sut pyörittelemään sanoja.
Hiton mukava lukea ihmisten inspiroituja tekstejä.
Minulla ei ole runosuonta. Ei sitten millään löydy.
Arvelen, että runosuoni kehittyy äiteen masussa ja kun lapsi putkahtaa päivänvaloon, niin sillä on jo valmiiksi muotoutunut runosuoni oottelemassa, että hää alkais suontansa aukasemaan. Vähäköku musikaalisuus.
Sinulla on runosuoni ja hyvä onkin. Kyllä kelepaa napsutella sanoja sanojen perään.
Luen runoja, muiden kirjoittamia, ihan älyttömästi.
Kuinkahan tää elo onnistuiskaan, ellei olisi runoja.
Täällä palstalla kirjoittelee muitakin runosuonien omistajia.
On vain kovin kurjaa, kun usein joku/jotkut tyrmäävät, vähättelevät muiden inspiroituja tekstejä. Monilla tyssää into siihen paikkaan.
Huomenta Heikku@
Isäni perimää lie runosuoneni herkkyys ja rakkaus taiteisiin. Äitini perimää topakkuus ja käytännön kädentaitojen lahja ; )
Musikaalisuuden olisin halunnnut omata. Seinäjoen vuosinani otin pianotunteja, mutta se ei johtanut suureen heräämiseen ; )
Jotkut kirjoittavat tekstiä, jotka jo sinänsä ovat roosarunoa, niistä on helppo tehdä riimirunoja. Monesti kirjoitankin pötkään sanoja ja alan poimimaan niistä järkevän kokonaisuuden.
Viime aikoina olen perehtynyt Eikkaan ja se on inspiroinut minua käyttämään vanhoja suomen kielen ilmaisuja teksteissä.
Kivaa palapeliä ; )
Ei kaunista palstalta lukea voi
kun taistelun äänet vain korvissa soi.
Maailmassa on paljon kirjoituksia, jotka eivät kanna kauemmaksi kuin kirjoittajan omaan mieleen.
Kuten kuvasit, luemme vienosti...hymyillen...
Tuosta syntyy arvostelu.
Ja silloin se kuuluu runo-palstojen käsittelyyn.
En tarkoita sitä, etteikö pieni pika-kommentointi olisi sallittua jokaiseen kyhäelmään.
Mutta silloin on kirjoittajan kestettävä saamansa arviointi.
Vaikka se tuntuisikin kuin olisi roskaa nielaissut.
Ja alkanut paisuttamaan kiukku-pussia.
Pää-asiaksi ei runoilu saa tulla keskustelu-palstoille.
Ad hoc- riimi on aina paikallaan, mutta ei toisten runojen kopiointi.
"Mun on kylmä, väristen sieluni pyytää
annan lämpöni, kuitenkin kaikki mun hyytää."
H.
Lyriikka on hieno kirjoittamisen genre, kaikki kunnia taitajille.
Oikeastaan kerjäsin pikku paljastuksia, niistä piiloon unohtuneista teksteistä, vaikka varhaisemmiltakin dokumentoinnin ajoilta.
Kirjoitin joitakin kirjeitä armeijassa oleelle poikaystävälle, en onneksi muista sisältöä ja toivon, että ne on kadonneet unohduksen hämärään niinkuin se palava romanttinen rakkauskin. Kyllä siinä ainakin aitoa tunnetta ja vilpittömyyttä oli, kuitenkin niin vaikeaa kun tietämättömyyttään ei tiennyt miten pitäisi olla .-,.-
Aina olen kirjoittanut,juuri katselin 82v kirjoitettuja kirjeitä kotiin vaimolle ja nuoremmalle tytölle.
Niis vois olla jotain sellaista minkä pystyis punomaan jonkinlaiseen tarinaan
Kuhan ensin saan pyyhittyä ton kalvon silmiltäni,näkiskin paremmin kun rauhassa katsoo.
Ihmeellisesti ne olot missä kirjoitin tuli muistiini.
Minulla on aarre. Isän äidille kirjoittama kirje rintamalta. Se löytyi remontin aikana synnyinkotini ullakolta, sahanpurujen seasta. Olimme myyneet talon. Uusi omistaja soitti ja kertoi löydöstä ja toimitti kirjeen minulle.
Kirje on hyvin kaunis isäni oli romanttinen kaihomieli. Kirje lie ainut, joka jäi jäljelle heidän kirjeenvaihdostaan. Aiti nimittäin poltti kirjeet, kun sai tietää, että me kersat luimme niitä salaa vintillä.
Kirjeessä isä lupaa äidille, että kun hän palaa tehdään pikkuveli silloin kaksivuotiaalle siskolleni. Niin kävikin.
Taatana tentään
Koirakin kuti kengkään
nälkäkin näppii, vaikka aamun pannu
ja yö maannut on mennyt.
täytyy varmaan sovitella jo kynnysmattoa
hartioille, kun pakkanenkin paukkaa
ja täytyy töihin pää kolmantena jalkana laukkaa.
No niin, nyt päästiin asian ytimeen.
Kirjeet ovat henkilökohtaisia ja usein julkaistaan vasta kuoleman jälkeen, kuten Mannerheimin kirjeitä 60v. ajalta - luin teoksen n. 10v. sitten. Toinen mielenkiintoinen teos on Kekkosen kirjeenvaihdosta ja kolmas Donnerin ja arkkipiispa Wikströmin kirjeenvaihdosta tehty teos.
DD
Jooppis! Nyt on tulossa tämän viikon lopulla palstalaisten Kukkularallit! Siellä on kilpailemassa kaksi Villiä, nimittin Kuustosen Villi ja Kuttusen Villi sekä Siistosen Jussu.
Tarjoiluakin on, jossa tarjoillaan silliä kullekin ja pennutkin saa Jaffaa.
Muistakaa ottaa liukuesteet mukaan koska alueen piha on niin liukas että pulutkin kaatuu.