Kun on jatkuvasti korjauksia tiedossa, se pikkuhilajaa rupeaa
rasittamaan todella paljon.
Kun yhden rempan saa ohi, no tottakait toista pukkaa päälle!
Vanha talo rapistuu, samoin kait ihminenkin.
rasittamaan todella paljon.
Kun yhden rempan saa ohi, no tottakait toista pukkaa päälle!
Vanha talo rapistuu, samoin kait ihminenkin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Näin on. Ja talvi talvelta lumikola on raskaampi työntää. Ja lapiolla lentää katonharjalta yhä vähemmän kerrallaan räystään yli. Ja yhä tiheämmin pitää levähtää... Kesällä polttopuut on yhä työläämpiä tehdä käsipelillä. Sikäli kuin edes puita jostakin saa, itsellä kun ei niitä ole.
Tämä talvi on tosin poikkeus noissa lumitöissä ainakin tähän asti.
Kukahan ostaisi omakotitalon pois? Kolme vuotta olen vasta aktiivisesti kaupannut. Ei tunnu kiinnostavan ketään... Kerrostalokolhoosissa on oma lokero ollut seitsemän vuotta...
Suuri ongelma tuo onkin jos sattuu asumaan "väärällä paikkakunnalla" . Noita "vääriä" onkin liikaa kun ei ole tarpeeksi perheellisiä asunnontarvitsijoita.
Me maalta lähteneet saatamme ostaa sellaisen käyttöömme.
Missä maanosassa Vanhuus tulee, asuu?
Etelärannikolla. Hesasta tunti itään...
Ei ole orjuuttanut yli 10:een vuoteen.
Jokainen ok-asuja tietää 1976 rakennetun talon vaatimat ylläpitopuuhat.
Tosin pääsimme siitä irti 2003.
Helppo tapaus. Talo oli aikansa myyynnissä mutta emme saaneet sopivaa tarjousta kunnes eräänä päivänä ovikelloa soitti kaksi mammaa joista toinen kysyin suostuisinko myymään talon hänen ystävälleen.
Ylläpitoa suurempi kiusa oli öljylämmitystalon seuranta lämmityskauden aikaisina, pitempinä ( 3kk ) poissaolojaksoina,
Keskustan kolmiosta on helppo lähteä ja palata siihen.
Orjuuttaa, ketä orjuuttaa.
30 vuotta on tässä asuttu, edellisessa muutamia vuosia.
Ei vielä yhtään mitään valtaisaa remonttia.
Totta kai ihmisen, kuin talonkin aika on rajallinen, mutta onneksi nyt on vielä näin.
Yritän elää tätä päivää, pelkäämättä tulevaa, vaikka totta kai siihenkin pitäisi varautua.
Tasarahalla tähän asti. mutta kesällä menee rutkasti pankkilainan puolelle. Sukulaiset kauhuissaan; ei kannata satsata rahaa vanhaan hökkeliin.
En viihdy kerrostalossa ja vuokralaisenkin osa siinä ja siinä. Lainoista selviää, tai sitten...jos terveys pettää, sitten ei.
Lääkekulut toistaiseksi kymppien luokkaa per kuu. Oma vapaus mennä tai tulla, soittaa musiikkia tuutin täydeltä vaikka keskellä yötä.
Tupsiessa kuluu aika. Kun edellinen omista myi tämän paikan hyvään hintaan hän oli hyvin iloinen. Nyt käsitän tämän helpotuksen tunteen.
Kaikilla asioilla on puolensa, hyvät ja huonot.
Täytyisi laittaa vaakakuppiin kumpi puoli voittaa.
Se vapaus on tärkeimpiä juttuja, niinkuin edellinen sanoi, ei tarvi pelätä naapurie häiriintymistä vaikka olisi kovatkin musat.
Se pihamaa, kun kesällä voit olla omalla pihallasi vaikka alasti,
on niin suojaisa paikka.
Aamuisin, kun menet ulos, tunnet kaikkien kukkien tuoksut,
se kaikki huumaa ja hurmaa mun pään!
Meille vapaus merkitsee huoletonta lähtemistä kerrostaloasunnosta milloin tahansa ilman huolen häivää.
Ok:n jonkin tason hoito täytyi aina järjestää tavalla tai toisella.
3kk:n talvinen poissaolo vaatii jonkinmoista öljylämmitystalon peräänkatsomista.
Kiinteistöhuolto on suhteellisen kallista enkä välttämättä varauksetta luottanut niiden nuoreen jengiin joille kellotaulun tuntemus oli ylivoimaista.
Lahjoin naapurit konjakkipulloilla mutta tuollaiset 3kk:n rupeamat ovat kuitenkin melko sitovia.
Työvoiman (lastemme) lähdettyä kaatuivat ympärivuotiset pihatyöt minun niskaani.
Pikku remppaa jatkuvasti. Ei kalliita eikä suuritöisiä mutta tehdä täytyi.
Ajatuskin ihanasta kerrostalosta takaisin ok:n kauhistuttaa.
Asuimme sellaista 26-vuotta ja nyt sen sijainti tuntuu syrjäiselle.
Kevyen liikenteen raittia pikkukaupungin keskustaan 1800m.
Juuri näin kuten kg... kirjoittaa. Ne plus puolet painavat vaa'assa niin paljon, että vasta viimeisenä keinona kerros-tai palvelutaloon.
Tosin viimeksimainittuihin on niin pitkä jono, ettei ole monellakaan suhteita sellaisiin päästä. Eikä ne mitään onnenauvoloita ole.
Kuulin kun vanhat herrat juttelivat palvelutalon aulassa. "Liharuokaa ei olla tavattu lautasella viikkoihin.
Vastaavasti olen kuullut monen mukavuuksia rakastavan katuneen ok-talonsa myyntiä. Kas kun siinä entisessä tuli harrastettua hyötyliikuntaa, talonhoidossa.
Apua voi palkata ok-talon töihin, jos ei itse jaksa, saa verovähennyksetkin. Ok-asujat saavat hyötyliikuntaa ja päsee ulos pihalle hetkessä, ei tarvitse hissejä ja portaita kulkea. Jälkikasvukin käy auttamassa ja kylässä, kun on tilaa ja kaikkea kivaa voi tehdä ulkonakin. Marjat ja omput saa , pottuakin voi vähän laittaa. Ja ah kukkia paljon paljon ja lintuja, perhosia . Grillata ja savustaa voi ilman että kukaan nipottaa.
komeeta kun on oma talo!
Mitä ihmeen komeutta siinä on. Saa maksaa sen sataa maksua ja veroa.
Kannattaa kokeilla, jos kadehdittaa,
rakentaa perheelleen oman talon tai ainakin ostaa.
Oikea mies huolehtii perheen asumisesta tilanteiden vaatimusten mukaan!
Kahdestaan vaimon kanssa on helppo liikkua työn perässä työsuhdeasunnosta ja paikkakunnasta toiseen.
Ensimmäisen tenavan tulo alkaa jo jarruttelemaan ja toisen lähestysessä leikkikouluikää alkaa kaipaamaan vakiintuneempaa asumista.
Kun ylisuurten työsuhdeasuntojen vuokrat nostettiin verotusrajalle tuli oman talon hankinta järkevän tuntuiseksi.
Ratkaisuna oli perheen vaatimusten mukaisen rinnetalon rakentaminen kaavoitusalueen reunaan, lähelle keskustaa.
Kahden jäätyämme kypsyimme hiljalleen toiseen asumismuotoon ja 26:n ok-vuoden jälkeen keskustan kolmioon.
Mielestäni missään ei ole mitään hohtoa. Kyse on vain tarpeista ja tarkoituksenmukaisuudesta.
Jos ajattelee pelkästään kustannuksia niin ok:ssa on halvempi asua.
Jäätyämme kehden ei siinä ollut enää mitään järkeä
No vielä ei orjuuta mutta saapa nähdä mite vuosien mittaan käy. Emme kyllä mielellämme lähde mihinkään hoitolaan niin että yritämme olla omassa talossa loppuun asti. Niin olivat vanhempammekin. Kun vaan pääsis lähtemään saappaat jalassa että ei tarvitsis olla muiden vaivana.