Olen alle 20-vuotias nainen.
Käyn ammattikorkeaa, jossa päivien pituus on vakio kahdeksasta neljään, vain kerran viikossa saattaa päästä jo kahdelta.
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Käyn ammattikorkeaa, jossa päivien pituus on vakio kahdeksasta neljään, vain kerran viikossa saattaa päästä jo kahdelta.
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajattele positiiviseti, sulla ei tule ainakaan ajankäyttö ongelmia, et pääse tylsistymään, etkä miettimään liikaa... Mutta jos totta puhutaan, ni vähennä jostain ennenkuin palat loppuun,ei ihminen ole kone(tai ainakaan useimmat), se tarvitsee välillä "omaa aikaa", muutakin lepoa kuin nukkumista. Järjesteleppä sitä AMK- lukujärjestystä vähän helpommaksi, yleensä mahdollista. Tai jätä yksinkertaisesti tunteja väliin, ei siellä taida olla ehdotonta paikalla olo pakkoa (ainakaan muistaakseeni kuin tietty%).
Töistä ei kannata ehken luopua, jos semmoisia kerran on.
Olin itse samanlaisessa tilanteessa opiskellessani amk:ssa. Tein koulun lisäksi 4-6h töitä ma-la. Ajan kuluessa rasitus vain löi yli. Huomasin olevani aivan liian rasittunut ja tämä sitten minulla ilmeni lopulta välinpitämättömyytenä. En enää jaksanut välittää koulusta. Opiskelutahdista tipahdin ensimmäisenä ja sain tutkinnon suoritettua vasta 2 vuotta muiden jälkeen. Töistä en voinut luopua koskaan vaan itseasiassa opintotuelta tipahdettuani aloin työskentelemään kokopäiväisesti.
Positiivista tuossa hullunmyllyssä oli että henkinen kantti kasvoi ja työkokemusta tuli paljon. Negatiivista taas se kauhea huoli opiskeluista, toimeentulosta ja univaikeudet yms stressioireet. En ole masennukseen taipuvainen, mutta tiettyjä masennusoireita aloin huomaavaan itsessäni.
Jos saan antaa sinulle neuvon, niin lopeta työt muutamaksi kuukaudeksi. Niin minunkin olisi pitänyt tehdä. Uskon, että olet kunnianhimoinen ja ahkera, mutta ei kannata leikkiä tuon väsymyksen kanssa.
jos vaan pärjäät opinto tuella: jätä työ! kyllä sitä ehtii vielä tehdä. kyllä niitä työpikkoja on!