Ehtoota kaikille palstalaisille!
Olen tällä hetkellä tekemässä novellikokoelmaa. Haluaisinkin kysellä teidän mielipiteitänne ja ajatuksianne novelleista ja novellikokoelmista.
Minkä pituinen on sopiva novellikokoelma? Kuinka monta novellia se sisältää? Onko kaikilla novelleilla oltava samanlainen teema vai voivatko niiden aiheet ja teemat vaihdella keskenään ääripäästä toiseen? Onko novellikokoelmassa oltava se jokin punainen lanka - vai sekametelisoppa?
Keskustelua, kiitos!
Olen tällä hetkellä tekemässä novellikokoelmaa. Haluaisinkin kysellä teidän mielipiteitänne ja ajatuksianne novelleista ja novellikokoelmista.
Minkä pituinen on sopiva novellikokoelma? Kuinka monta novellia se sisältää? Onko kaikilla novelleilla oltava samanlainen teema vai voivatko niiden aiheet ja teemat vaihdella keskenään ääripäästä toiseen? Onko novellikokoelmassa oltava se jokin punainen lanka - vai sekametelisoppa?
Keskustelua, kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä kai niissä yleensä pitää olla se jokin kantava teema, joka nivoo tekstit yhteen. Novellien kautta voidaan lähestyä tuota teemaa eri näkökulmista. Aiheet voivat vaihdella laidasta laitaan ja varmasti lajityyppikin (joskin sen kanssa kannattaa olla varovainen). Tekstien määrässä ei kai ole mitään standardia. Riippunee tekstien pituuksista yms. seikoista.
Nappasin randomilla kirjahyllystä kolme novellikokoelmaa, joissa novelleja oli seuraavasti: 9, 15 ja 16 kpl. Pituutta kaikilla kirjoilla oli n. 400 sivua ja novellien pituudet vaihtelivat 10 sivusta 140 sivuun (joka taitaa täyttää jo pienoisromaanin mitat). Uskon, että vähempikin on riittävä määrä. Esim. 5 - 8 laadukasta novellia?
Ne, jotka ovat novellikokoelmia kirjoittaneet, antakoot parempia vastauksia.
Kirjoittamisen iloa toivotellen!
Voi olla kantava teema, mutta ei se ole pakollista. Parhaiten saat vastauksen kysymykseesi tutkimalla novellikokoelmia, jotka on julkaistu.
Massin kanssa samoilla linjoilla. Mielestäni joku punainen lanka/teema pitäisi olla, muuten tulee tosiaankin sekametelisoppa.
Olen koonnut kokoelman, jossa 12 novellia, ja koko pituus 80 liuskaa, teemana mysteeri. En ole sitä kaupitellut. Olen laajemman kokoelman kannalla.
Itse en ostaisi novellikokoelmaa, olen pitempien tarinoiden kannattaja, tietysti jos on jotain 150 sivua, niin se on jo pienoisromaani, kuten Massi sanoi.
Kaupallisesti novellilla ei ole viime vuosina hyvin mennyt, joskin pientä piristystä on näkyvissä. Jos pyrit kokoelmallasi markkinoille, sen pitäisi jollain jujulla erottua massasta. Voit myös haarukoida kustantajia, joille novelli on keskeinen laji.
Mitkä on novelleja sitten,
jotka pitäisi lukea, siis tarkoitan suomalaisia novelleja.
Onko niitä sellaisia novellikirjoja ?
Viimeksi olen lukenut Jens Lapidus novellit, niitä oli 12.
Olen laittanut huomioni siitä kirjasta tuonne
Kirja-arvostelut
ja sen kirjan nimi on
Ainakin Äiti yritti
Miksi novellikokoelmassa pitäisi olla jokin kantava teema? Eikö siinä ole se vaara, että novellit muistuttavat liikaa toisiaan? Kun muutenkin on se vaara, että kun on sama kirjoittaja, novellit ovat toinen toisensa kaltaisia.
Itselläni on juuri tuo lapiduksen kokoelma kesken, toistaiseksi olen ehtinyt lukea siitä aamujunassa työmatkalla vain ekan novellin.
Teema voi olla jotain hyvin abstraktia, yksinäisyys, luopuminen,sota, muutos jne. eivätkä novellit silloin muistuta lainkaan toisiaan. Toisaalta moni kokoelma toimii lukijoiden odotusten varassa. Hän odottaa jonkinlaista nyrjähdystä tai yllätystä, mihin teema kietoutuu.
Vau, kiitti teille!
Itse pelkään hirveästi sitä, että jos kokoelmassa on sama teema, niin novelleista tulee kopioita toisistaan. Mutta toisaalta vaarana on myös se sillisalaatti.
Vaikeata. Ehkäpä lopetan turhan murehtimisen ja kirjoitan, sen näkee sitten mitä tulee.
Etukäteen ei kannata murehtia, editoimalla ratkeaa moni ongelma (niin kuin jootuttuin viestikin kertoo). Mutta novellikokoelmien lukeminen ja niistä opin ottaminen on silti tärkeää. Novellejakin on niin monenlaisia, sieltä löytyy paljon rakenteellisia ideoita sovellettavaksi. "Lukeminen kannattaa aina." :D
wsoyn Viksten sanoi ensimmäistä kokoelmaansa tarjonneelle Joni Skiftesvikille, että liian laihaksi jäisi, kun kasassa oli 8 novellia.
Hän myös kehotti tutkimaan novelleja, Tsehovia, Mansfieldiä, Hemingwayta, Mukkaa ja Joycea.
Kustannustoimittaja Kokon mielestä JS:n novellitekstien pahin kompastuskivi oli niiden rakenteellinen samankaltaisuus: "Ratkaiseva käänne muodostuu liian keinotekoisesti: teeman kehittelyä ei osatakaan purkaa vaivihkaa, lukijan omaan kykyyn luottaen".
Mitä mieltä Vilho Viksten oli Aleksandr Solženitsyn Vankileirien saariston julkaisematta jättämisestä?
sitä en muista, sanoiko ...
Skiftesvikin novellit nyt oli lähempänä :)
Tosiaan, suositelkaa ihmeessä hyviä novellikokoelmia!
Mä oon viime aikoina lueskellut Rosa Liksomin ja Petri Tammisen kokoelmia. Erityisesti Tammisen "Elämiä" jotenkin kolahti, antoi uutta potkua henkilöhahmojen luomiseen ja syventämiseen.
Tämä on muuten ensimmäisiä kertoja kun kirjoittelen täällä. Luulin aluksi, että tästäkin ketjusta tulee samanlainen trollien tukikohta kuin tuosta "Gummeruksen romaanikilpailu" -ketjusta, mutta ilokseni sain olla väärässä. ;)