Olen lesbo. Olen aina rakastunut naiseen, en vain ikinä ole rakastellut tai edes suudellut naista. Olen riittävän vanha tietääkseni, etten halua leikkiä tunteilla (omilla tai muitten) vaan kestävän suhteen. ”Sitä oikeaa” etsiville naisille en tällaisena kelpaa, koska tahdon kuitenkin vain ”etsiä identiteettiäni”, irtosuhteet eivät itseäni kiinnosta tippaakaan. Eihän voi olla niin, että tullakseni oikeaksi lesboksi, täytyy minun naidanapsauttaa naista, ja että vasta sen jälkeen kykenen rakastamaan aidosti!?!
On se vaan kumma.
bettis
242970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
..siis tosi kummaa...!
On matalia ja syviä vesiä ja sitten kahlata saa itse siinä välillä.Tietämättä mihin mennnä kun laineet lyö ylitse..Tyyntä odotellessa, voimia sinulle pysyä pinnalla ja näkyä.
Mielenkiintoista.
Minulla on ihan päinvastaisia kokemuksia.
En ole suostunut harrastamaan yhdenillanjuttuja ja se teki minusta todella tavoittelemisen arvoisen jopa silloin, kun en ollut koskaan ollut yhdenkään naisen (saatika miehen) kanssa.
Kerroin avoimesti että lähden seuraavana päivänä tai srv. viikolla treffeille, ja annoin puhelinnumeroni.
Tällainen vanhanaikainen malli on onnistunut aina. Seurauksena kaksi pitkää suhdetta ja yksi nuoruuden lyhyempi suhde, joka kaatui omaan mahdottomuuteensa. (Toinen pelkäsi kuollakseen olla lesbo ja siirtyi miehiin vain palatekseen naisiin muutaman vuoden kuluttua).
Tsemppiä. Kyllä niitä löytyy kun osaa olla oma itsensä.
omituista mutta totta. Tietysti se pelottaa kyllä mutta jos oikeasti tykästyy niin ei siinä paljon paina se onko vai ei ollut ja milloin.
Luulet siis naisten pitävän sinua identiteettiäsi etsivänä, jos et ole vielä rakastellut naisten kanssa. Mistä moinen luulo? Joku on ilmeisesti sanonut sinulle jotain sen suuntaista tai sitten olet muuten vaan tehnyt sellaisen johtopäätöksen. Mutta jos jo tiedät olevasi lesbo, identiteettihän on jo löytynyt.
Ei rakasteluun mikään kiire pitäisi olla. Voi tutustua kaikessa rauhassa ja kokea vähitellen tunteiden heräämistä. Mutta jostain on jokaisen aloitettava, joten liikaa esteitä ei kannata tielleen kasata, vaan katsoa, mitä elämä tuo tullessaan. Toive kestävästä suhteesta on kaunis ajatus. Mutta kannattaa varautua, ettei se heti ensimmäisen naisen löydyttyä toteudu. Suhteessa kun on aina vähintään kaksi ihmistä. Sopeutumista ja oppimista on koko elämä. Joiltakin menee kestävän suhteen löytymiseen kymmeniä vuosia ja vasta keski-iän ylittäneenä löytyy se loppuelämän kumppani. Tai sitten onnistuminen johtuu pelkästään siitä, että ikä on tuonut jo tarvittavan kokemuksen ja viisauden.
No on kumma juttu joo. JOS kyse ei enää ole siitä että etsisit identiteettiäsi tai olisit epävarma niin sitten en tosiaan ymmärrä.
Minä olisin ihan onnellinen kaltaisestasi kumppanista, mua on paremminkin aina häirinnyt nämä "kaiken kokeneet" naiset. Enemmän olen aina arvostanut viattomuutta ja kokemattomuutta kuin "liikaa" kokemusta. En tarkoita nyt moittia ihmisiä heidän elämänkokemuksestaan, vaan puhun sellaisista naisista joiden rakkauselämä on ollut turhankin vilkasta. ;)
Mutta kun rakastun, ei ole väliä onko kultani rakastellut naisen kanssa nolla vai sata kertaa, meille se on kuitenkin ensi kerta ja ainutlaatuista. Kunhan hänessä on yhä jäljellä jotain aitoa viattomuutta, aivan kuten minussakin on.
Ihan varmasti tapaat vielä sen oman naisesi, en epäile hetkeäkään. :D
Voisiko olla mahdollista, että muille ei ole sinun seksikokemusten puute se ongelma vaan suhdekokemusten puute.
Minua ainakin vieroksuttaisi ajatus seurustelusta vanhemman naisen kanssa kuka ei ole koskaan seurustellut. Käsitin teksistäsi, että et ole aiemmin liiemmälti seurustellutkaan. Sillähän ei tietysti ole merkitystä negatiivisessa mielessä onko seurustellut sitten miehen vai naisen kanssa kanssa, koska se antaa varmaan ihan samalla tavalla kokemusta ihmissuhteista. Mutta minä ainakin haluaisin, että toisella on jotain kokemusta parisuhteesta..tunnen olevani liian vanha alkamaan opettamaan. Mutta kyllä niitä halukkaitakin varmaan löytyy, joten ei muuta kun häntä pystyyn ja radalle. Eikä sitä heti ensi tapaamisella tarvi kertoa ettei ole ennen harrastanut seksiä, anna toiselle ensin mahdollisuus tutustua sinuun.
Voi olla mahdollista, että ongelma on juuri tuo suhdekokemusten puute. Oikeastaan juuri sitä itsekin tarkoitin, keskustelua vaan saa helpommin aikaan hieman provosoivammalla tekstillä. Mutta olenko sittenkään kokematon, miten parisuhde oikeastaan eroaa ystävyyssuhteesta? Tietysti tiedän, että eroaa, mutta yhteneväisyyksiä on siltikin enemmän.
Ja vielä lopuksi. Minä olen itseeni varsin tyytyväinen, ilman omahyväisyyttä. Kirves ei ole vaimonmetsästyksen suhteen vielä kaivossa ja jaksan odottella vielä muutaman vuoden, ennenkuin sitä sinne nakkaankaan.
"miten parisuhde oikeastaan eroaa ystävyyssuhteesta"...no yksi pointti on se, että ystävät ei eroa, mutta parisuhde voi loppua. Ja tähän liittyen sanoisin vielä, että aika harva ihminen viettää loppuelämänsä ensirakkautensa/ensiseurustelukumppaninsa kanssa. Joten kyllä minä uskon, että sitä täytyy hieman harjoitella, sitä parisuhdetta meinaan.
En ainakaan itse osannut vielä ensimmäisessä suhteessani olla tarpeeksi toista huomioonottava. Enkä myöskään osannut olla suhteessa kovin realistinen vaan olin aikalailla ruusunpunaiset lasit silmillä uuden tilanteen kanssa, mutta kantapään kauutta sitä oppii.
Olisi tietysti ihanaa ja toivottavaa, että tapaisi heti sen elämänsä ihmisen ilman kokeiluja, mutta kuinka useasti tällaista oikeastaan käy?
oma suhteeni meni niin että olin ollut pitemmän aikaa yksin, mutta tavattuani silloisen rakkaani, pienten alkukommellusten jälkeen ja oppimisenkin ;),huomasin että parisuhteen arki,siihen voi myös hyvinkin nopeasti oppia ja tottua, vaikka minulla ei ollutkaan kokemusta yhdessä asumisesta.
Vaatihan se toiseltakin osapuolelta ymmärrystä ja sopeutumista ja puhettakin, mutta tuli minusta varsin mallikas ;).
Niin ja mitä tulee vaaleanpunaisiisn laseihin niin,samaa mieltä; kantapään kautta oppii...
..olisi kiva jo kuulla sinusta jotain enemmän..;)
Olen ensimmäinen parisuhde naisystävälleni.
Ensimmäinen seksikokemuskin, kummankaan sukupuolen kanssa.
Kohta olemme olleet kymmenen vuotta yhdessä.
Minä olen 40, hän 50.
Minulla on ollut kaksi naista ennen häntä. Toisen kanssa 8 vuotta, toisen kanssa viikon.
Minulle tämä sopii.
En voisi koskaan seurustella naisen kanssa, jolla on ollut yli 10 kumppania.
Mistä tuon "yli 10 kumppania" vetäisit?
En tarkoita että siinä olisi mitään väärää, että et ko. tyyppistä naista haluaisi, mutta mikä sellaisessa naisessa on se asia joka sinua "töppää"???
Onko hän jotenkin "lutka"?
Että hän ei kykene sitoutumaan?
Että hän vertaa Sinua toisiin?
Että luulet että olet vain jonon jatkona?
Tarkoitatko "kumppanilla" seurustelusuhteita vain esim yhden yön suhteita?
Valotatko hieman lisää logiikkaasi.
..et tarkoittanut tuota 10 kumppania ihan sananmukaisesti, mutta kuitenkaan ei voi olla kysymättä, että miten niin, ettet voisi kuvitella seurustelevasi naisen kanssa, jolla on ollut useita kumppaneita.?
Pitkässä elämässä ehtii. Aina ei yrityksistä huolimatta synny suhdetta. Aina ei suinkaan ole kysymys holtittomuudesta.
Kai se ihmisen luonne, olemus, kieli, jota hän käyttää, sielun sivistys jne.. merkitsee sittenkin enemmän kuin se, montako suhdetta/naista hänellä on takanaan.
Seurustelin naisen kanssa, jolla oli ollut n. 35 kumppania. Hän oli naimisissa ollessaan seurustellut myös naisten kanssa, useampien. Hän oli vetävän näköinen ja hänellä oli ollut vientiä. Samana iltana enimmillään kolme naista..:)
Asia ei minua haitannut tippaakaan. Hän oli viehättävä ihminen ja rakastin häntä paljon. Ihan eri syyt johtivat meidät eroon, joten itselleni on ainakin herttaisen yhdentekevää, mitä naisellani on ollut ENNEN minua. Se mitä hänellä on minun aikanani, merkitsee minulle.
Mutta kukin tavallaan.
Itse en varmaan samaan pystyisi kuin Jennifer, olemaan yhtä ymmärtäväinen, mutta mullekin olisi tärkeintä se johtuuko suuri kumppanimäärä holtittomuudesta vai onko ne kuitenkin, ainakin enimmäkseen, olleet suhteita joista ei tullutkaan mitään. Tosin jos kymmenet suhteet ovat kariutuneet niin olisin aika skeptinen ihmisen luonteen suhteen, anteeksi vain.
Mutta aikuisella on takanaan myös menneisyys ja se on hyväksyttävä. Vaikka kovin hurjien tapausten ei ehkä kannata mun luo suunnata. ;)
..mutta ajattelepa, että tämäkin nainen on takuulla yksi vakavamielisemmistä ihmisistä, joita koskaan olen tuntenut.
Kevyttä päiväperhosta hänestä ei saa tekemälläkään.
Elämä on jännää, ei siinä ole mitään logiikkaa.
Minä en pystyisi seurustelemaan myöskään samanlaisen naisen kanssa kuin mitä Jennifer kuvaili.
En mene itse sänkyyn ennenkuin olen tavannut ihmisen useita kertoja ihan treffeillä ja harrastamalla jotain yhdessä.
En pysty harrastamaan seksiä ilman tunteita ja niitä taas ei synny ilman syvempää tuntemista.
Minulla on ollut 4 sänkykaveria. Ideaali olisi valitettavasti se yksi ja ainoa. Tunnen itseni halvaksi jo nyt.
.."tunnen itseni halvaksi jo nyt."
En ymmärrä tuota ollenkaan. Itselleni jokainen nainen, jokainen rakkaus on minua lisäävää, ei vähentävää. Rakentavaa, ei hajoittavaa.
Rakkautta mahtuu maailmaan, ihmiset hyvät..
Älkäätten muuta epäilkö...!
Minulla on kamalan tiukka moraali.
En pysty valehtelemaan. Vaadin itseltäni täydellistä lujuutta olla hyvä ihminen.
En suostu menemään tämän ei-kristillisen maailman pinnallisuuksiin. On tarpeeksi kamalaa kun ei voi mennä naimisiin.
Jos olisin tiennyt että suhde päättyy en olisi mennyt sänkyyn sen ensimmäisen kumppanin kanssa.
Rakkaus on elinikäinen liitto minun silmissäni.
Jos nykyinen parisuhde kariutuu en enää pysty katsomaan itseäni silmiin peilistä.
Minäkin olen aika tiukka, elämä on kuitenkin opettanut näkemään asioita hieman laajemmin, muuttanut minua.
Yhä olen tiukka, tiedän mitä en halua ja mihin en pystyisi, mutta jotain ymmärrystä multa kuitenkin löytyy elämänkokemusta kohtaan. Ihannehan olisi mullekin, että intiimimpää harrastaisin vain sen ikuisuuskumppanini kanssa, mutta kun elämä ei mene niin. Suurikaan rakkaus ja sitoutuminen ei takaa sitä että suhde kestää, ei voi tietää tulevasta vaikka kuinka vakaat ja hyvät aikeet olisivatkin molemmilla osapuolilla. Kuinka kauan pitäisi odottaa ennen sänkyyn menemistä, että voisi olla varma että suhde kestää? Ei sellaista mahdollisuutta olekaan.
Niinpä kokemuksia kertyy meille kaikille. Se on vain niin ja jokainen kokemus opettaa meitä, muokkaa meitä, vaikuttaa osaltaan siihen millaisia ihmisiä tänä päivänä olemme.
En minäkään ymmärtäisi ihmistä jolla on ollut kymmeniä kumppaneita vaikka mikä olisi. Hyttynen kai taas vauhdissa... ;) Mutta tarkkaa rajaa ei ole. Hyvin yleistäen ajattelen että muutama kumppani on "normaalia". Tilannekohtaista, mutta jossain se epäilyttävän raja mullakin kulkee.
..tarjoiltiin minulle lapsena. En oikein koskaan tykännyt siitä.
Päässäni asiat ovat hyvässä järjestyksessä, siis minulle hyvässä.
Ja kun sitten joku tuo esiin jotain kaaosta tai käsitteiden käsittämättömyyttä, en voi muuta kuin ihmetellä/kummastella/pientä kulkijaa..:)
Pitkästä alkulauseesta asiaan. Ja vähän huumorillakin höystettynä vastaan sinulle, että
Valehteleminen ei ole minunkaan vahvoja puoliani, mutta koen olevani ihan hyvä ihminen pinnistelemättä.
En ymmärrä mitä tarkoittaa ei-kristillisen maailman pinnallisuus. Mutta ymmärrän hyvin, mitä tarkoittaa kristillisyyden näköalattomuus, julmuus ja itsensä ja muiden ahtaisiin, epäinhimillisiin rajoihin tunkeminen.
Itselleni sänkyyn meneminen ei ole loppujen lopuksi maailmojani sekoittava asia, vaikka menenkin sänkyyn vain ja ainoastaan tunteista, välittämisestä. Halusta olla lähellä toista ihmistä, halusta olla hyvä toiselle ja itselle.
Minunkin mielestäni rakkaus on elinikäistä. Rakkaus on, kohde vaihtuu meistä riippumattomista syistä, joten miksi tuhlaisimme aikaa itsemme syyllistämiseen.
"Jos nykyinen parisuhde kariutuu en enää pysty katsomaan itseäni silmiin peilistä."
No, sitten sinun pitää opetella kampaamaan tukkasikin viispiikkisellä tai sitten peilailla vain tukkaasi ikkunoiden heijastuksista, joista silmiä ei näy selkeästi..:)
..että montako vuotta pitäisi odottaa ennen sänkyyn menoa, jos meinaa varmistua, että suhteesta tulee elinikäinen liitto.
Minun ymmärrykseni mukaan tuohon on vain YKSI vastaus ja se on:
silloin pitäisi odottaa KOKO elämä.
*yrittää laskea montako kumppania on itsellä ollut*
Muutama on "normaali" määrä, sanoopi Zorro..:)
Ja Jennifer jättää tyylikkäästi laskujensa lopputuloksen julkistamatta!
Tulee sellainen tunne, että eipä tässä montaa ihmistä ole, jotka pitäisivät seksiä yhtikäs minään.
Seksistäkin on tullut samanlainen väline ostaa itselleen mielihyvää rajattomasti jos nyt hiukka karrikoidaan.
Jos seksi ei ole enää pyhää, niin silloinhan sitä voi myös ostaa --- vai? Jos sen harrastamiseen ei tarvita enää tunteita eikä välittämistä?
..toiseen äärilaitaan kirjoitukseni.
Seksillä on merkitystä, tottakai. En ole koskaan kieltänyt tai väheksynyt sitä missään kirjoituksessani, mutta laitetaan nyt asioihin niille kuuluva painoarvo.
Jos janan toisessa päässä on elinikäinen kumppanuussuhde seksineen ja toisessa päässä on seksin ostaminen, niin kyllä minä ehdottomasti valitsen keskimmäisen linjan.
Mitä enemmän vaadimme itseltämme ehdottomuutta, sitä vaikeammaksi teemme omaa elämäämme. Ja jokaisesta asiasta, valinnastamme voimme tehdä elämän ja kuoleman kysymyksiä, jos niin tahdomme. Meillä on mahdollisuus vaikeuttaa elämäämme, mutta mitä ihmeen järkeä siinä on...?