Selailin tuossa katsastusvarusteluetteloa netissä (http://www.purjehtija.fi/tiedostot/KATSASTUSKOHTEET- JA VARUSTEET.pdf) ja rupesin pohtimaan tuota varaohjausta. Veneeni on itselleni uusi ja siinä on ruoripyöräohjaus tankovälityksellä. Varapinna löytyy, joka asennetaan ruoripyörän mekanismin hajotessa, mutta tarkoitetaanko tuolla varaohjauksella varapinnaa vaiko aivan toissijaista ohjausjärjestelmää esim. tilanteessa jossa peräsin on "menetetty"?
Varaohjaus
Uusseilanti
40944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Juuripa tuo varapinna on se riittävä varaohjaus jos ratin mekanismit pettää. Ei tarvii varaperäsintä.
Jos avomeripurjehdusta ajattelet niin on syytä miettiä valmiiksi mitä teet jos peräsin menee. Se on yksi tavallisimpia ongelmia.
Kokeile varapinnalla ajo. Olen kuullut ensi käden kertomuksia, ettei varapinna sovikkaan kun olisi tarvittu. Itse olen muutaman kerran joutunut ajamaan varapinnalla, joka olikin taaksepäin. Oli hieman outoa aluksi.
Kun peräsin menetetään, puhutaan jo HÄTÄOHJAUKSESTA, joka on joku vanerilevy puomin päässä tms
Mitäs hätäohjausmenetelmiä suosittelisitte? Airo on hiukan pitkä kapistus mukana pidettäväksi ja mela liian pieni tarkoitukseen. Vene on n. 5 tonninen ja varalaita melko korkea. Tuuliperäsintä erillisellä lavalla en vielä viitsisi hommata koska purjehdukset sijoittuvat toistaiseksi itämerelle.
Jos "purjehdukset sijoittuvat toistaiseksi itämerelle" harkitse sen kokoisten U-pulttien hankkimista, joilla voit kiinnittää tukevan levyn (esim. turkkilevyn) spinnupuomiin. Tee levyyn reiät ja kokeile spinnupuomisi tukeva kiinnittäminen. Siinä hätäperäsimesi eikä maksa montaa euroa!
Ellei riittävän isoja U-pultteja ei löydy valmiina, sellaiset voi teettää mittojen mukaan (netistä löytyy firmat ja osoitteet).
>>Jos avomeripurjehdusta ajattelet niin on syytä miettiä valmiiksi mitä teet jos peräsin menee. Se on yksi tavallisimpia ongelmia.
U-pultin vääntää itsekin tangosta kun nestekaasulla kuumentaa punaiseksi. Turkkilevyä helpompi on valmis vaneripala tarvittavine reikineen. Kiinnitys pitäisi myös ideoida koska muutoin spinnupuomi raahautuu pintaa pitkin. Itse olen ajatellut kohottaa veneen puoleista päätä eli etupäätä köydellä, mikä kulkisi puomissa olevan plokin läpi ja nostaisi sitä päätä.
Jollan airot voisivat olla ihan kokeilemisen arvoinen ajatus.
Noista virityksistä ei ole mitään iloa, ei vaan toimi. Jos niin käy, että peräsin putoaa, niin purjehtijasta tulee matkustaja. Ei muuta kun purjeet alas, ja iso ajoankkuri keulaan, Sitten vaan odottelemaan, että joku tulee hakemaan pois siitä "pesukineesta
Meikäläisen pitkäkölinen ketsi menee monilla tuulensuunnilla tuntikausia oikeaan suuntaan ilman ruoriin koskemista. Ja vaikka peräsintä ei olisi, niin jokin viritys perässä voisi ajaa saman asian. Purjeiden säädöillä voi säätää myös keulan suuntaa. Moni sluuppi pystyy samaan.
Itse suunnittelin kevyttä saaristokäyttöä varten sellaistakin, että laittaisin autopilotin varaohjaukseen kiinni. Peräsimessä on ruorikoneisto, mutta peräsinakseli tulee kannen läpi ja siihen saa pinnan kiinni. Pinnaan voisi kiinnittää halvan pinnapilotin, ja se ehkä toimisi helpoissa olosuhteissa.
Raskaasti lastatuissa purjelaivoissa peräsimen teho oli kai muutenkin kehno, ja niissä kovalla myötäisellä voitiin heittää ajoankkuri perästä ja pitää ylhäällä pelkät kutteripurjeet keulassa.
Tosiaan peräsinakselin päähän liitetty autopilotti toimii varaohjauksena, jos ruorin vaijerivälitykset hajoavat, mutta itse peräsin ja akseli ovat ehjiä. Vaatii tietysti virtaa, mutta on varmasti toimivampi kuin se pakollinen varaohjausmutka, mikä ruoriveneiden vakiovarustukseen yleensä kuuluu.
Ihan helposti...
Tämä Suomi arpoo taas vastaukset minne mielii. Piti olla vastaus seppomartin hehkutukselle U-pantaan.
Samalla tervehdys Bossulle: Menee eväkölinen skegillinen aika hyvin peräsimeen puuttumatta purjetrimmillä.
Tietysti, jos aika jättää myös skegistä niin sitten tarvitaan noita muita konsteja.
Pinnapilotti jotuis liikuttelemaan myös rattikoneistoa peräsimen kääntelemisen ohessa.
Saattaa haitata. Mun olis helppo kokeilla viritystä, kun pinnapilotti ja varapinna jo löytyvät.
Tarkoitat siis tällaista tilannetta? Siinä vaan odotellaan, hellpo nakki!
Broken rudder:
http://www.youtube.com/watch?v=Wf_pRVdhLWU
Kyllä mittojen mukaisen U-pultin tilaaminen on helpompi ratkaisu, jos ei satu omistamaan sopivia työkaluja, nestekaasua poltinta eikä sopivaa terästankoa tee-se-itse U-pultin valmistamiseksi. Ehkä täältä voisi tilata?http://www.vallilantakomo.fi/fi/U-pulttien muodot/
Älä naurata, vai onko sinulla omakohtaista kokemusta peräsimen menetyksestä, esin 15/´m/s kolmen metrin aallokossa. Ei se peräsin tyynellä mihinkään putoa, Ketjun luettuani ole täysin varma, että kenelläkään kommetoiista (paitsi minulla) ei ole kokemusta ko aiheesta,
En ole menettänyt peräsintä, skegistä puhumattakaan, mutta vene menee kryssillä sopivalla purjekerralla ja trimmillä mainitsemaasi kovemmassakin kelissä ihan kiltisti peräsin vapaana siihen koskematta. Osaa vieläpä piinata puuskissa paremmin kuin seilori itse...
Ja noin trimmattuna autopilotille helppoa hommaa:-)
Olet varma, ettei kenelläkään kommentoijista ole kokemusta paitsi sinulla… ja ohjeesi kaikille peräsinhaveriin joutuville on siis "tuuliajolle vaan"? Ymmärsinkö oikein?
Kun oman veneeni peräsinlapa jumittui liikkumattomaksi, se tapahtui yöllä sateessa n. 15 nm päässä Skagen Revistä korkeassa aallokossa. Isossa oli 3 reiviä, välistaagissa m.fokka. Virallisen tiedon mukaan keskituuli oli ollut 20 m/s. Oma mittari näytti suurempia lukemia. Aallonkorkeudesta en kuullut mittaustietoa, mutta hurjilta vaahtopäät vaikuttivat. Sinäkö olisit samassa tilanteessa päästänyt veneesi "tuuliajolle vaan"? Oma ratkaisuni oli Hydrovane. Se pelasti. Panin pilssipumpun kahvan Hyrovanen jatkopinnaksi, jolloin se helpotti satamamanöövereitä Skagenissa aamuyöllä landatessa.
Peräsimeni ei siis pudonnut. Jumittumisen syyksi selvisi kvadrantin löystyminen niin, että se hakautui teräksiseen tukikehikkoon eikä peräsin enää kääntynyt. Pulttien löystyminen varmaankin johtui runsaan puolen vuorokauden yhtämittaisesta röykytyksestä sivuvastaisessa tuulessa.(Myöhemmin akseliin hitsattiin korvakkeet estämään kvadrantin putoaminen, vaikka pultit hajoaisivat).
On täysin eri asia purjehtia pinnaan/rattiin koskematta kuin kokonaan ilman peräsinlapaa. Ero riippuu tietysti veneestä. Veneen lateraalitasapainon suunnittelussa otetaan huomioon peräsin ja varsinkin uudemmissa veneissä peräsin kantaa varsin merkittävän osan sivuttaisvoimista.
Omassa veneessäni on erillinen varsin syvä peräsin, joka varmasti kantaa merkittävän osan sivuttaiskuormasta. Vaikka vene menee hienosti suoraan rattiin koskematta ja sitä lukitsematta kelissä kuin kelissä (ei avotuulella) en usko hetkeäkään, että näin kävisi myös peräsinlavan menetyksen jälkeen.
Itse en ole peräsintä menettänyt, mutta olen ollut veneessä tanko-ohjauksen tangon irrotessa (vene teki salamana 180 astetta), nähnyt peräsinakselin katkeamisen alle 100 m päästä (vene teki salamana ainakin 180 astetta ja jäi odottamaan hinausta) ja hiukan kaumpaa kaikkien lasikuituosien häviämisen peräsimestä (pääsi omin voimin rantaan peräsimen tukirakenteen ohajausvaikutuksella).
Tuossa ensimmäisessä tapauksessa ohjasin seuraavat puolisen tuntia taaksepäin sojottavalla varaohjauspinnalla. Ohjauspaikalta (olin osittain istuinlaatikon lattian säilytyslaatikossa, jotta pinnaa pysty käsitttelemään)) ei nähnyt eteen eikä keulapurjetta ja väärinpäin toimivaan pinnaan ei nopeasti tottunut. Onneksi tuuli oli varsin kevyt. Kannattaa kokeilla ennen kuin on pakko!
"Itse en ole peräsintä menettänyt, mutta olen ollut veneessä tanko-ohjauksen tangon irrotessa (vene teki salamana 180 astetta)"
Ei ollut Joakim balanssi silloin kohdallaan, jos tanko irtosi ei peräsin ja vene lähti lapasesta. Kovasti kevitetyllä lapioperäsimellä noin kaiketi käy, skegillinen on paljon lähempänä pitkäkölistä kun siinä ei ole peräsinakselin etupuolista lavan tehostusosaa - osaskegillisissä ehkä, mutta ei meillä.
Miten vapaasti heiluva pinnaohjauksen peräsin sitten muodostaisi merkittävän osan sivuttaiskuorman kantamisesta siellä skegin takana - siinä tapauksessa painuisi poikittain virtauksen painamana. Eri asia on kokemukset rattiohjauksen nihkeän välityksen antamasta itseohjautuvuudesta. Veneitä on niin kovin erilaisia:-)
Kaikki rikkoutumiset tapahtuivat avotuulella, jolloin veneet eivät yleensä ole balanssissa eikä täydellinen balanssi ole yleensä tavoiteltavaakaan. Monet veneet eivät mene suoraan, vaikka peräsin olisi lukittunakin. Edellinen veneeni oli sellainen. Helppo ja erinomainen ohjattava, mutta ohjaamatta ei mennyt suoraan koskaan riippumatta siitä lukitsiko pinnan vai ei.
Rattiohjaukseni on todella herkästi liikkuva, mutta isosta ratista tietysti tulee hitausvoimia.
Juuri näin näytti käyvän.
Gotlannin eteläkärjen luona oli kovatuulinen slööri, kun yöllä takanamme purjehtinut FG 39 saavutti uhkaavasti (kisatilanne). Yht´äkkiä se alkoi kääntyillä ympäriinsä "järjettömästi" ja jäi kaus taaksemme. Jälkeenpäin kuulin, että ohjausvaijeri oli katkennut eikä vene ollut purjein hallittavissa. Sitä ei myöskään saatu pysymään piissä sinä aikana, kun varapinnaa oli ryhdytty taskulamppujen valossa ekaa kertaa asentamaan paikoilleen. Meri oli korkea. Ei kuulemma ollut helppo tilanne. Peräsinlavan menetys on tietysti katastrofi eväköliveneessä verrattuna pelkän rattimekanismin pettämiseen.
Kumpikin edelläoleva tapaus veneellä, jossa kaita eväköli ja ohjaustehostettu lapioperäsin. Olisipa FGkin heittäny heti täyskäännöksen niin ei olis säikyttäny...
Se FG "heitti" useampiakin "täyskäännöksiä" sikäli kuin topin trikolorista saattoi päätellä. Onko itselläsi kokemusta eväköliveneen käyttäytymisestä korkeassa aallokossa ja kovassa tuulessa, kun peräsin lakkaa toimimasta? Kerro millä veneellä ja missä olosuhteissa.
On kokemuksia vain pitkäkölisistä ja eväköleistä peräsimen mittaisen skegin kanssa. Peräsintä ei ole - tähän mennessä hukattu. Pitkäkölisestä kerran petti ohjausvaijeri, seilattiin samaa kurssia kunnes varapinna käytössä ja sitten kahteen pekkaan pinnanpätkästä puskemalla takaisin tulosuuntaan, jossa oli lähin satama pientä remonttia varten. Kahden porukalla ei kuunarin purjeita säädetty, mutta kääntyi ja jatkoi tulosuuntaan.
Edelleen sitä mieltä että pitkäkölinen sekä skegillinen eväkölivene on paremmin hallittavissa, jos sellaisesta ohjausvälitys tai koko peräsinkin menetetään. Todennäköisyys peräsimen menetykseen on näissä rakenteissa myös huomattavasti pienempi ja häiriöt pinnaohjauksessa - varapinnakin mukana...
Siis ehdotukseni ohjauskyvyn menettäneen eväköliveneen täyskäännöksestä yms olikin mielikuva. Kun sinulla ei ollut kokemusta, eikö jyrkän kannan ottaminen ollutkin tarpeetonta? Sekin on selvä, että peräsinvaurion riski samoin kuin veneen käyttäytyminen peräsinvauriossa riippuu veneen tyypistä. Eräs tuntemani skegillinen eväkölivene oli menettänyt kaksi kolmannesta peräsimestään ARC aikana, mutta purjehti koko matkan Hydrovane tuuliperäsimen ohjaamana. Peräsimen katkeaminen havaittiin vasta, kun St.Lucian lähellä oli siirrytty käsiohjaukseen. Katkenneesta lavasta oli vain 1/3 jäljellä.
Se on ihan eri asia, jos peräsin putoaa kokonaan akselin katkeamisen takia, kun että se jumittuu. Mulla on kokemusta vain siitä, kun peräsinta ei yht äkkiä ole ollenkaa,
http://www.youtube.com/watch?v=99KSZ3mEoKQ
Ihan hyvä ja havainnollinen videopätkä. Vielä parempi olisi ollut jos olisi tehty kovemmassa tuulessa niin eri konstien teho olisi nähty paremmin. Ja hätä on aina suurempi mitä kovemmin tuulee, eikö...
Varaperäsin näyttää tehokkaallta mutta se pitää sitten olla mietitty miten valmistetaan ja miten käytetään.
keulapotkuri
Uskotko oikeasti, että peräsimen menettämisen jälkeen eväkölivenettä voisi ohjailla keulapotkurilla? Keulapotkurin max käyttöaika on yleensä pari minuuttia kerrallaan, tunnissa korkeintaan 5 min. Silläkö venettä ohjaillaan Itämerellä?
Pitkäkölisen suuntavakaan veneen ohjailu voi onnistua purjesäädöillä jopa myötäiseen, sivuvastaiseen kyllä helpommin. Toisaalta pitkäkölisille harvemmin sattuu peräsinvaurioita (lapa on kölin suojassa). Eväkölisellä kokeilisin YM:n videossa esitettyjä temppuja.
Eikö se tuuliperäsin olisi paras ratkaisu ainakin isoille vesille.ruorin keskiöön vois kehitellä jonkunlaisen jatko-akselin, tuuli peräsimen köydet ohjautuisi
Plokeilla lähelle ruoria.ja köydet vain jatko akseliin kiinni, vene ohjautuisi taas ruoria pyörittämällä.
Aloittaja totesi, ettei toistaiseksi aikonut hankkia tuuliperäsintä, koska aikoo pysytellä Itämerellä eikä lähde valtamerille!
Siinä olet oikeassa, että tietyt tuuliperäsinmallit jo sellaisinaan toimivat varaohjausjärjestelminä. En usko, että on syytä tehdä erillisiä virityksiä rattiin. Asia selkenee, kun luet tuuliperäsinten valmistajien sivustoja esim. Hydrovane tai Monitor (Monitorin valmistajafirman nimi on Scanmar viitaten ruotsalaiseen kehittäjäänsä). Niissä on selostus hätäohjauksesta. Ehkä saksalaisen Windpilotin sivutkin kiinnostavat sinua.
Itse sain kokemusta Hydrovanen käyttämisestä hätäohjauksena tositilanteessa. Hätäohjaus toimi oikein hyvin - jopa satamamanööverit onnistuivat Hydrovanen avulla, vaikka tuuli painoi kovasti.
Tuuliperäsimiin voi muuten yhdistää pienen pinnapilotin, jolloin sitä voi käyttää koneajossa pläkässä. Omassa veneessäni oli pieni, halpa pinnapilotti systeemipilotin varajärjestelmänä.
Monitor-tuuliperäsin hätäohjausjärjestelmänä:
http://www.selfsteer.com/products/monitor/mrud.php
Hydrovane on hätäohjauksena yksinkertainen. Pilssipumpun kahvan voi työntää lyhyen ohjauspinnan reikään jatkovarreksi.
http://www.hydrovane.com/our-product/emergency-steering/
Windpilot Pacificin tuuliperäsintä ei sellaisenaan voi muuttaa hätäohjaukseksi.
Sitä varten tarvitaan erillinen “SOS Rudder”:
http://www.windpilot.com/n/wind/en/prod/sosr/
Kun puhutaan hätäohjauksesta ja peräsimen menetyksestä niin väkisinkin tulee mieleen tilanne, jossa peräsinakselin vääntyminen tai peräti repeytyminen aiheuttaa vuodon veneeseen.
Itselläni peräsinakselin alalaakeri ja akselin läpivienti rungossa on hiukan vesilinjan yläpuolella, mutta tähän tuskin kannattaa tuudittautua koska vuototilanteessa voi meri velloa hiukan enemmän. Akselin etupuolella on laipio, mutta alareunassa on valuma-aukot, jota kautta vesi pääsee pilssiin saakka. Mietin että tekisin valuma-aukkoihin sopivat tulpat. Laipio jää väkisinkin hiukan avonaiseksi ylempää, josta ruorikoneiston tangot tulevat läpi. Tämä on jo tosin yli puoli metriä vesilinjan yläpuolella.
Onko joku muu kehitellyt vesitiivistä osasto ruorin tuntumaan?
Aikaisemmassa viestissäsi kerroit purjehtivasi vain Itämerellä. En usko, että sinun sen takia kannattaa ruveta rakentelemaan veneen perään vedenpitävää laipiota. Jos kuitenkin haluat sellaisen tehdä, järjestä johonkin huoltoluukku, jota kautta pääset huoltamaan ruorimekanismia ja kvadranttiin/akseliin kytkettyä autopilottia.
Käsittääkseni suuren vuodon sattuessa sitä voi olla aikamoisessa ku-sessa myös itämerellä. Kuten kirjoitin niin veneessä on valmiiksi laipio, jonka voisin tehdä tiiviiksi.
Korjailen ja huollan venettä sillä silmällä että sillä voi myös poistua itämereltä. Enhän sanonut etten koskaan lähtisi pidemmälle.
Tietenkin suuri vuoto on katastrofi, mutta mikä mielestäsi on yleisin purjeveneen vuodon aiheuttaja meidän vesillämme? Peräsimen tyypistä ja rakenteesta riippuu miten todennäköistä tai epätodennäköistä vuodon syntyminen on rikkoutuneen peräsinrakenteen kautta. Rakennekuvista voi ehkä päätellä riskialttiutta.
http://sailing.about.com/od/typesofsailboats/ss/Ruddertypes.htm
http://www.sailmagazine.com/boatworks/know-your-rudder
Jos ryhdyt rakentamaan vesitiiviitä laipioita uppoamisen estämiseksi, perälaipion lisäksi kai teet tuitakin. Keula kai tavallisimmin vaurioituu kolareissa, pohjakosketuksissa useimmiten köli (veneitä on uponnut kölikiinnitysten revetessä). Tässä näkökohtia laipioiden rakentamiseen:
http://www.morganscloud.com/2013/08/19/risk-management-and-watertight-bulkheads/
“I would not install multiple watertight bulkheads on a voyaging boat unless it was over about 60-feet and/or I was bound for a truly remote area of the planet like parts of the Southern Ocean.
If I were building a boat from scratch I would almost certainly specify that the bulkhead immediately aft of the forepeak be watertight, but I would not expect this to make much difference in an impact event unless said bulkhead was at least 6-feet behind the bow measured from the waterline.”
http://forums.sailinganarchy.com/index.php?showtopic=143642
Tässä keskustelussa on asiallisia mielipiteitä perälaipiosta. Esim. Pogo 40:ssä vesitiiviit laipiot on toteutettu. Mutta se onkin pinnaohjattu vene, jossa vesitiiviin perälaipion rakentaminen on yksinkertainen.
Käytännössä peräsinvaurion ensisijainen riski on kuitenkin ohjailukyvyn menetys eikä vuoto.
Juuri ilmestyneessä Yachting Monthlyn helmikuun numerossa on muuten varoitus Elanin peräsinakseleista. Kahden uuden Elan 333:n peräsinakseleista oli katkennut samassa kisassa. Syyksi on selvinnyt metallin väsymisestä. Sekä on ilmeisesti tyyppiviat. Jos samanlaista todetaan, firman edustaja on YM mukaan luvannut järjestää uuden peräsimeen.