Koska eivät uskalla tavata meitä hyviä yksinäisiä miehiä? Itse olen ainakin ihan normaali mies jonka kanssa voi olla oma itsensä ja ymmärrän jos on ujo tai ei niin puhelias. Kyllä minä jotain puhuttavaa keksin aina.
Onko yksinäiset naiset ujoja?
yksinäinen.
321425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Näinhän sitä loogisesti ajattelisi mutta totuus on että myös ne yksinäiset jopa ujot naiset haluaa niitä samoja puheliaita ekstroverttimiehiä mitä muutkin naiset.
Näin juuri vähän aika sitten jonkun ujon naisen kirjoittavan miten olisi kamalaa jos myös mies olisi hiljainen/ujo koska hän haluaa että mies pitää keskustelua yllä tai jotain vastaavanlaista.
Mulle tuo oli aika yllättävä kanta asiaan, luulisi että edes ujot haluaisivat toisia ujoja..
Äläpäs nyt, itse olen introvertti ja epäsosiaalinen nainen, enkä todellakaan haluaisi mitään hölöttäjää puolisokseni. Tuppisuut jotka eivät puhu esim. päivästään, tunteistaan eivätkä itsestään (eli mitään ellei kysy) ovat kyllä vähän tylsiä, mutta liika sosiaalisuus on itselleni turn-off.
Nekin jotka ovat, niin eivät yleensä pahemmin välitä ujoista ja varovaisista miehistä. Löytyy varmasti naisia, jotka heistäkin pitävät, mutta he edustavat selkeää vähemmistöä.
Kyllähän nainen yleensä odottaa, että mies vie tilanteessa. Eikä täysin yksinäinen mies tunnu välttämättä ihanteelliselta.
Naiset on ujoja ja epäsosiaalisia. Ei ne uskalla mitään miehille puhua ja siksi on mahdotonta tutustua naisiin. Naiset on myös nirsoja yleensä.
Täällä yksi ujo ja hiljainen nainen, joka ei laittaisi pahitteeksi ollenkaan vaikka mies olisi samanlainen. Itseasiassa se olisi vain plussaa, koska tuntisin oloni luultavammin mukavammaksi kuin ylipuheliaan yksilön.
Harmiksi kun kummatkin puolet on ujoja se tutustuminen on hieman hankalaa. Ja lisäks ne ujotkin miehet haluaa myös hyvännäköisiä naisia, mitä en itse valitettavasti ole.
Ei niin vaan, kyllä naiset haluu hyvännäköisiä miehiä. Miehelle riittäis tavis nainen joka olis kiva.
Älä kiltti mies taas valehtele, viimeksi tänään luin toiselta palstalta viestisi jossa kirjoitit että lihava nainen haki sinua tanssimaan ja kieltäydyit sanoen ettet lähde kun hän on niin lihava ettei kätesi yllä hänen ympäri.
Toi on niin paska puhetta... Yleensä näkee kauniin naisen vähemmän komeen miehen kanssa kuin toistepäin. Ja mitä olen kavereiden tai yleensä naisten kanssa puhunut tästä naisilla ulkonäkö ei ole niin tärkeää miehessä kuin miehillä on naisilla.
Odotan, että mies tekee aloitteen vaikka kyseessä olisi ujo ja hiljainen mies, koska ite oon niin ujo ja hiljainen nainen ettei siitä tulisi mitään. Ekstrovertit ahdistaa.
Miten sitten sen hiljaisen ja ujon naisen kanssa seurustella jos se ei puhu mitään. Eikä mies voi tehdä mitään vaikutusta kun nainen on vaan hiljaa ja sitten miehelle tulee vaivautunut olo et se luulee että nainen pitää sitä ihan hulluna kun se puhuu ja kyselee koko ajan. Mies myös luulee että ei nainen ole kiinnostunut sen jutuista eikä tykkää siitä joten mies sitten lähtee treffeiltä kotiin surkeena miettien että mitä se toinen ajattelee.
No ei se nyt tarkota että jos oon ujo ja hiljainen etten mitään puhuisi - kyllä puhun jos kemiat kohtaa ja muuten on sellainen ihminen, jonka seurassa voi olla rento ja jännittämättä.
Mutta kun kukaan ei koskaan tule edes juttelemaan (ainakaan edes lähelle itseni ikäiset miehet) saati että olisin sitten koskaan päässyt tuonne treffeille asti. Eikä se jatkuva äänessä oleminen tee sitä vaikutusta, vaan se mitä puhuu ja tuleeko itelle sellainen olo että ei kelpaa semmoisena kuin on - hiljaisena ja ujona.
Mutta ehkä kyse on minusta, koska vaikka joku mies saattaisikin olla kiinnostunut, en ehkä huomaisi sitä koska luulisin etteihän kukaan voisi olla oikeasti minusta kiinnostunut siinä mielessä.
On saatu jo niin monet pakit että ei uskalla tulla juttelee.
Ehkä oot jutellut sitten vääränlaisten naisten kanssa? Uskoisin että kaltaiseni naiset olisivat vain otettuja, jos joku tulisi juttelemaan vaikka jutusta ei tulisikaan loppujen lopuksi mitään isoa. En itse ainakaan torjuisi, jos joku tulisi juttelemaan. Eri asia jos se alkaisi ehdottelmaan jotain liian nopeasti, mutta jos juttu luistaisi niin varmaan ottaisin vastaan esim. sen kahvikutsun.
Mutta baareissa en viihdykkään, eli sellaisista tai vastaavasta tuskin löytää ujoja naisia hirveästi. TaI ainakaan minä en viihdy.
Muutenkaan ei tartte olla heti "iskemässä", mukavampi jos liikkuu samoissa piireissä esim. koulun. työn tai harrastuksen kautta ja siinä sitten samalla pikku hiljaa jutustellaan ja tutustutaan - sitten voi alkaa tapaillakkin. Jos joku tulee yhtäkkiä puusta kysymään ilman mitään aikaisempaa jutustelua ite ainakin jähmettyisin kauhusta.
Mutta vaikeahan minun on mitään sanoa tähän kun ei sitä kokemusta itsellä ole. Hiljaiset eivät oikein omaa korkeaa markkina-arvoa.
Yksinäisissä naisissa on puheliaitakin naisia.Ujous ei ole mikään syy miksi eivät uskaltaisi tavata miehiä.Monelle voi olla työ,harrastukset,ystävät aikaa vievää ettei kerkeä ja jaksa tavata miehiä.
Eihän nyt kukaan juttelemisen ilosta juttele jos ei pääse sänkyyn asti
No, voi voi taas tätä negatiivista itsesuggestiota. Lukekaa vaikka tuolta ujous-palstalta miten haluttuja ujot pojat/miehetkin ovat naisten/tyttöjen keskuudessa.
Ja ujoudesta voi ihme kyllä "parantua", jos niikseen tulee. Itse olin superujo ja arka koko lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta nyt alkaa tuntua, että olen keskivertosuomalaista selvästi rohkeampi ja sosiaalisempi...ehkä se on kun alkaa kuolinkellot jo korvissa kilkattaa, niin unohtuu turhimmat rajoitteet, jos haluaa ehtiä elämässään jotain "uskaliasta" kokeilla.
En minä ainakaan ole ujo. En vaan viitsi saada enään pakkeja kun niitä on tullut elämän aikana saatua niin paljon.
Mulla iskee se ujous nimenomaan aina miesten kanssa, jo vanhempien henkilöiden tai naisten kanssa ei niinkään.
Ei me olla sen ihmeellisimpia kuin sinäkään. Ujoudesta pääsee kun menee juttelee muille ihmisille. Et kai aio tuhlata elämääsi olemalla ujo.
Ei. Yksinäiset naiset eivät aina ole ujoja. He voivat olla myös introverttejä.
kyllä sulle jostain nainen tulee viekkuun, kun olet valmis matkaamaan extramailin.
Itse haluaisin juuri semmoisen hiljaisemman puoleisen tytön itselleni.
Olen tälläkin hetkellä ihastunut yhteen semmoseen tyttöön mutta hän on ilmeisesti todella ujo. Meitä kuitenkin yhdistää se että opiskelemme täysin samaa alaa. Ainut ero on se että minä aloitin .opiskeluni vuoden aiemmin.
Mutta miten naiselle/tytölle pitäisi jutella niin ettei hän ota sitä ahdisteluna?
Ihastuneena on vähän vaikeampi puhua neutraalisti sille ihastuksen kohteelleen. :) Olen koulussa huomannut että kyseinen tyttö viettää välitunnit yksinään jossain kulmassa. Eikä edes halua ilmeisesti olla luokkansa kanssa.
Haluaisin kovasti tutustua häneen mutta en toisaalta halua häntä säikäyttää mitenkään.
Huomaa, että nämä neuvot kirjoittaa 35-vuotias mies, joten sillä varauksella. Joka tapauksessa, opiskelen tällä hetkellä aikuislukiossa, ja olen siellä enemmän tai vähemmän vahingossa kahteen ujonpuoleiseen naiseen tutustunut, joten nämä neuvot tulevat omasta kokemusta, ja ne sitten voivat toimia, tai sitten ei.
Neuvoisin, että älä mene suoraan, tuosta vaan kysymään kahville, tai ehdottelemaan muuta. Tuon tytön kannalta olet todennäköisesti ventovieras, ja hän saattaisi vain pelästyä liian suorasukaista lähestymistapaa. Pyri sen sijaan luonnolliseen kanssakäymiseen: tervehdi, jos hyvä tilaisuus tulee, mutta tervehdi muitakin, niin et vaikuta epäystävälliseltä. Jos mahdollista, yritä päästä istumaan hänen viereensä (ei ihan kiinni tietenkään) luennoilla (yms), jolloin joskus tulee hyviä tilaisuuksia smalltalkkiin. Tavallaan totutat itsesi hänelle.
Kun jää on tällä tavoin rikottu, kokeile hänen kanssaan keskustelua alaanne / opiskeluihin liittyvistä asioista, tiedustele hänen mielipidettään, ole kiinnostunut hänestä, mutta varovasti, sillä ethän halua vaikuttaa liian päällekäyvältä.
On tietysti vaikea sanoa, missä vaiheessa "puu on kypsä kaadettavaksi", joten mene fiiliksesi mukaan: jossain vaiheessa sinusta vain tuntuu siltä, että nyt tai ei koskaan, ja kysy tuota tyttöä rohkeasti kahville, tai teelle, mikä sitten sopivalta tuntuukin.
Kyse on juurikin tuosta "jään rikkomisesta" kuten kirjoitit.
Tarkoitan itse tässä lähinnä sitä että kun olen itsekin ujo niin kynnys puhua on todella korkea.
Eli jos pystyn hänelle sanomaan edes "moi" niin seuraavalla kerralla voi olla jo huomattavasti helpompaa sanoa hänelle jotain :)
Hän vaikuttaa kuitenkin aidolta eli tuskin lähtisi valehtelemaan jos kertoisi minulle jotain. Kun hän viettää välitunnitkin mielummin yksin kun jossain nurkassa. Molemmat olemme katsoneet kyllä toisiamme mutta sanaakaan ei olla vielä vaidettu.
Voiko ihmistä "vahingossa" katsoa melkein minuutin suoraan silmiin? Minusta ei ellei taustalla ole edes pientä ihastumista. :) Tiedän hänestä vain sen että hän opiskelee samaa alaa. On sekin jotain. :)
"Moi" on siitä hyvä, että se on niin kerrassaan pientä, että sen pystyy sanomaan vaikka olisi hyvinkin ujo. Muistaakseni on tutkittu asia, että "moi" on tehokkain "iskurepliikki", jos näin leikkisästi voidaan todeta. Se rikkoo jään, ja tuo tyttö alkaa muistamaan sinut, koska et ole enää "kuin muut", vaan yksilöidyt.
Oman kokemukseni mukaan silmiin ei voi katsoa vahingossa minuuttia, vahinko on pelkkä vilkaisu. Mutta tarkoittaako se ihastumista, onkin sitten vaikeampi tulkita. Voit kokeilla iskeä kevyesti silmää, kun katseenne seuraavan kerran osuvat: mikään liike ei voi pienemmällä energialla kertoa viestiäsi tehokkaammin. Ja muista hymyillä ;) Jos tyttö iskee silmää takaisin, aina parempi, mutta hyvä merkki on jo sekin, että hän punastuu, ja kääntää päänsä pois. Jos näin käy, sinulle tulee eteen vaikea valinta: menetkö tuossa tilanteessa keskustelemaan hänen kanssaan vaiko et? Itse suosittelen, että menet vain rohkeasti juttusille; hieman huumoria mukaan saat vaikka totealla "anteeksi, silmässäni oli roska", tai jotain muuta tilannesidonnaista huumoria (joka toimii miltei aina)
Jos taas et uskalla mennä tuossa tilanteessa hänen juttusilleen, niin on ehkä hyvä tiedostaa se, että tuollainen hetki on maaginen, eikä se todennäköisesti toistu enää koskaan. Joten siitä vain rohkeasti! Voit lohduttautua sillä, että pahin asia, mitä voi tapahtua on se, että tyttö sanoo ei. (Tai sitten se, että hänellä onkin todella mustasukkainen poikaystävä, mutta se onkin sitten toinen tarina)
Saisinko tähän myös jonkun naisen kommentin? (:
On se nainen jollain tapaa kiinnostunut veikkaan. Minulle sopisi juuri tuollainen jäänrikkomistyyli, muuten lyön heti jarrut päälle. Olen aika ujohko kohtaamaan katseita saatikka sitten osoittamaan kiinnostusta. Tsemppiä sinulle, ilmaise jotenkin aikeesi)
Juu minäkin uskoisin noin kerroin tuossa aiemmin että katsoimme kerran toisiamme varmaan minuutin suoraan silmiin niin hän jotenkin punastui siinä hetkessä. On kai sekin jonkinlainen merkki :)
Tilanne vaikuttaa minusta siis siltä että tyttö odottaisi että teen jotain :)
Tulen tekemään jotain tutustumisen eteen mutta en halua tehdä sitä niin että tämä tyttö säikähtäisi minua jollain tapaa. Niin on aiemmin käynyt niin en halua toistaa virhettäni.
Itse olen ujo nainen. Siis todella ujo. Kärsin mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta. Se on ainut syy miksi en ole vieläkään seurustellut eikä mulla oikeen ole ystäviäkään vaikka kohta olen jo lähemmäs kolmekymppinen.
Viihdyn yksin koska silloin minun ei tarvitse esittää mitään. Kun olen ihmisten seurassa, mulle tulee jo fyysisestikin kauhean epämukava olo. Tämän vastapuoli näkee varmaan helposti ja luulee että en vaan viihdy hänen seurassaan. On se niin ilkeä noidankehä! Haluaisin pitää seurasta.
Välillä katson surullisena kun kahviloissa ja kuppiloissa istuu iloisia, seurallisia ihmisiä puhumassa kaikesta. Kaikki muut näyttävät niin rennoilta ja tuntuvat nauttivan sosiaalisista kontakteista. Mulla taas on aina kiire kotiin, omaan pieneen maailmaani. Välillä se masentaa. Mietin, miksi menen aina lukkoon kun puhun vieraan ihmisen kanssa?
Suoraan sanottuna, olen jo vähän luovuttanut sen suhteen että löytäisin itselleni miehen. Tai epäilen että pystynkö ikinä luottamaan toiseen ihmiseen? Miten toinen suhtautuu kun kerron surkeasta elämästäni? Lähisukulaisiinkaan en luota. Tuntu kamalalta vanheta ja herättää muissa ihmisissä ihmetystä kun olen aina yksin :/
Mutta miehiä on varmaan lähestynyt aika monet vuosien varrella, oletko aina antanut pakit?
Kuulostaa hyvin tutulta, paitsi että olen parikymppinen ja olen hieman päässyt ujoudestani eroon, vaikka yhä se on vielä vahvana siellä taustalla. Minäkin olen hieman skeptinen, pystynkö koskaan luottamaan toiseen ja tuntemaan oloni niin mukavaksi sen toisen seurassa, että voisin alkaa seurustelemaan.
Kun on vaikea "hankkia" ystäviä niin miten vaikeata onkaan saada itselleen miestä, jonka kanssa kuitenkin oletettavasti pitäisi elääkin yhdessä.
Olisin halunut olla erilainen, mutta minkäs teet. Onneksi olen alkanut hyväksyvään itseni sellaisena kuin olen - ja uskaltanut alkaa olemaankin oma itseni. Kai se on hyvä alku. Ehkä se itsevarmuuskin nousee ja ne miehetkin kiinnostuu - ja ehkä minäkin sitten uskallan kiinnostua.
Olen yksinäin nainen ja olen ujo. Keskeinen syy yksinäisyyteeni on ujouteni.