Olen itse lapseton nainen enkä esim. töissä aina jaksaisi kuunnella lapsenlapsiinsa hurahtaneiden mummojen vuodatuksia. Voi olla että olen vähän mustasukkainenkin, onhan lapsettomuus kuitenkin aika kipeä asia. Ehkä kuitenkin jonkinlaista hienotunteisuuttakin voisi olla noissa keskusteluissa, lapsetonta ei varmaankaan niin hirveästi piristä ko. keskustelunaiheet.
Jokainen tietysti kantaa oman ristinsä, olipa se millanen tahansa. Elämään on vain pitänyt mahduttaa enempi muuta sisältöä esim. harrastuksia täyttämään tyhjyyttä.
Kommentoisitteko lapsettomat naiset ja miehet, miten olette elämästä selvinneet tämän asian kanssa, ja miten esim. parisuhteenne on kestänyt lapsettomuuden.?
Please asiallisia kommetteja mielellään....
Jokainen tietysti kantaa oman ristinsä, olipa se millanen tahansa. Elämään on vain pitänyt mahduttaa enempi muuta sisältöä esim. harrastuksia täyttämään tyhjyyttä.
Kommentoisitteko lapsettomat naiset ja miehet, miten olette elämästä selvinneet tämän asian kanssa, ja miten esim. parisuhteenne on kestänyt lapsettomuuden.?
Please asiallisia kommetteja mielellään....
Vastaukset 52
Vanhimmat
Maailma on täynnänsä lapsia jopilta puuttuu mummo. Mikset voisi alkaa varamummoksi? Äitiys ja mummous on naisen elämän oleellisia asioita ja sisältöjä ja on suuri tragedia jos jää niistä paitsi. Kuitenkin jokainen elää omaa ainutlaatuista elämää niillä eväillä mitä on. Ei kai voi kieltää toisia puhumasta noista aiheista vaikkei niitä itsellä olekkaan.
Systeri erosi khden keskenmenonsa jälkeen n. 30 v. sitten. Hänestä kuitenkin tuli myöhemmn täti lapsilleni, kaikessa hyvässä ja pahassa. Hän puuttui kaikkeen lastenkasvatuksellisiin, ruoka ym. asioihin. Noh, kyllähän hänestä oli apua jos ei muita lapsenvahteja ollut jos oli pakko meno.
Nyt olen saanut olla muurina kun hän tahtoo puuttua lapseni lapsien elämään.
Että on niistä lapsettomistakin "mummoista" riesansa. (Siskoni ei onneksi ole tullut työpaikalleni ojentamaan mummoja.)
Minulla oli kans kerran yks kaveri.
Vaikka kuinka jankutin, niin se veisti kaarna-laivat lapsille väärin.
Kaveri on nyt jo kuollut.
Mutta lapset elävät ja veistelevät vieläkin väärin.
Yritin kyllä aikanaan olla muurina muristen.
Että osaavatkin nuo toiset ihmiset olla ärsyttäviä.
Vielä vanhoilla päivilläkin, varsinkin.
H.
Kaarnalaivat oli ihania...olipa sitten vaika väärin veistetty.....
http://www.youtube.com/watch?v=ec9Wul8Jyfk
"mimmimummi*"
Yrität sitten saada aloituksen poistumaan.
H.
" älä huuta mulle "...minä herkkä huutolle.... höh
Hyvin on parisuhde kestäny lapsettomuuden.
Tapasin mieheni kolmekymppisenä
mulla oli avioliitosta yksi tytär
mieheni oli lapseton
mutta kuitenkin päätimme ettei yhteisiä lapsia tehdä
minulla on lapsettomia ystäviä
toiset ovat omasta tahdostaan ja toiset pakosta
kyllä normaali ihminen asiaan sopeutuu
jotenkin tuntuu että nyt vähän liioittelet asiaa
mummut on mummuja ja toiset höyrähtää enemmän
ja toiset vähemmän
uskon kyllä että olet jo tähän ikään mennessä
käsitellyt lapsettomuus asiasi
itsesi ja puolisosi kanssa
työyhteisössä joudutaan kuuntelemaan
halusi tai ei
kuinka kestit keskustelut lapsista
niiden sairauksista yövalvomisista ynnä muista
kun olit siinä iässä
että muilla oli pieniä lapsia ja sinulla ei.
Nykyän näyttää kasvavan sellaisten ihmisten joukko....jotka eivät haluakaan lapsia...
tai ikä on ajanut jo ohi ....kun solmitaan vakituinen suhde...Tasan ei aina käy onnen lahjat....sanotaan... toiset haluaisivat mutta eivät saa...Aina ei käy niinkuin haaveillaan.
Voisithan ilmaista työpaikallasi kuinka kipeä asia itsellesi on kuunnella mummojen hössötyksiä...kyllä he ymmärtävät varmaankin...
Ovathan ne tuoreet mummot vähän höperöitä, mutta ei sitä kauaa kestä, ensimmäisen lapsenlapsen vauva-ajan korkeintaan. Eivätkä mummot nyt koko aikaa mussukoistaan puhu, niin kuin eivät äiditkään lapsistaan.
Minulla ei ole lapsia, mutta se ei ole mikään kipeä asia tai risti. Olen lapseton ihan omasta vapaasta halustani, kun en ole koskaan lapsia halunnut. Lapsipuheet kieltämättä välillä kyllästyttävät, mutta silloin voi vaihtaa puheenaihetta tai siirtyä muualle. Onhan se luonnollista, että lapselliset puhuvat lapsistaan.
Parisuhteeseen lapsettomuus ei ole vaikuttanut, koska se on yhteinen päätös.
Ymmärrän hyvin työlääntymisesi, aloittaja. Olin itse niin kauan ilman lapsenlapsia, että ehdin kuunnella muiden hehkutuksta pitkään.
Nyt kun olen itse päässyt isoäitien kastiin, huomaan, etteivät ne innokkaimmat hehkuttajat ole pätkääkään kiinnostuneet muista, omistaan vain.
Minulla on aika paljon sinkkuystäviä ja vältän kyllä ihan tietoisesti lapsenlapsista puhumista heidän kanssaan, jonkin hauskan tarinan saatan kertoa ja se on sitten siinä.
Omat sinkkuystäväni ovat joko ammatissaan tai sukulaisten kautta sisällyttäneet lapset elämäänsä, mutta tiedän, että useimmat ovat joutuneet tekemään oman surutyönsä asian kanssa.
Minulla oli samanlainen tilanne kuin Demeterillä, lapsenlapset antoivat odottaa itseään ja vaikka kaipasinkin omia lapsenlapsia tuntui vähän liialliselta kaikki tuo mummojen hössöttäminen kun salamannopeasti käsi viuhahti salkkuun ja lastenlapset kuvat tulivat esille pyytämättä ja niitä esitettiin silmät riemusta loistaen.
Nyt kun olen yksi heistä niin uskon että se on varmaan jollain tavalla geeneihimme periytynyt vietti joka takaa sen jos yltiöpäiset ja nuoruudenvauhkot uudet vanhemmat tuhoaisivat omat elämänsä niin on aina olemassa viisaat ja rakastavat, kärsivälliset ja osaavat isovanhemmat jotka uhraisivat mielellään vaikka koko elämänsä suvun jatkumisen eteen hellästi hoitamalla pienokaiset aikuisiksi.
Minäkin tahtoisin uskoa, että hoivavietti kukoistaa uudenlaisena lapsenlapsen kohdalla, vastuu on keveämpi ja "viisautta" tai ainakin kärsivällisyyttä on enemmän.
Kun olen katsellut joitakin ohjelmia etelä-Euroopan maista, olen kiinnittänyt huomiota siihen, että isoäidit hoitavat lapsia, kun äidit käyvät työssä.
Meillähän tuo ei ole ihan tavallista, kun vanhemmilla on "subjektiivinen oikeus" kunnalliseen päivähoitoon...
"demeter"
Olen usein huvittunut täällä ilmenevistä aloituksista joissa mummo urputtaa
miehestään.
Tietenkin ne ovat monasti samasta kynästä lähtöisin.
Mummojen hoiva-vietti ei kaikilla taida olla kohdallaan :)
Ehkä ei paljon muukaan.
Paljonkin olen lukenut juttuja vanhemmista, jotka pitävät itsestään-selvänä iso-
vanhempien tukea.
Ne pikkuisen inhottavat minua.
Tulee tunne että: Olkoot nuo vanhukset nyt tässä laitoksessa, laitetaan ne sitten
toiseen laitokseen, kun lapset ovat isonpia.
Siitä on Etelä-Eurooppalinen rakkaus kaukana.
H.
Jaa...että oikein Etelä-Eurooppalinen...
no ei nyt sentään tarvii olla kateellinen jos on lapsia ja lapsenlapsia, en ymmärrä ollenkaan tälläistä..
En ole koskaan kokenut mitään puutteellisuutta, vaikka emme lasta saaneet/tuottaneet.
Ei kaikki ole samasta puusta veistettyjä.
Elämän on saanut elää varmaankin itsekkäämmin, ja ehkä on jäänyt kehittymättä joltain kantilta katsoen.
Ei kaikki ole lapsikeskeisiä ihmisiä, emme ainakaan me kaksi.
Miksi keskittyä yhden asian ympärille, kun kaikkea muutakin on paljon.
Koskaan ei muiden lässytykset jälkipolvistaan ole haitanneet. Olen tuntenut täydellistä ulkopuolisuutta niitä kuunnellen.
Miksi kaikkien pitäisi saada kaikkea, itsekkyyttä minusta.
Mikäs tuossa, jotkut valitsevat lapset, toiset taas ulkomaanmatkat ja hulppean kulutuksen.
Ei tällainen lapsiorientoitunutkaan jaksa aina niitä toisten kaukomatkoista, veneistä tai autonvaihdoista jauhamista...
Ihmisen fiksuus ja muiden koomauttaminen jatinoillaan ei ole lapsista tai heidän puuttumisestaan kiinni.
Vai hulppean kulutuksen?
Lapsettomuudesta huolimatta en ole tehnyt ensimmäistäkään kaukomatkaa, kaukaisin matkakohde on ollut Kanarian saaret, sekin kauan sitten. Viimeksi olin ulkomailla Ruotsia kauempana 12 vuotta sitten. Veneenä on pieni soutuvene, ja autoa on vaihdettu viimeksi 2001.
Asumme todennäköisesti paljon ahtaammin kuin suurin osa lapsiperheistä, mutta eipä toisaalta ole senttiäkään velkaa.
Lapsettomilla pariskunnilla on keskimäärin enemmän rahaa kuin lapsiperheillä, kulut ovat pienemmät, tulot samat...
kaup....
se on melkein sama puhuuko siitä vai sen puutteesta, turhat jorinat on turhia.
Vanhempien ja lapsettomien tulot eivät muuten ole samat, ainakaan tilastojen mukaan. Tilastokeskuksen tulonjakotilasto vuodelta 2012 kertoo, että keskimääräiset tulot kotitaloutta kohti olivat
- lapsettomilla pareilla 49.128 euroa vuodessa
- kahden vanhemman lapsiperheillä 64.333 euroa vuodessa
Kyllä tämä DINK (tuplatulot, ei kakaroita) on ollut jo pitkään ihan maailmanlaajuinen trendi aikuisväestön piirissä. Tuttavapiirissäni on runsaasti tällaisia pariskuntia joissa molemmilla on kovat tulot joilla sitten rahoitetaan pelkästään omaa kulutusta... Alkavat tosin näin vanhemmalla iällä sitten suhtautua happamasti meihin joilla on sitä jälkikasvuakin...
Minä taas olen iloinen että sattuu työkaveriksi joku päivä lapseton ihminen.
Kun on kakskyt vuotta ollu mummona niin on mukava puhella muustaki ko lapsista ja lapsenlapsista...
50-palstalle on tehty päinvastainen aloitus tänään kello12.10.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12008993
Mistä näitä sikiää.
Aiheethan on ihan kohillaan, mutta jokin tökkää.
Miksi se sinua hiertää? Antaa ihmisten kirjoittaa rauhassa.
Aloitukset ovat tekemällä tehty.
Näitä samalla formaatilla tehtyjä aloituksiahan aina silloin tällöin ilmestyy palstalle. Etenkin kun palstalla on ollut "ilotulitus" silloin rouva hillitty astuu kuvaan ja tekee aloituksen, jonka tietää vetävän mukaan kirjoittajia.
50-puolen aloitus olisis jo saanut täällä räjähtävän vastaanoton ja sitä siellä ehkä kaivattaisiin, mutta nihkeesti on lähtenyt juttu etenemään.
60-puolen aloitus on rauhallinen versio, eikä aihe pahemmin häiriköitä kiehdo.
Ei minusta kannata välittää minä sanoin vain mielipiteeni. Tökkää, tökkää ei osaa suhtautua luonnollisesti, tuntuu teennäiseltä.
Tuolla tyylillä sopii luultavaksi kaikki aloitukset provoiksi. Mitä väliä, jos ovatkin. Keskustelua muistuttava palsta on pääasia.
Olet oikeassa, mutta en ole enää lapsi jota ohjataan leikkimään päiväkerhotädin johdolla.
Ai sekö sinua jurnuttaa.
Ei se heta kaukaa liippaa kun taas ollaan piirissä sopertamassa miten sormet sanoo soo soo soo.
Sinä se osaat lukea Hetaa oikein ; ))
Korpikirjailija, hyvin taas analysoit, eikö nuo lie stadilaisen tekosia nää tupla ym. täsmäalotukset.
"katujen kuningatar?"
Sinulla tuntuu olevan hyvä-laatuinen täsmä-ohjus.
Osuva on kommenttisi.
Sirpaleet taisivat lennellä muillekin palstoille :)
H.
Sanoit melko selvästi sen, minkä ajat sitten olen oivaltanut: haluat mahdollisimman paljon vastauksia, ei haittaa minkälaisia. Kaikki eivät tee aloituksia samalla toiveella.
Totta maar. Kun haluat aina olla itse se kerhotäti.
suvusani on ollu myös muutama lapseton mummeli tai " vanhapiika "
mutta hän oli viisas,
hän hoksasi että hän on säästynyny paljolta huolelta, sanoi esm jotenki näin,
"ompa noita perheitten vaikeuksia ja lasten kasvatus vaikeuksia nähny aivan tarpeeksi sukulaisilla "
nooh, tietenki sukulaislapset kävi kouluja ja yliopistoamyöten, ja hänestä tuli kummi heidän lasten jälkeläisille,
sai nauttia sukulaisten lapsista aivan tarpeekseen, mutta ei koskaan kärsiny omasta lapsettomuudestaan, paremminki nautti ja matkusteli ympärimaailmaa, ja piti sukulaisiinsa tiiviisti yhteyttä, siis hänestä oli paljon iloa sukulaisilleen,
älä sinäkää alottaja kärsi lapsettomuudestasi , ei ole mitään syytä, nauti vapaudestasi ilman huonoa omaatuntoa, ajattele että olet säästyny paljolta huolelta elämässäsi, sillä lasten kasvattaminen EI ole helppoa eikä itsestään selvyys,
Minulla ei ole lapsenlapsia , en ole kenenkään mummi , enkä erikoisemmin
osaa kuvitella itseäni siihen rooliin . Jos tyttärelläni olisi lapsia en haluaisi puuttua
heidän perhe-elämäänsä , olen kuullut että tulee ristiriitoja kasvatusasioissa .
Olisi raskasta jos tulisi ristiriitoja . Vaikka tyttärenkanssa pärjäisimme , hänen miehensä ei saattaisi minua siihen kaivata . Olen hyvin varovainen suhdekysymyksissä , ei kannata työntää nokkaansa jokapaikkaan .
Onkos pakko kuunnella, voihan sitä mennä vaikka lörpöttelemään osaston komeimman kanssa..
p.s. mie tykkään lapsistani ja olen onnellinen että olen heidät saanut, ja - saatampa vaikka lörpötelläkin heistä..tosin sitä työpaikkaa ei enää ole..
Oletko hiukan ajattelematon , muut saa mielestäsi mennä minne haluaa jos eivät
ole kiinnostuneita lörpöttelystäsi . Tännekin tulit " keekoilemaan "
60 on palsta---
Ei kai liitto voi rakentua vain yhden ainoan asian ympärille?
Ehkä joillakin on pakottava tarve saada lapsia, ja mikään muu onnistunut ei korvaa sitä.
Varmaan lapset/lastenlapset ovat monille kaikki kaikessa, silti toivoisi, että elämässä olisi muutakin. Ettei takerruttaisi haittaavan hankalasti jälkipolviin, eikä tehtäisi heitä huomaamatta avuttomiksi.
Tai puututtaisi kuin takiainen heidän omaan elämäänsä, eläen oma elämä heidän kauttansa.
Taitaavat olla jo niin vanhoja meikä ikästen "lapset", että heistä enää uusavuttomia saa tekemälläkään :)
Ja kuka se sanoo että liitto jossa on lapsia olisi kestänyt vain lasten takia ja voimalla, pikkasen yksinkertaistettua totuutta tällaiset väitteet.
Enhän tuota tarkoittanutkaan.
Tarkoitin, että ihan yhtä hyvin lapseton liitto on onnellinen.
Ei kahden onni tarvi muita kukoistakseen, ja harvalla on mahdollisuus täydellisyyttä vaatia.
..no luin tarkemmin, ja huomasin ettei tuossa kyllä puhuttukaan liiton kestämisestä mitään, mutta..tottakai me ihmiset ollaan erilaisia, ja jokaisella meillä on omat arvomme joita pidämme tärkeinä, toiselle merkitsee yhteiskunnallinen asema ja muu pärjääminen kaikkea, ja toiselle riittää että saa lapset kunnialla maailmalle ja elämän alkuun, joillakin onnistuu sekä että...mutta en menisi arvottamaan ketään omien ajatusten ja arvomaailmani pohjalta, siihen ei miulle ole annettu valtuuksia eikä kykyäkään.
Olen samaa mieltä :)
Ja joillekin pitää riittää elämä ilman lapsia, joita ehkä joskus kiivaastikin odotettiin.
Jos tulkitsin sinut väärin, sorry, mutta on aika ikävää, että lasettomuus usein tulkitaan itsekyydeksi.
Asia taitaa olla niitä elämän peruspilareita.
Olen kokenut/nähnyt, ei omasta tahdostaan lapsettoman naisen surun ja elin mukana hänen kuukausittaisissa pettymyksissään kun mitään, kaikista hoidoista huolimatta ei alkanutkaan, mm. siksi en esim. paheksu kenenkään (homojen, lespojen) halua saada lapsia; osaan asettua oman lapsirakkauteni johdosta lapsettomien asemaan, - olisin tosi onneton ilman lapsiani.
Asioita kun tulee mietittyä, olen tullut siihen päätelmään, että vahva liitto kestää, lapsilla tai lapsitta.
Tai sitten joillakin on yhteiskunnallisia vaatimuksia, kun lapsettomuus täyttää joidenkin elämän.
En tiedä, onko hoitovietti niin suuri, vai onko vain saatava, mitä muutkin ovat saaneet?
Tokihan lapset ja lastenlapset ovat huomisen toivo. Niin uskon.
Ei ole olemassa tyhjää tilaa elämässä , se täyttyy , toisilla se täyttyy lapsilla ja toisilla
muilla asioilla , yhtä kiire molemmissa perheissä . Lapsettomat ovat yleensä aktiivisia , opiskelevat ja tekevät paljon työtä sekä harrastavat ahkerasti . Ainakin
minun siskoni molemmat .
Paljastit syynkin, miksi aihe ja puheet ahdistavat sinua: itsellesi lapsettomuus on vielä kipeä ongelma. Jos sinulla olisi lapsenlapsia, olisit itse samassa veneessä jopa kapteenina puheissaan.
Se on vain niin, että ihminen puhuu "sydämensä kyllyydestä", joko niin että puhe siitä, mistä puute tai sitten sydämen asia pulppuaa sielun kammioista.
Itse en piittää ureheilusta, seksi ei kiinnosta eikä pahemmin ruuanlaittokaan, mutta porukoissa on vain hyväksyttävä se että ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Vain Itse voi yrittää olla hienotunteinen: olla ottamatta liian arkoja aiheita tarpeettoman usein esille, toisia on vaikea estää puhumasta.
Kun en ole koskaan rehellisesti sanoen toivonut lasta, minuun mummojen puheet eivät satuta, mutta tietenkään niihin ei voi innostua ja kun eivät itsellä ole tapetilla. Minun puolestani saavat kyllä puhua: se on heidän mielensä rikkaus ja senhetkinen osa elämää. Minulla on omat rikkauteni.
Olis hyvä, että ihmisellä olisi ystäviä ja hengenheimolaisia vertaistensa ja samanhenkisten seurassa, jossa voi jakaa ne itseä ja sydäntä kaikkein lähinnä olevat asiat ja muut sosiaaliset kontaktit voisi jättää sitten small tallkille ja yleismaalliselle tasolle. Ei ole kiva kuunnella, jos joku vatvoo koko ajan esim. sairauksistaan, lapsistaan tai henkilökohtaisesta vakaumuksestaan. Pitäis oppia ottamaan kaikki huomioon.
"reppuriika"
Olet ollut jo niin kauan tällä palstalla, että olettaisin sinun jo huomanneen
kuinka saman-kaltaisia tällaiset aloitukset ovat.
Ja siten ymmärtäneen että nämä eivät ole vakavasti-otettavia tarinoita.
H.