Lapset antavat elämään sisällön, suroko tulee niitä ihmisiä ja pariskuntia jotka eivät ole lapsia hankkineet tai ylipäätään niitä onnistunut yrittämisestä huolimatta saamaan. Olen miettinyt näin 50 vuotiaana sitä kuinka tärkeitä lapset vaan ovatkaan nyt ja varsinkin kun tässä itselle alkaa jo ikää kertymään. Rakastan lapsiani yli kaiken ja mikään täällä maailmassa ei voi mennä koskaan heidän edelleen, kiitän korkeinta siitä että olen saanut lapset ja että olemme saanet elää sellaista elämään kuin olemme halunneet ja että olemme kaikki terveitä.
Surko tulee lapsettomia pariskuntia
Suuri kiitos!
63480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Minusta on ihan turha surra toisten tekemiä valintoja. Lapsettomuus on meinaan toisille tietoinen valinta. Täyttä elämää voi elää ilman lapsiakin. Se toki on harmillista, jos lapsettomuus ei ole oma valinta. Kaikille niin haluaville soisin mieluusti vanhemmuuden ilon.
Itselleni lapset ovat rikkaus ja tietenkin rakastan heitä, mutta elämässä on muutakin sisältöä. Oma elämäni ei pyöri pelkästään lasten (nyt jo nuoria/aikuisia) ympärillä, en elä heidän kauttaan, heidän ehdoillaan. Äidin rooli toki jatkuu läpi elämän, mutta enää se ei näyttele pääosaa. Pääosassa on itsestään huolta pitävä, omista jutuista ja tästä elämänvaiheesta täysillä nauttiva nainen.
Hienoa, että olette saaneet elää sellaista elämää kuin olette halunneet. Se kai on jokaisen toiveena: elää omannäköistä elämää onnellisena. Kaikkea hyvää teille jatkossakin. :)
ei munkaan todellakaan tule surku heitä
joilla se lapsettomuus on oma valinta
ja tunnen jonkuverrankin ihmisiä jotka ovat sen valinnan tehneet
toinen asia on taas se jos ei yrityksestä huolimatta saa
uskon että jos olisin kasvanut aikuiseksi
ennen kun tein lapsen
saattaisin kuulua niihin jotka ei tee lapsia
mulle riitti ja riittää se yksi
ja se on maailman paras tytär
ja sitä kautta olen saanut toisen tyttären
ja vielä pienen pojan
että saa mummuilla täydellä teholla :)
Meillä kahdella on ollut ihana ja onnellinen elämä, ilman lapsia.
Ja on edelleenkin.
Sure sinä omat surusi, niin mekin teemme, meidän lapsettomuuttamme sinun ei tarvi surra, koska emme sitä sure itsekään.
Eipä ole ollut vauvakuumetta, eikä edes nyt mummokuumetta (52v.) Aina on ehkäisty, ja nelikymppisenä sitten sterilisaatio.
Vaikka itse en ole lapsia halunnut, voisi omakin tilanteeni saattanut vuosien saatossa muuttua erilaiseksi, jos olisin törmännyt sopivaan isäehdokkaaseen. Näin ei kuitenkaan lastentekoiässä käynyt, ja oma ratkaisuni oli jättää lapset tekemättä. Yhtälailla ystäväpiirissäni on (kenties samanlaisessa tilanteessa olleita) naisia, joilla on kolmekin lasta, kaikilla eri isä. Se taas on ollut heidän ratkaisunsa, ja kaikki kunnia siitä heille.
Vaikkei se elämäni mies ole kohdalle (vielä) osunut, voisin hyvin kuvitella, että olisin elänyt senkin liiton lapsettomana.
Mitä sitten olen lapsettomana menettänyt? Tällä hetkellä asiaan ei ole edes vastausta. Ehkäpä joskus vanhempana jään paitsi siitä, että lapset alkaisivat hoitaa tän höperön mummon asioita. Toisaalta jo työni puolesta näen paljonkin "höperöitä mummoja", joiden lapset ei ehdi/halua/pysty (asuvat ulkomailla tms.) auttamaan lähivanhuksiaan.
Ja vähän asian vierestä, luin juuri tuolta 40 palstalta huolestuneen lapsenlapsen aloituksen siitä, ettei mummi halua jakaa perintöä, eikä asuntoa voi myydä...
Lapsettomana toki on mietittävä omankin asuntoni ja muun pikkuomaisuuteni kohde testamentin muodossa. "Perillisiä" ei kuitenkaan ole mua häätämässä ulos omasta kodistani.
Kuka on niin HULLU, että tällaiseen maailmaan tahallaan tekee syyttömiä kärsimään?
Vai onko ne niin tolloja, etteivät seuraa maailman tapahtumia ollenkaan?
Nynnyt!! Se ei pelaa joka pelkää! Lapset on elämän rikkaus ja voima!
Kellä mitenkin. Pitäisikö lapsettomien pyhittää elämänsä lapsettomuudelleen.
Minusta on itsekästä vaatia kaikkea maan ja taivaan välissä itselleen.
Kun ei voi tietää tulevaisuuden tapahtumia. Voi olla, että tulevaisuudessakin tarvitaan ihmisiä. Sen takia niitä pitääkin tehdä silloin, kun sen aika on.
Toki aina on poikkeuksia. Erilaisia ihmisiä myös tarvitaan.
Mitä tapahtuisi maapallolle, jos ihmisiä ei olisi, ja kuka olisi se viimeinen?
Ikävä, ettei tätä palstaa ollut aikoinaan, kun mekin yritimme "tehdä" lapsen.
Ei auttanut maamme laulukaan, tekemättä jäi.
Täällä olisi varmasti osattu neuvoa.
Pystyyhän noita adoptoimaan, valmiiksi tehtyjä, jos ovat omat asiat muuten kunnossa.
Luonnonmenetelmällä kukaan ei tule kyselemään edellytyksiä tulevan lapsen varalle.
Adoptoinnissa ihmisen pitää olla ensiluokkaiseksi osoitettu.
Toisaalta me emme ole kumpikaan erityisen lapsirakkaita, joten meille ainakin oma elämämme on ollut se paras elämä meille.
Lapset..Kun olin nuori niin ajattelin että en tule koskaan isäksi.En edes halunnut,mutta asenteet muuttui.Nyt kolmen lapsen isänä olen tietysti onnellinen kun näin heidän varttuvan..Kaikki oli hyvin rikasta aikaa jota muistelee mielellään:)Olen jopa ylpeä isä..Kuitenkin olen saanut lokaa niskaan siitä että en odota kuin kuuta nousevaa että saisin lapsen lapsia.Enkä ymmärrä että mummon tai vaarin ainoa ihana asia on kun saa lapsen lapsen polvelle..Tiedä sitten kun asia on ajankohtainen:)
Muistan aikaa, miten kaverit haaveilivat häistä, lapsista ja kiirehtivät niiden parissa vuosikausia. Koin oloni yksinäiseksi, koska en kaivannut sitä samaa. Hyvä mies löytyi sitten myöhemmin. Lapsiakaan ei siunaantunut, muttemme ottaneet siitä murhetta niin kuin lähipiirimme tuntui ottavan. Koin tekeväni ilkeyksiä toteamalla huolehtijoille, miten lapsia tulee tai ei tule. MInulta odotettiin itkua, draamaan ja synkkiä yksinpuheluja lapsettomuuden helvetistä. Eipä syntynyt puhetta, eikä itkua. Ei vaan tuntunut pahalta.
Lapsista olen pitänyt aina ja tulen heidän kanssaan toimeen. Hoitotätinäkin toimin jonkun aikaa ja se oli aikansa kivaa. Pieniä riiviöitä rakastin koko sydämestäni :)
Nyt sama eristyneisyyden tunne nousee ikäisteni ihmisten hehkuttaessa ap:n lailla lapsistaan ja odotuksien katseet silmissä jo lastenlapsistakin. Ja minulla uusi, mielenkiintoinen työ alkanut, josta en voi puhua, kun ei se kuulu enää meidän ikäluokan hömpötyksiin. Eläkkeelle vaan ja mummon rooliin on mottona! Mitä varten? Sieltä joukosta sitten helpotuksekseni karsiutuu tyyppejä, jotka ovat todenneet lastensa elävän nyt omaa elämää ja kannustavat lapsiaan maailmalle oppimaan uusia asioita, kasvamaan aikuisiksi.
Sitten jos ja kun olen vanha ja huono saatan saada lisää kavereita, sillä Suomessa on silloin tosi paljon vanhuksia. Ehkä makaamme kimpassa pissavaipat märkinä yhtä yksinäisinä. Meidän tapoihimme ei kuulu välittää vanhuksista, joten siinäpä veikataan kenen rakas lapsi haluaa tulla moikkaamaan pissalle lemuavaa, muistisairasta äitiään? Joten nyt olisi aika näyttää omalla esimerkillämme kuinka välitämme omista vanhemmistamme, jos heitä vielä onkaan. Ei vain ne omat lapset, vaan myös vanhempamme,
Kirjoituksesi henkii yhtä aikaa lämpöä ja viileää etäisyyttä, ajatuksella tehtyä. Piste sinulle hyvästä kommentista.
On 3-aikuista lasta jotka elää omaa itsenäistä elämää samoin me vanhemmat nautimme nyt kahdenkeskisestä elämästä jota jo odotimmekin. Toki olen onnellinen että olemme saaneet 3-ihanaa lasta mutta uskon että tämän ikäisenä ne joilla ei ole lapsia tai jotka ei niitä ole halunneet ovat yhtä onnellisia kuin mekin. Niin se vaan elämä menee että ne lapset on lainaa. Nyt on oman elämä aika ja lapsilla omansa siteet säilyy heihin mutta näin se vaan menee. Tänä päivänä lasten hankinta on valinta ja jos nyt olisin nuori niin todellakin miettisin haluaisinko tällaiseen mailmaan lapsia.
Jokainen rakentaa elämänsä sellaiseksi kuin haluaa. Itse onneksi aikoinaan löysin puolisokseni miehen joka ei myöskään halunnut lapsia. Tähän päivään mennessä ei vielä ole tullut mieleen että jotain puuttuisi, elämämme on ollut täysipainoista ja hyvinkin antoisaa ja moni haave olisi jäänyt toteuttamatta jos lapsia olisi ollut.
Sukulaisille varmaan tulee aikanaan yllätys, kun emme ole omaisuuttakaan keränneet, vaan olemme laittaneet rahamme ihan muuhun. Asuntokin on testamentattu niin että menee hyväntekeväisyyteen. Nyt on tilanne sellainen, että kohta jäämme molemmat pois työelämästä ja lähdemme vähän pidemmälle unelmalomalle.... Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...
Kaikki haluaa niin kovasti niitä lapsia , kumpa haluaisivat yhtäkovasti pitää niistä huolta . Minusta se lapsista huolehtiminen on tärkeämpää . Kannattaisi ajatella vähän pidemmälle , eikä antaa vauvan suloisuuden sokaista . Lapsen hyvinvointi
on vanhemman vastuulla 18 vuotta . Senkään jälkeen vanhemmuus ei lopu .
Se on pitkäjänteinen tehtävä , luulenpa että kukaan ei sitä tiedä ennenkuin on
kokenut . Pitäisi valistaa nuoria vanhempia enemmän , voi olla ettei mene perille
koska nuoret tietävät aina kaiken paremmin kun me vanhat .
Toinen hyvä kirjoitus, joka tuli luettua ajatuksella.
Jos ei ole muuta sisältöä elämässä kuin ne lapset niin paljosta jää vaille. Kuka harrastaa mitäkin ja itse en saa mitään sisältöä lapsista eikä ne kehitä ihmistä vaan päinvastoin taantuu.
Piste tällekin.
Onpas hyviä tekstejä tällä kertaa kertynyt.
Kaikki eivät edes lapsista, ainakaan pienistä. Esimerkiksi minä. En käsitä näitä ikäisiäni mummoja, mitkä raahaavat jopa työpaikalleen lapsenlapsensa. Näytille.
Ikinä en ole myöskään lässytellyt vaunuissa oleville vauvoille, kuten suurin osa näyttää tekevän. Tekevätkö tavan vuoksi, vai olenko vain outo.
Lomaillemme aina ei lapsiystävällisissä paikoissa, ei kiitos kiljuntaa ympärille.
Ja, kyllä meillä on kaksi lasta, parikymppisiä, joille olen kertonut, että lapsia ei ole pakko tehdä kaikkien, vaikka painostusta jostain tulisikin. Enkä hoida lapsenlapsia, se on jokaisen tehtävä itse.
Ihan on omaa aikaa, vaikka lapsenlapsia hoitaakin aina tarvittaessa. Ovat niin vähän aikaa pieniä ja hoitoa tarvitsevia, että sen homman voi hoitaa. Hyvin ehtii omat puuhat puuhata ja duunissa käydä. Eivät ne omat hommat nyt niin ihmeellisiä ole, että sen takia jättäisi kokematta lastenlasten lapsuuden. Lapset vaan ovat niin ihania kaikki ja lapsenlapset erityisesti!
Itse en ole koskaan pitänyt vanhuksista!
Olen lapseton kahdesta pitkästä avoliitosta eronnut sinkku.En nuorempanakaan ajatellut asiaa senkummemmin tulla äidiksi vaikka hoidin toisten lapsia kuin omiani.
Nuorena saamaani sairaus veroitti kuitenkin sisukseni niin etten sitten saanutkaan lapsia,enkä jäänyt sitä suremaan tiedon saatuani.Ympärilläni on aina ollut lapsia,toisten,sukulaisten ja minulla on heihin neutri suhde.
Jos en niin rakastakaan heitä mutta en myöskään hyljeksi,lässyttäjät ja paapojat ohitan.
Elämässäni on ollut niin paljon tapahtumia ja menoa ja matkustelua että ihmettelen yleensä mihin nykynaisten rahkeet riittää hoitaessaan työvelvollisuudet ja kodin ja kaiken muun siihen mukana.Myöskin lapset joita voi olla montakin.Ihan kuin vuorokaudessa olisi enemmän tunteja tai sitten tehokkuus on avainsana.
Aina kuulee höpsöistä mummoista ja papoista,mistä ne tulee? Onko se nyt niin erikoista kun syntyy uusi lapsi vai onko se lapsenlapsi aina kuitenkin parempi kuin oma,miksi? Monestihan onkin niin että se lapsenlapsi saa enemmän rakkautta kuin oma ja kasvaa siinä tunteessa ja harhassa väärään suuntaan.
Karu maailma kuitenkin tulee vastaan jokaisella,kuka selviää mitenkin,se on jokaisen oma valinta.
Oman kokemukseni perusteella lapsia pitää rakastaa, ilman heitä saa olla vapaa.
Kuka siitä kärsii, me emme ole koskaan kärsineet, päin vastoin.
.
Noin myös sanoisin vaikka olen mies,enkä ole papaksi tullut.Lapsen lapsen paapominen näyttää menevän yli..Enemmän rakkautta kuin omalle lapselle.Tuo pysäytti ajattelemaan.! Olisiko niin että mummolla tai vaarilla on aikaa enemmän ja hyvässä muistissa se että aina ei osannut antaa omalle lapselle hellyyttä ja rakkautta kun piti "kasvattaa"oikeaan elämään.En ole ollut malli-isä mutta rakastan omia lapsia enemmän kuin olemattomia lapsen lapsia.Hyvin sanoit¥
Kyllä käy aloittajaa sääliksi, jos ei löydä sisältään elämälle merkitystä, vaan tarvitsee siihen jonkinlaisen itsensä jatkeen. Tiesin jo lapsena, etten halua tulla äitini, isoäitini ja naapurin äitien kaltaiseksi. Lähipiirissäni oli 3 lapsetonta naista: äidin sisko, naapurin mummo ja kummitätini. He kaikki olivat itsenäisiä, terveitsetuntoisia ja persoonallisia toisin kuin lähipiirini perheenäidit. Minulla ei ole lapsia, ja olen asiaan oikein tyytyväinen.Viihdyn paremmin lapsettomien ihmisten seurassa, koska he ovat yleensä monipuolisemmin kiinnostuneita erilaisista asioista ja itsensä kehittämisestä kuin äidit ja isoäidit keskimäärin. Toki poikkeuksiakin on. Varsinkin isovanhemmat usein hehkuttelevat sillä, mitä lapsenlapset tekevät tai osaavat sen sijaan, että viitsisivät itse innostua jostain järkevästi. Ei ihme, että poikkeuksellisen vanhaksi eläneistä suurin osa on lapsettomia.
nykyään tulee lapsista vihanneksia tai murhaajia, kuka haluaisi sellaisia kasvattaa?
Maahanmuuttajat saavat pitää ns. jöötä muxsuillensa, ei kantasuomalaiset.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288653087468.html
Mistä johtuu että lapsia hankkineet naiset ovat yleensä niin lihavia. Lasten myötä ei harrasteta mitään liikuntaa, ja tekosyynä on, että ei ole aikaa. Sitten aviomiehet käyvät vieraissa lapsettomien sinkkunaisten kanssa, koska oma vaimo, selluliittinen ei enää kininosta.
Ha, siltähän totuuksia alkaa tulemaan ja itsekkyys paistaa yhä enemmän, eli siksi et tee jälkikasvua kun pelkää ITSE lihovasi? ja että miehesi käy vieraissa eikä huomioi enää SINUA!
Itse olen lapseton ja loistava juttu!
-ei rääkyviä kakaroita, ei omaisuudesta aikanaan tappelevia perillisiä
-teen suuren ekoteon kun en kuormita enää maapallomme ylittynyttä kantokykyä tuottamalla yhä lisää luontoa tuhoavaa ihmislajia
Kehotan 2010-luvulla kaikkia nenäänsä pidemmälle ajattelevia ottamaan huomioon jo maapallomme liikaväestön ja tekemään luonnon pelastamiseksi edes sen että jättää kersat hankkimatta.
Suurimmalle osalle nykyihmisiä lapset ovat vain minuuden ja itsekkyyden jatke, joita voidaan kehua työkavereille ja suvulle tai sitten saadaan niistä sossu-ja muut tuet.
Hyvä, että olet tuon päätöksen tehnyt, sillä selvästikään et ole isä/äiti -ainesta. Hienoa, että sen itse tajuaa, lapset säästyvät paljolta pahalta. Ihmettelen tuota mitä sanoit "ei omaisuudesta aikanaan tappelevia perillisiä". Mitä ihmettä se sinua kuoleman jälkeen enää haittaa, vaikka joku tappelisikin? Mukaanko aioit rahat ottaa? Varmaan jotkut tekevät lapsia ihan itsekkyyttäänkin, mutta itse en ainakaan. Kyllähän se on luonnollista, että ihmiset haluavat lapsia... Et sinä, eikä muutama miljardi muukaan olisi syntynyt, jos meissä ei olisi sisäänrakennettuna se toive. Mutta on totta, se ei ole kaikkien 'juttu', eikä tarvitsekaan olla .
Kyllä lapset on elämän suola ja ilman jälkikasvua tuntisin olevani täysin epäonnistunut omassa elämässäni, luojalle kiitos siitä että olen saanut nauttia elämäni parhaimmat hetket omien lasteni seurassa ja olla mukana heidän elämässään seuraten eri kehitysvaiheita jne Mikään ei ole maailmassa rakkaimpaa kun omat lapset. Olen niin onnellinen tästä kaikesta ja en muuta elämältä enää toivokkaan kun sitä että rakkaat lapseni pärjäisivät täällä kovassa maailmassa ja että myös heille suotaisiin samat mahdollisuudet kuin minulle aikoinaan :) maailmassa ei ole tavaraa tai rahaa niin paljoa että se riittäisi korvaamaan lapseni, ajatuksenakin jo todella tyhmä!
Ihmiset jotka ovat valinneet lapsettoman elämän saavat minulta pelkkiä risuja, sillä ratkaisu on järjenvastainen ja itsekäs!
Taidat samalla tuomita meidät tahtomattammekin lapsettomat.
Miksei ihmisille riitä iloita omastaan, miksi arvostella muita?
Ihan sama, kuin arvostelisit kädettömäksi syntynyttä, kun sinulla niitä on kaksi.
Onneksi kaikki eivät elä vain lastensa kautta.
Kuin myös, hyvä kirjotus ja itsekkin olen onnellinen lapsistani :)
Minulla on narsistiäiti. Siksi en ole koskaan halunnut lapsia.
Lapsuudesta lähtien on pistetty äidin taholta täysin matalaksi. Heikko itsetunto kulkee mukana läpi elämän.
Kun tulin lapsentekoikään,olin kauhuissani.
Minusta ei ole mihinkään, en osaa mitään.
Äitini lempilauseita,
Onneksi en tullut lyhyessä avioliitossani raskaaksi.
Myöhemmin tapasin toisen aviomieheni,jolla oli lapset tehty.
Olimme 20 vuotta yhdessä.
En ole ikinä kaivannut äitiyttä,en lapsia.
Olen 59 vee, leski ja,ratkaisuani en ole ikinä katunut.
Sinulle 59vee, varmasti olisit kuitenkin halunnut jälkikasvua tehdä, mutta äitisi sotki kaiken. Lapset ovat maailman tärkein asia ja se ainoastaan johtaa elämän jatkumiseen. Mitä siitä tulisi jos kaikki naiset alkaisivat välttämään vastuutaan ja pyörimään vain ja ainoastaan oman napansa ympärillä? Elämä pallolta loppuisi hyvin nopeaa näiden itsekkäiden naikkosten vuoksi. Korostan edelleen että nainen on nainen vasta synnytettyään lapsen tai lapsia, ja että lapseton nainen omasta tahdostaan on valitettavasti pelkkä nolla ja yhteiskunnalle täysin arvoton ihminen.
No niin kyllä olisinkin, mutta en sitten tohtinut lapsia hankkia ja minua nyt oikeasti asia on alkanut painaa ja olen itseeni hyvin pettynyt.
Siskoni halusi ehdottomasti lapsia. Saikin 2 poikaa. Kun lapset oli 2 ja 4 vuotiaat, sisko löysi uuden miehen.
Minä, joka olin omasta halustani lapseton, hoidin paljon poikia.
Sisko oli äiti ja minä hoitaja.
Kun oma äitini sairastui,hoidin häntä.
Olin myös mieheni omaishoitaja.
Kun ei kakarat jaloissa pyörimässä,on aikaa hoitaa muita.
Itsekästä on saattaa maailmaan kakaroita,köyhyyteen,kurjuuteen.
Mitä eroa?
Mitä eroa on suviseuroilla ja osulalla?
Osulasta tullaan pois kassit täynnä.
=DW=
Aloittaja on valitettavan oikeassa.
Riippuu, keltä kysytään. Jokaisen on tyydyttävä omaan elämäänsä, iloittava niistä asioista, joita se sisältää. Surtava omiaan, niitäkin riittää.
Miehelläni oli 3 lasta,nyt jo aikuisia.
Kun hän makasi sairaalassa,7 kk putkeen,nämä lapsoset olivat olevinaan niin kiireisiä,ettevät käyneet katsomassa isäänsä.
Eivät välittäneet. Jokaisella on auto,matka ei ollut pitkä.
Kun mies nukkui pois,olisi vielä ollut mahdollisuus jättää huoneessa jäähyväiset. Hän oli siellä yli yön.Eivät käyneet.
Hautajaisjärjestelyihin eivät tietenkään mitenkään puuttuneet.
Katsoivat kalentereistaan,käykö heidän ohjelmaansa siunaustilaisuus.
Heillä on jo omia lapsia. Antavat mielenkiintoisen kuvan lapsilleen,miten toimitaan,kun ihminen sairastuu ja kuolee.
En ole tosiaan koskaan halunnut jälkikasvua
Olen omasta mielestäni niin vajavainen etten ole halunnut tätä huonoa geeniperintää antaa ja jatkaa kenellekään. Miehen jälkikasvu ei kyllä kanssa ole onnistunut. Olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni. Muut tehkööt, mitä lystäävät
Viva, on hyvä että olet asian oivaltanut ja että sinusta ei tosiaankaan ole ottamaan vastuuta lapsista ja ylipäätään perheen tuomista vaatimuksista ja tarpeista yms
Syy miksei käyneet isäänsä katsomassa johtui vain ja ainoastaa isästä itsestään, millainen hän oli eläessään lapsilleen ollut ja niin he sitten käyttäytyivät näin kuinka tekivät.....minulla kuoli sukulainen, en piitannut mennä hautajaisiin tai edes haudalla käymään, ei kiinnostanut ja kun ei kiinnostanut tätä sukulaistakaan minun elämäni vitunkaan vertaa.
Itselleen pahan teon tekee, jos noin ajattelee.
Mies rakensi talon perheelleen. Teki paljon töitä,koulutti lapsensa. Harrastuksiin kului paljon rahaa.Yksi tyttäristä sai lapsen, ja toi vauvan kotiinsa miehen elätettäväksi.
Itse jatkoi koulunkäyntiä.
Vaimo sai käydä omilla "kursseillaan".
Kun lapset aikuistui,muuttivat kotoa pois. Talo myytiin ja he erosivat.
Minä tulin tässä kohtaa kuvaan mukaan.
Välit heillä säilyivät.
Mutta tämä mies ja isä ei ansainnut sairaalakäyntejä. Minkälainen mahtaa olla Se isä,joka on laulun arvoinen
Jotai paskaa se kuitenkin teki kun lapset sen hylkäs?
Missä se paska muualla on kuin rattaissa
Osoittaa mielen pienuutta, jos ei hyväksy isäänsä vikoineen.
Minäkin voisin vihata isääni, olisi aihetta, mutta miksi myrkyttäisin oman maksani?
Lapsettomilla susipareille täytyisi välittömästi määrätä uusi vero nimittäin korkea lapsettomuusvero! On väärin että asutaan avoliitossa susipareina ja ollaan yhdessä päätetty olla tekemättä lapsia ilman hyväksyttävää syytä!
Pitkään yhdessä asuneet ns susiparit on ihmiskunnan pahin syöpä!!
Mistä sinä kenenkään syyt tai syyttömyydet lapsettomuuteen tiedät. Vähiten yhteiskunnan avustuksia lapsettomille maksetaan, ja suurimpia veronmaksajia he ovat.
Jo on kommentti??
Miten niin suurimpia veronmaksajia? Aivan katteeton heitto.
Kannatan! Pitkään yhdessä asuneet avopuolisot tulisi laittaa uuden veron piiriin ja tosiaan tuo ns lapsettomuusverohan on aivan oiva idea, se lisäisi lapsilukumäärää ja täten veronmaksajia lisää. Lapsettomat ihmiset ovat liikaa sivussa yhteiskunnan talkoista, nyt siihen on saatava loppu, toisten napojen pyörittely kaksistaan sängyssä saa nyt luvan loppua ja nyt heidän on otettava vastuuta elämästä oikeasti!! Lapsettomat ihmiset ovat yhteiskunnan pohjasakkaa nro 1 sitä mieltä olen ollut aina ja ikuisesti!!
No nyt iskit alla navan :) Oi oi mitähän tästäkin seuraa kun nämä alkavat suuttua ja ulvomaan kuutamossa :)))
Jokainen lapsi, mikä tähän maahan syntyy.käyttää melkoisesti yhteiskunnan rahoja. Rahaa on palanut paljon,kun lapsi on 17 vuotias. Mitään ei ole vielä tuottanut.
Pistetään vanhemmat maksamaan janipettereistä,tiinaliisoista,jolleivat he ala tuottamaan yhteiskunnalle mitään.
vanhemmat maksaa epäonnistuneiden kakaroidensa verot,elleivät kakaroita työnteko kiinnosta.
Ovathan he saaneet aikaiseksi yhteiskunnan rattaiden pyörimisen eteenpäin tekemällä näitä kullunnuppuja.
Epäonnistuneet tod.näk. elämässään ja heränneet nyt että tuli saatua edes lapsia aikanaan. Vain katkeroituneet alkavat tylyttää muita. Tosin arvelen ettei tuossa ollut oikeasti kahta eri hlöä vaan yksi tietty, joka useinkin täällä kommentoi kompaten omia juttujaan. Huvinsa kullakin....
Lapseton pariskunta sponsoroi maksamillaan veroilla lapsiperheiden hyvinvointia. Tulee nyt mieleen ekana päivähoito, koulutus, lapsilisät, asumistuet, äitiyspäivärahat, hammasraudat jne. Kuten tuolla edellä jo viitattiin, niin olis siinä lapsiperheille maksamista, jos joutuisivat kaiken omasta pussista kustantamaan. Kannattaa muistaa, että se lapseton pohjasakkaa maksaa veroja siinä missä muutkin, mutta jättää käyttämättä melkoisen osan niillä verorahoilla kustannettuja palveluja. Ei kannata hakkua maksumiehiä ja -naisia. Entäpä, jos me alammekin ajaa omia etujamme, ja vaadimme kiittömättömät rahanimijät vastaamaan itse omista kuluistaan. Ei vaineskaan. Mut pienempää suuta, kiitos!
Ei ole niin paljoa pohjasakkaa nro 1 että niiden persnahasta riittäisi elintasosi kustantaminen. Hyvä kun saa omat pakolliset laskunsa maksettua ja ruuan kaupasta. Köyhyysloukkukaan ei pelota kun sellaisessa on ollut koko iän. Kohta ei saa lääkkeitäkään enään, no eipähän ole vanhuusongelmia aiheuttamassa. Pohjasakkaa kun on ollut niin ei voi pohjemmalle enään tippua ja sehän sinua ottaa päähän.
Jonkun lapsia ne irvistelemäsi pohjasakkakin on. Sieltä samasta perslävestä tullut kuin itsekkin olet. Olet rasisti. Monet ovat omaishoitajina. Mieheni perheetön sisar hoisi vanhempansa lähes kymmenen vuotta. Onneksi hän sai jotain vaivanpalkkaa perinnönjaossa mutta tiedän niitäkin omaishoitajia jotka eivät ole saaneet mitään. Ahneet perheelliset ovat pitäneet huolen siitä. Perheellisten pitäisi viedä kaikki lapsettomilta ja leipäkin vielä suusta.
Tuolta näkee pelkän lapsilisän määrän kuussa.
http://www.kela.fi/lapsilisa_maara
Lapsettomuuskin aivan oma valinta ja kunnioitan ihmisten omia päätöksiä. Tässäkään asiassa ei ole oikeata eikä väärää valintaa niin kuin ei missään muussakaan asiassa.Menetin mieheni kaksi viikkoa sitten ja voin kertoa että ilman lapsiani elämälläni ei tällä hetkellä olisi mtään tarkoitusta.Olen myös joitakin vuosia kokenut poikani kuoleman.Lapset ovat olleet elämäni suurin voimavara ja samalla myöskin heidän takiaan olen saanut kokea elämäni suurimmat surut. Loppujen lopuksi jokainen ihminen on täällä kuitenkin aivan yksin ja omillaan, kukaan ei kykene sinua auttamaan suurimman hädän hetkellä, joku voima on vaan pakko löytää sissimmästään aivan itse.
”Varattomien vanhempien elatusmaksuista jättilasku valtiolle” kirjoitti Aamulehti 25.6.2013. Jutussa todettiin, että useampi kuin joka neljäs eronnut vanhempi ei pysty maksamaan elatusapua lapselleen. THL:n tilastoraportin mukaan vuonna 2012 elatusapusopimuksista 29 prosenttia oli sellaisia, joissa elatusvelvollinen vanhempi ei pystynyt maksamaan lapsensa elatusmaksua heikon maksukykynsä vuoksi. Puhutaan vajaasta 12 000 elatussopimuksesta.
Asiani tässä yhteydessä on kuitenkin se, että vaikka sen jättilaskun elatusmaksuista
sanotaan tulevan valtiolle, tulee se loppujen lopuksi minulle ja sinulle – olipa lapsia tai ei. Jokainen lapsetonkin osallistuu maksukyvyttömien vanhempien lasten elatukseen veroeuroillaan. Sekin on ihan ok, kunhan lapsettomia ei syyllistettäisi siitä, että eivät tee uusia ”veronmaksajia” - tai (muiden) elätettäviä, tähän kovaan maailmaan. Siitä lapsestahan tulee nettoveronmaksaja siinä neljänkympin ikäisenä, mikäli sitä ennen saa opiskelupaikan, ammatin, työpaikan, säilyy terveenä niin henkisesti kuin fyysisesti, eikä syrjäydy ennen sitä. Monia vaaroja vaanii elontiellä, ennekuin lapsesta tulee yhteiskunnalle hyödyllinen.
Vapaaehtoisesti lapsettoman tyypillinen elinkaari on lapsuuden jälkeen ammattiopinnot, työpaikka, veronmaksua, veronmaksua, veronmaksua ja lopulta eläkkeelle, mikäli ei kuole ennen sitä. Hmm, keneltä tällainen olikaan pois?
http://miratiirikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144160-varattomien-eroperheiden-elatustalkoot-suomessa
Vanhempien maksukyvyttömyydestä aiheutuu iso lasku valtiolle. Kansaneläkelaitos maksoi viime vuonna noin 80 miljoonaa euroa elatustukia maksukyvyttömästä lapsen vanhemmasta johtuen. Määrä on noussut koko ajan. Kaikkiaan Suomessa vahvistettiin vuonna 2012 yhteensä 46 457 elatussopimusta. Sopimuksia tehtiin noin 5% enemmän edellisvuoteen verrattuna ja määrä on noussut koko ajan vuodesta 2007 lähtien.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/92479-tuhansien-elatusmaksut-rastissa-helsingissa-%E2%80%93-veronmaksajille-jattilasku
Surko tulee näitä jotka vaan maksavat tämän lystin.
Surko. Joku kyseli tuolla ylempänä, miten lapsettomat muka ovat suurempia veronmaksajia.
Tässä yksi esimerkki eduista, joita jokainen lapsetonkin maksaa.
En kirjoita kateudesta, vaan yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka hyvä yhteiskunta meillä onkaan.
http://www.kela.fi/lapsiperheet
Olen tahattomasta lapsettomuudesta kärsinyt nainen, jolle lapsettomuuden suru oli aikanaan todella musertava asia. Sain tehtyä mieheni kanssa surutyön kunnolla ja päätimme yhdessä elää upean loppuelämän lapsettomuudesta huolimatta. Olemme pariskuntana sukulais -ja tuttavien lapsille suosikki-setä ja täti, jonka luona he haluavat aina tulla käymään. Ja meillä on ollut näiden lapsien kanssa uskomattoman hauskaa aikaa. Meille on uskouduttu monista sellaisisya asioista, joita vanhemmille ei olla haluttu puhua.
Toisaalta asetimme elämälle muita unelmia ja tavoitteita. Elämme todella itsellemme ja toisillemme nautinnollista ja vapaata elämää. En kanna pätkääkään huonoa omaatuntoa siitä, että meillä on aikaa ja varaa matkustella ja harrastaa, seikkailla maailmalla ja tehdä ex tempore juttuja. Olemme myös päättäneet olla jättämättä mitään perintöjä mihinkään. Tuhlaamme kaiken itseemme.
Kaikista arvokkainta kuitenkin on, että rakastamme edelleen toisiamme ja viihdymme yhdessä. Emme ole jääneet katkeruuteen ja suruun vaan löytäneet huikeaa onnea ja iloa elämästä. Surullisia ihmiskohtaloita olen nähnyt lapsien saamisesta huolimatta. Lapset eivät pelasta masennukselta, itsemurhilta, talousvaikeuksilta, hiostaanotoilta ja avioeroilta.
Toivon sekä lapsettomille ja lapsillisille onnellista elämää.