Kissa nostettu pöydälle omassa parisuhteessa ja kerrottu ihastuksesta ja sen laajuudesta. Toinen osapuoli tietysti aivan shokissa, pettynyt minuun, vihainen, surullinen, masentunut ja mitä kaikkee. Juteltiin yöllä. Toinen osapuoli ei sit ollut nukkunut paljoakaan viime yönä. Itselläni on helpottunut olo, kun nyt ei ole salassa mitään, mutta samalla turta olo. Tuntuu, että en itsekään tiedä mitä haluan. Olen risteyksessä ja vaakakupit pitää nyt tarkkaan punnita, mihin suuntaan sitä kallistuu. Tässä kun on pieniä viattomiakin ihmisiä mukana kuvioissa. En tiedä itsekään rakastanko enää puolisoani vai onko se vaan tykkäämistä tai välittämistä. Kuitenkin sitä noiden pienten takia on velvollisuus yrittää korjata?!
Mies yrittää kai hyväksyä tämän mun ihastuksen, mutta enpä tiedä. Argh.
Mies yrittää kai hyväksyä tämän mun ihastuksen, mutta enpä tiedä. Argh.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voi olla vaikea päästä yli, kumppanisi siis.
Itselläni oli hiukan samankaltainen tilanne kuin sinulla, sillä erotuksella, että rakastin kyllä puolisoani toiseen ihastumisesta huolimatta. Pidin sen silti pahimmaltakin tuntuvina aikoina vain omana tietonani. Ajattelin, että kai se joskus ohi menee. En halunnut loukata puolisoani niin syvästi, vain omaa oloani helpottaakseni. Olin nimittäin itse kokenut saman hänen taholtaan vuosia sitten, esikoista odottaessani. Silloin tuntui, että kaikelta meni pohja pois. Mietin, voinko enää rakastaa. Mietin, mitä ihmettä teen hänen kanssaan, jos hän on vuosia ajattellut jotain toista? Paljon kysymyksiä heräsi - olenko hänelle vain joku, paremman puutteessa, kun hän ei sitä toista saanut.
Siitä selvittiin, mutta se oli pitkä ja kivinen tie. Tänään voin onneksi sanoa rakastavani ja saavani rakkautta. Nämä on monimutkaisia asioita, toivottavasti kaikki selviää teillä parhain päin. Toivottavasti osaat olla ymmärtäväinen puolisoasikin kohtaan. Itse jäin aika lailla lohdutta silloin aikoinaan, kun tilanne meni niin päin, että mies itki olkaani vasten "ihanaa kun olet niin ymmärtäväinen". Omille kyynelilleni ei jotenkin ollut sijaa.
Niin tämähän ei ollut eka kerta kun ihastuin, vaan niitä on ollut useita vuosien varrella. Siksi mietinkin, onko se joku merkki tämän liiton huonoudesta, kun ihastun aina muihin :/
lukeneeni että ihmiset joilla on heikko itsetunto ihastuvat herkemmin. Auttaisiko siis itsetunnon kehittäminen?
ennemmin kerro sinusta aika paljon. Et osaa kunnolla sitoutua. Etkä osaa arvostaa kumppaniasi. Sussa taitaa olla kevytkenkäisiä taipumuksia.
olisiko sinullä älykkyyttä miettiä mitä se puuttuva juttu sitten on ja voisiko miehesi siinä petrata?
Mulla oli joskus heikko itsetunto, mutta ei mielestäni enää.
Mielestäni ap on tietyssä mielen rehellinen. Hän yrittää ratkaista asiaa ja kevytkenkäinen hän olisi, jos harrastaisi syrjähyppyjä. Kannatta muistaa, että n. 50% suomalaisista pettää puolisoaan tutkimusten mukaan.
Ihastuminen ja rakastuminen ei ole itsetuntokysymys. Itsetuntokysymys on enemmänkin erityinen huomionhaku toiselta sukupuolelta. Huono parisuhde kyllä antaa pohjaa ihastumiselle ja rakastumiselle, mutta ei välttämättä ole se ainoa syy. Rakastuminen ja sen kokeminen riippuu niin paljon kysessä olevista ihmisistä. Osa rakastuu helposti ja osa ei kovinkaan helpolla.
AP:lle toivotan parempaa tulevaisuutta. Kyllä sinun täytyy punnita tunteet ja muutkin asiaan vaikuttavat seikat. Itse olen joutunut noita keskusteluja käymään, tosin taustalla useampia syitä. Ja vielä, haluatko nykyistä elämääsi? Mitkä ovat ongelmanne ja rakastatko vielä nykyistä puolisoasi? Onko ihastumisesi yksipuolista? Onko nykyisen suhteen ongelmat edes mahdollsia korjata (parisuhteessa on kaksi ihmistä).
Tietysti jos ihastuksesi palvelee jotain oman suhteen konkreettista puutetta, voitte päästä asiasta yli.Mutta muussa tapauksessa olisit pitänyt suusi kiinni typerä tyttö, myös tuon sanominen että et tiedä mitä haluat on jo todella satuttavaa kuunneltavaa, joten mikset nyt sitten vai muuttaisi vittuun?
Olipa fiksu vastaus "lopeta venkoilu". Aika tyhjänpäiväistä antaa täällä ilkeitä ja tyrmääviä vastauksia täysin tuntemattomille ihmisille, joiden tilanteesta et tiedä.
Siitä vaan sitten pohtimaan mikä on oikein ja mikä väärin. Olen tehnyt samoin kuin ap, sillä erotuksella että ihastuin aina samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Aluksi luulin sen olevan menneisyydestäni johtuvaa ja että se on ohimenevä häiriö, joka selkenee kyllä, kunhan oma parisuhde ja menneisyys saadaan käsiteltyä kunnolla. Että on tilaa hengittää ja katsoa asioita, kunhan arki sujuu ilman pakon sanelemaa selviytymistä.
No, nyt ymmärrän mikä olen, mistä kaikki johtuu, ja todellakin, ihan kaikki ihmissuhteet ovat tervetulleita. Sama se onko mies vai nainen. Mä katson nyt omaa elämääni,mitä haluan! Jokainen tunne on kiehtovan mielenkiintoinen analysoitavaksi!
Eihän sitä tiedä koskaan. :) ♥
Mikään täällä ei ole pakollista, paitsi kaksi asiaa. Olla jotakin sukupuolta ja kuolla! Kaiken muun voi valita :)
Tuolla ominaisuudella on nimikin, se on biseksuaalisuus eikä mikään "häiriö". Toivon todella että et suhtaudu siihen häiriönä, muuten elämä alkaa ahdistaa. Onnea ja menestystä elämääsi.
Kiitos Pöökö! Mistä päättelit, että olisin bi? Vai puhuitko Hengitän nimimerkille?
Puhuin Hengitän nimimerkille. Vastaukseni osoittaa suoraan hänen viestiinsä. mitä et ehkä onnistunut huomaamaan. Joten kiitä vain itseäsi turhasta kommentista.
En vastaa syvällisesti... Olen jutellut puolisoni kanssa ja se jatkuu edelleen. Meillä on paljon ongelmia, mutta tietysti hyvääkin. Pienet ihmiset niitä tärkeimpiä. En tiedä vieläkään mitä haluan ja mistä tämä kaikki on peräisin. Tykkään kyllä puolisostani edelleen, mutta rakkaudesta en ole varma. Kovasti tämä toinen nyt yrittää omia huonouksiaan muuttaa /luvata muuttaa jne, vaatii tietysti minultakin töitä.
Paras tilanne olis, jos sais kaiken ;) eli tämän nykytilanteen mitä mul jo on, sekä sen mun ihastuksen ;) no ei tosi. Mutta tavallaan joo. Mutta ei kumminkaan ;) pitää miettiä asioita ja katsoa mihin päädytään. En tiedä yhtään, onko mun ihastus yksipuolista... Enkä tiedä pitäiskö sitä selvittää, onks se tässä merkittävää? Tai siis tottakai haluaisin tietää kuvittelenko / toivonko turhia... Mutta. Ensin kai pitäisi tehdä päätöksiä nykyisestä?! En tiedä. KAMALAN vaikeaa :(
Jotenkin vaan tämä maailma on nyt vaan sellainen.Että jokin yrittää keinolla millä hyvänsä hajoittaa avioliitot ja perheet.Se työntää näitä ihastuksia yms. tiellemme ja tietää kuinka heikkoja olemme.Se uskottelee meille, että olemme onnellisempia jonkun muun kanssa.Joten me uskomme ja hajoitamme suhteemme, eroamme, tuotamme läheisillemme mielipahaa ja surua ja ahdistusta.Sellaista mitä emme itsekään haluaisi kokea.Toimimme kuin robotit käskystä.Jätämme hänet, jota kerran niin rakastimme.
Kun olemme tehneet sen, mihin se jokin meitä yllyttää.
Se nauraa meille ilkeää naurua, kun olemme menettäneet kaiken ja kadumme.
Eikä meillä ole enää paluuta entiseen.Eikä vaihtaminen siihen uuteen muuttanut mitään.
Ei ainakaan paremmaksi.Näitä tätä jotakin tottelevia on yhä enemmän ja lisää tulee.
Minä en halua totella tälläistä sisäistä ääntä, tai mikä se ikinä lieneekään.
Pitää olla vahva ja sulkea siltä korvat ja silmät.
Koska olen huomannut.Mitään hyvää, tämä sisäinen yllyttäjämme ei kenellekään halua.
En usko, että nykypäivän erot olisivat vain enempien ihastusten syytä. Asia vaan on niin, että vanhempina aikoina ero ei ollut samalla lailla mahdollinen. Ihastumisia on varmaan ollut tuolloinkin. Lisäksi nykyaika korostaa itsenäisyyttä ja jokaisen omaa hyvinvointia. Jo pienet lapset kasvatetaan "pärjäämään" ja ajattelemaan omaa etuaan ja kilpailu on kovaa.
Mutta itse erot, ei varmaan olisi kenekään etu että palattaisiin vanhaan hyvään aikaan ja yhdessä kestettäisiin vaikka kuinka kova elämä vain koska on menty yhteen. Naimisiin mennään monesti suht nuorena ja ihmiset kasvavat henkisesti elämänsä taipaleella jo nykyajan elämäkin vie tätä kasvua eteenpäin. Tämä asettaa haasteen myös parisuhteelle, ei mahdotonta haastetta mutta hoitoa ja työtä parisuhde vaatii. Ja nimensä mukaisesti parisuhteessa on kaksi ja kummankin osuus tarvitaan tällöin ja tämä voi mennä jo vaikeaksi. Lisäksi tulevat mahdolliset persoonallisuushäiriöt, väkivalta ym suhteissa. Ajattelisinkin että ulkopuoliseen ihastuminen ja rakastuminen ei hajota suhteita vaan ne suhteen hajottavat syyt löytyvät syvemmältä. Tunteita ja rakastumista ei voi pakottaa, ne vaativat otollisen maaperän. Ohimenevä ihastus on eri juttu.
Ainakin tässä ketjussa on nyt kyse, toiseen rakastumisesta, joka on johtamassa eroon.
Aloittajahan kertoo miehensä ja suhteensa olevan muuten ok.Hän sanoo, heillä olevan paljon ongelmia, mutta paljon hyvääkin.Elämässähän on aina ongelmia, etenkin parisuhteissa.Joissa yhdessä koettaa keskenään tulla toimeen, kaksi erilaista ihmistä.Miehet ja naiset näkee ja kokee aina asioita eritavalla.
Olemme myös tulleet tähän parisuhteeseen, usein ihan erilaisista oloista.Nämä asiat huomioiden.Yhteiselämä on siis joskus jopa, haastavaa. Pitää silti avioliitto ja perhe kasassa.
Ei pidä ajatella, että avioelämä ja perhe-elämä on jatkamisen arvoista, vain silloin. Ellei siinä ei ole lainkaan minkäänlaisia ongelmia.Ongelmat kuuluvat luonnollisesti arkeen ja elämään ja ne on tarkoitettu parisuhteessa voitettaviksi yhdessä, ei yksin.
Niitä ei useinkaan korjata eroamalla ja hajoittamalla ihmissuhteita.Vaan katsomalla peiliin.Tutkimalla kukin omia asenteitaan.
"ajatuksia päivään" nimimerkki tarkoittaa kommentissaan.Eron ehkä olevan paikallaan silloin.
Mikäli on kyse tälläisistä ääritapauksista.Pahoista luonnehäiriöistä, alkoholismista ja väkivallasta.Silloinkin kannattaisi aina, ensin yrittää ottaa selvää.Mistä puolison alkoholismi, väkivaltainen käytös johtuu.Kokeilla, voiko häntä mahdollisesti mitenkään auttaa.Eikä tuomita armottomasti, heti kelvottomaksi aviopuolisoksi ja sopimattomaksi perheenjäseneksi.
Ellei mitään enää ole tehtävissä ja mistään ei selvästi ole apua.
Silloin ei jää vaihtoehtoja.
Mutta liian helposti nykyään erotaan.Tehdään näin, koska se on yleinen toimintamalli.
Ei edes yritetä korjata enää mitään.
Jos eroamassa on vain kaksi aikuista ihmistä, siinä ei tule niinkään muille ongelmia.
Mutta silloin tulee, jos kyse on perheestä, jossa muillakin on mielipiteitä, kuin vain eroamassa olevalla tai olevilla.Muutkin pitäisi huomioida, eikä itsekkäästi ajaa omaa etuaan.
Puhutaan mitä puhutaan.Mutta, olen riittävästi nähnyt ja kuullut.
Kuinka lapset kärsivät aina jotenkin, aikuisten itsekkäistä eroista ja ihmissuhdeongelmista.Siltikin, vaikka heitä rakastetaan ja heistä huolehditaan.
He kärsivät, uusperheisiin ja vanhempiensa uusiin puolisoihin sopeutumisista.
He kärsivät muutoista ja retuuttamisesta äidiltä isälle.Ei perhe-elämän kuulu olla sellaista.Tälläisillä asioilla on vaikutusta lapsen henkiseen tasapainoon.
Eikä kannata nyt sanoa, että kärsivät lapset myös aikuisten riidoista jos liittoa koetetaan jatkaa ja pitää väkisin pystyssä.Lasten on hyvä oppia, että joskus elämässä myös riidellään.Myös isä ja äiti saattaa riidellä ja koko perhe joskus karjua pää punaisena.
Mutta riidat voi aina sopia.Tästä on hyvä antaa lapsille esimerkkiä.
Riitaa ja ongelmiahan on myös kouluissa. työpaikoilla jne.Silti ratkaisu tähän ei aina ole eroaminen.
Mutta sitä lasten ei tarvitsisisi oppia.Että avioero otetaan ja perhe hajoitetaan, itsekkäistä syistä, heti jos tulee hiukankin ongelmia, tai erimielisyyttä.Tyyliin, ei edes kannatta koettaa sopia riitoja.Ei pyytää, eikä antaa anteeksi.
En vastannut aloittajalle vaan koko ketjuun yleensäkin. Vastailin toki jo aiemminkin ketjussa. Olen kanssasi "uutta ajateltavaa" samaa mieltä osasta asioissa mutta en lähellekään kaikissa. Ensinnäkin mainitsin, että parisuhde vaatii työtä.Sitten Nuo erityisongelmat, jotka mainitsit alkoholismi, persoonallisuushäiriöt, väkivalta ym asettavat erityishaasteet. Tilanne monesti vaan on sellainen, että SE HENKILÖ, jonka työtä pitäisi noiden asioiden eteen tehdä ei sitä tee. On hyvä muistaa, että toista ei voi muuttaa, ko.henkilön pitää itse haluta muutosta.
Lisäksi uskon, että lapset eivät ole ydinperheessä aina onnellisimmillaan. Jos perhe-elämä voi huonosti heijastuu se helposti myös lapsiin. Lisäksi voisi olla hyvä antaa lapsille malli, että huonoon parisuhteeseen ei tarvitse jäädä. Ja mitä tulee ulkopuoliseen rakastumiseen katso viestini yläpuolella. Minä en ainakaan itse haluaisi olla parisuhteessa missä puolisoni rakastaisi jotakin toista.
Parisuhteissa se toiseen rakastuminen ja syrjähypyt on joskus myös ohimeneviä ilmiöitä.Sen aiheuttaa joskus, se parisuhteeseen tullut arki ja siihen turhautuminen.Vaatii paljon siltä toiselta osapuolelta, jos jaksaa antaa anteeksi ja katsoa ja odottaa miten siinä sitten lopulta käy.Lopettaako toinen siihen yhteen hairahdukseensa. Vai tuleeko toiselle tavaksi se uskottomuus.Jos näin käy. Ei parisuhteen jatkamisessa ole enää mitään mieltä.
Mitä tulee henkilöihin, joiden pitäisi myös itse tehdä työtä ongelmien eteen ja haluta muutosta.Jos henkilö ei itse ole kiinnostunut korjaamaan tilannetta.Siinä voi palata mainitsemaani kohtaan.Ellei mitään ole enää tehtävissä ja mistään ei selvästi ole apua.
Silloin ei jää vaihtoehtoja.Silloin kannattaa luovuttaa.Sillä se on totta, ettei toista voi väkisin muuttaa.Jos haluaa pitää tietyt vastuuttomat tapansa.Alkoholismin, väkivallan jne.Silloin on luovuttava jostakin.Esim.aviopuolisostaan ja perheestään.Turha kuvitella, tai kokeilla näiden asioiden yhteensopimista.
Mutta ainakin kerran, pitäisi antaa mahdollisuus toiselle ja katsoa, mitä hän itse todella haluaa.
Se mikä on huono parisuhde.Toisten mielestä se voi olla huono, jo siksi.
Ettei elämä aina suju parisuhteessa oman mielen mukaan.On hemmoteltuja lapsia, joka aikuisena ei kestä parisuhteessa, ellei heitä kohdella samalla tavalla kuin lapsena.Hemmotellen ja kaikki hänelle sallien.Huonoa parisuhdetta määritellään eri tavalla.
Miten se itse nähdään, näin se myös selitetään lapsille.Vaikka he näkisivätkin sen omalla ja ihan eri tavalla.Kukin siis tavallaan.
Enkä toki odota kommentoidessani asiaa, muiden olevan kanssani samaa mieltä.
Halusin vain esittää oman näkemykseni tähän asiaan.
Sallitumpaa tuntuu olevan syrjähypyt. Nehän ovat vain parisuhteen huono vaihe, josta voidaan selvitä. Olen eri mieltä. Ihmiset, joilla ei ole rohkeutta eivät eroa vaan harrastavat syrjähyppyjä!! Onhan se helpompaa voi ottaa rusinat pullasta. Pysy perhe kasassa ja lapsia ei nyt niin haittaa kunhan ulkoisesti kaikki on hyvin.