Oon ekaa vuotta lukios... ja motivaatio hiipunu tasasesti kevättä kohti mennessä. Matikka, kemia, bilsa kaikki menny aika lailla penkin alle. En vaa voi keskittyy yhtään! Tunneilla pystyn seuraamaan, ellei siin vieres oo joku kaveri. Vähensin harrastamistaki sillä ajatuksel, et se vaikuttais opiskeluun positiivisesti, mut eheei. KA on nyt jotai 7,5; ku ajatuksena ois se 8,5 ylöspäin. Näitä kaverisuhteitaki on tullu luotuu, vaikka ne vähä teennäisiltä tuntuuki. Ehkä se on sillee näi aluksi. Mut tosiaan; Ei oo yhtää jaksamista alkaa yrittään, mitä mun tulisi tehdä? :--(
Ei jaksa yhtään
1357sivistys
2123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itke asiasta Suomi24 keskustelualueella tai vaihtoehtoisesti puhu kuraattorille/terkkarille/lääkärille/vanhemmille. Jos hyvä tuuri käy he osaavat ohjata sinut saamaan apua murheisiisi.
Toi keskiarvo ei oo edes mikään älyttömän huono, mutta pidä huolta ettei se tosta ny ainakaan tipu. Kaikki ei voi olla niitä kympin oppilaita. Älä suotta vähennä harrastamista, hae mieluummin voimaa opiskeluun sieltä.
Itselläni tuli samanlainen "v*tut tästä mä vaihan amikseen!" -vaihe lähes joka vuoden alkukeväästä koko lukion ajan, mutta jotenkin niistä aina selvisin ja iloisesti nyt keväällä kirjoittamassa ylioppilaaksi. Jatko-opintopaikastakin on jo jonkinnäköisiä suunntelmia. Pari vinkkiä sinulle lukiota varten:
1)
Älä istu sen kaverin vieressä tunnilla. Usko huviksesi, kyllä sen kaverin kanssa ehtii jutella välkälläkin, mutta matikkaa / bilsaa et opi siellä välkällä. Kokeilin itse tuossa alkuvuodesta istua vaihteeksi 'yksin' eli siis jossain eturivissä tms. ja huomasin että oppiminen ja keskittyminen on huomattavasti helpompaa.
2)
Tee läksyjä parina iltana viikossa. Huomaat kummasti, että kun asioita osaa, on niiden opiskeleminenkin huomattavasti mukavampaa ja helpompaa.
3)
Käy kursseja. Ota kaikki mahdolliset kurssit mitä koet hyödylliseksi, sillä minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jos laiskottelet ensimmäisen vuoden (niinkuin minä tein...) on viimeinen vuotesi huomattavasti stressaavampi ja vaikeampi. Itse jouduin toisen vuoden keväänä suorittamaan lähes puolitoistakertaisen määrän kursseja, kuin muut opiskelijat valmistuakseni kolmessa vuodessa ja paloin joululoman jälkeen aivan loppuun. Joten mitä paremman pohjan luot abivuodelle, sitä parempaa ja vakaampaa on opiskelusi ja ylioppilaskirjoituksiin lukemisesi.
Kolmantena vuotena opiskelu ei ole enää "noloa" vaan on noloa jos ei osaa jotain ja on aivan kujalla. Se "ääh ihan tyhmää tää matikka" -asenne hylätään viimeistään siinä kakkosvuonna ja aletaan oikeasti opiskella. Kun ympärilläsi olevat ihmiset alkavat motivoitua opiskelun suhteen, huomaat, kuinka itsekin haluat opiskella ja kuulua joukkoon. Älä luovuta, kyllä se siitä. Lukio on työvoitto, ei se vaadi ylivertaista osaamista vaan puhdasta työteliäisyyttä ja ahkeruuta!