Kun tulee avioero ja alkaa se taistelu kaikesta, niin miksi esim. sosiaalitoimistossa uskotaan aina äitiä ja tehdään niinkuin äiti sanoo? Em. esim. kun sovitaan kenelle lapsi/lapset jää ja tapaamiset.
Tosi varmaan päinvastaisiakin tapauksia, mutta oma kokemus karmea. Annettiin valmis tapaamisoikeus paperi käteen ja snottiin, että jos et allekirjoita nyt niin voi mennä kolmekkin kuukautta ennen kun näet poikaasi.
TÖRKEÄÄ
Samanlaiseen käytökseen törmää muissakin yhteyksissä.
Isien tarvisi alkaa vaatimaan tasa-arvoa.
Tosi varmaan päinvastaisiakin tapauksia, mutta oma kokemus karmea. Annettiin valmis tapaamisoikeus paperi käteen ja snottiin, että jos et allekirjoita nyt niin voi mennä kolmekkin kuukautta ennen kun näet poikaasi.
TÖRKEÄÄ
Samanlaiseen käytökseen törmää muissakin yhteyksissä.
Isien tarvisi alkaa vaatimaan tasa-arvoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ikävä juttu jos noin on käyny...
Ainaki itellä oli ihan ok kohtelu ja kaikki jutut meni niinku yhessä sovittii.
Meil oli tietty se et oltii eksän kans tosi hyvis väleis kaikest huolimatta ja pystyttii juttelee ja sopii niinku aikuset ihmiset...
Miehelleni kävi eron yhteydessä samalla tavalla. Lyötiin paperi nenän eteen ja sanottiin että jos et allekirjoita niin sitten pojan näkeminen on hankalaa. Hän allekirjoitti kohtuuttoman elatussopimuksen 250 euroa kuussa, ja se on voimassa 13 vuotta eteenpäin. Ei kerinnyt yhtään perehtyä siihen mitä muut maksavat ja miten asian kuuluisi oikeasti mennä. Oma moka, mutta kyllä minullekin paljastui nyt tuo sosiaalitoimiston toimintatapa. Perkele!
oma moka. Ei ketään kidnapata papereita kirjoittamaan, jos on niin pösilö, että ei tiedä menevänsä allekirjoittamaan elatussopimusta ja ymmärtänyt kysyä tai käydä vaikka netissä katselemassa, niin todella oma moka.
niinpä, mutta oman poikani näkeminen kyseessä. Olin kuitenkin niin, vittumainen, että äänitin koko keskustelun. Lisäks sain sopimuksen määräaikaiseks (3kk). Ettei tässä nyt ihan avuttomia olla. Ja sossun johtajakin sai asiasta kuulla ilman ajanvarausta. Ja kuulevat vielä siitä paljonkin kunhan asuinpaikkaselvitys tehty ensin. Ei parane suututtaa ennen.
Saahan sen elatusmaksun oikeudessa kohtuullistettua ja mahdollisesti jopa taannehtivastikkin. Sen verran tutkinut ennakkopäätöksiä yms. juttuja.
Itse en silloin allekirjoittanut kuin tapaamislapun. Ja jäi mainitsematta, että sain sen määräaikaiseksi (3kk).Sillä välillä sota siirtyi eri kuntaan.
Elatusvelvollisten keskusliittoon, siellä on varmaan paljon kohtalotovereita.
joka on juotunut näden sosiaaliluteiden mielivallan kohteeksi,näiltä vaihdevuosiensa kanssa kamppailevilta ei voi odottaakkaan muuta,järjen valo on himmennyt jo aikoja sitten,lastensuojelulaki on heille liian vaikeaa ymmärtää,liian monta sanaa peräkkäin,lastensuojelulaki ei heidän järjenvastaisissa päätöksissään ja lausunnoissaan toteudu,asiasta ovat kirjoittaneet niin oikeustieteenprofessori,oikeusasiamies,lastenpsykiatrian emeritaprofessori kuin Mannerheimin lastensuojeluliittokin,mutta luetun ja kuullun ymmärtäminen on heille ylivoimaista,kun ei osata niin vetäydytään vaitiolovelvollisuuden suojaan.
oikeuksistasi, ei ole liian myöhäistä vielä. Kyllä lapsi on molempien yhtä lailla. Tosin noissa tilanteissa täytyy aina yrittää ajatella vain ja ainoastaan lapsen parasta. Turha epätietoisuudessa liihottelu ei ole hyväksi lapsellekaan. Päätökset on tehtävä suht nopeasti. Uskoisin että tämä on yksi syy miksi sosiaaliviranomaiset helposti ratkaisevat asiat äidin hyväksi, pidetään kai "pienempänä riskinä".
Tuollaista käytöstä keneltäkään virkailijalta ei tarvi hyväksyä. Eikä nimeä tarvi kirjoittaa KOSKAAN sellaiseen paperiin, jota itse ei hyväksy, tai joku kiristää jollain asialla, kuten tässä lapsella!
Isällä on Suomessa lähinnä yksi mahdollisuus saada aikaan jollain tavalla kohtuullinen huoltajuuspäätös jos neuvottelu lapsen toisen vanhemman entisen puolison kanssa ei tuota tulosta. Tämä ainoa vaihtoehto on hakea päätöstä käräjäoikeudesta koska sosiaalitoimen prosessit ovat aivan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta täysin epätasa-arvoisia miehen huoltajuudelle. Riipumatta ns. kasvatuskyvystä, siitä kuka on hoitanut lasta enemmän tai kiintymyssuhteista tai siitä kuinka vanhempi on valmis tukemaan molempien vanhempien roolia lapsen elämässä.
Tällöinkin sosiaalitoimi tekee selvityksen vanhemmista ja heidän kasvatuskyvystään käräjäoikeudelle. Ja jos isä ei satu olemaan aivan poikkeuksellisen lapsikeskeinen ovat eväät todella vähissä. Sillä kuten esimerkiksi Stakesin tutkija Sveins on todennut lähtee sosiaalitoimen selvitystyö, vaikka ohjeet määräävät toista, pääosin käytännössä siitä, että miespuolisesta huoltajasta, isästä, etsitään puutteita ja naispuolisesta huoltajasta, äidistä vahvuuksia.
Ainoa toivo on se, että käräjäoikeus ei välttämättä ole sidottu näihin selvityksiin. Kuitenkin suurin osa isistä jättää, usein asianajajien ohjaamina asian sikseen koska mahdollisuuden kohtuulliseen jaettuun vanhemmuuteen tai lähivanhemmuuteen ovat hyvin poikkeuksellisia tapauksia lukuun ottamatta käytännössä mitättömät. Tämän takia oikeuteen päätyy jo hyvin valikoitunut tapausten joukko.
Mikä asiassa on positiivista on se, että oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan näistä jutuista n. 50% ja 50% päättyy isä ja äidin määräämiseen huoltajaksi. Tulee kuitenkin muistaa, että suurin osa näistä tapauksista on jo valikoitunut siten että otos ei edusta mitään normaalia tai keskiarvoa vaan koostunee pääosin niistä harvoista isistä joilla on asianajajiensa mukaan jonkinlaisia edellytyksiä voittaa juttunsa tai saada aikaan edes kohtuullinen kompromissi lapsensa menettämisen sijaan.
Tämä epäkohta tulee korjata, sillä kaikilla ei ole laittaa esim. 20 000 euroa oikeudenkäyntiin.
On mielenkiintoista, että aikaisemmin esimerkiksi naisten kykyä selvitä eron jälkeen pidettiin sukupuolen perusteella parempana. Nyttemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että suurimmat syyt siihen olivat sittenkin se, että he eivät useinkaan joutuneet kokemaan ”pientä kuolemaa”, eroa lapsestaan. Samalla voidaan kiinnittää huomiota siihen, että saadessaan aikaisemmin lähes automaattisesti lasten huoltajuuden he saivat samalla myös yhteiskunnan sosiaaliedut ja järjestelmät puolelleen jotka suojelivat heitä mm. syrjäytymiseltä lasten ohella. KELA:n raportoimien tutkimusten mukaan näyttää siltä, toisin kuin aikaisemmin ajateltiin, että sekä miesten että naisten vaara syrjäytyä ja joutua kuvaamienne ongelmien kehään korreloi vahvasti sen kanssa kummalle lapset määrätään. Mitä tämä kaikki tekee sitten lapsille löytyy eri tutkimuksista ja on surullista luettavaa.