Vaihtoehtoja kastemekolle?

Meillä esikoisella oli kastemekkokankaasta ommeltu haalari, joka sopi hyvin pojalle. Tämä haalarimainen asu oli myös myöhemmin tyttären ristiäisasuna (rusetti toki vaihdettiin vaaleanpunaiseen). Kastehaalari on tallessa ainakin toistaiseksi. Suvussa ei ollut kastemekkoa, joten se ei ollut meillä vaihtoehtona, että perinneasua olisi käytetty.

Kaste ja sitä seurannut kahvitus oli kotona, paikalla oli kutsuttuna kummit (2 pariskuntaa), isovanhemmat, meidät siskot ja veljet lapsineen eli noin 20 ihmistä. Tarjoilut oli itse tehtyjä ja osittain perinteisiä (karjalanpiirakkaa, pullaa, keksiä).

Juhlassa ei ollut erityistä ohjelmaa. Kastevirret oli perinteiset (Maan korvessa). Itse pidän perinteisistä juhlista, mutta yhdistelen niihin tarvittaessa oman maun mukaisia asioita (esim. kastehaalari eikä -mekko ja osa tarjoamisista oli modernimpia).

Hei Minna,
Mielenkiintoinen aloitus. Sinulle on ehkä jo tuttua kastemekon historia ja perinne ja se, miksi kyseessä on nimenomaan mekko. Sehän on alba (valkoinen pitkä mekkomainen vaate), joka on kastetun asu myöhemminkin. Sellaiseen pukeudutaan myös konfirmaatiossa (rippialba) sekä viimeiselle matkalle (ns.kuolinpaita). Myös jumalanpalveluksen toimittajat pukeutuvat tähän "kastemekkoon" eli albaan. Tärkeää on se, että puku on valkoinen. Se, että mekko on pienelle vauvalle pitkä kertoo kristityn kasvusta, joka alkaa kasteessa ja konfirmaatiossa alba onkin sitten sopivankokoinen. Tietenkään kyseessä ei ole sama mekko. :)

Pari kertaa olen pitkähkön pappisurani aikana nähnyt poikavauvan päällä valkoisen haalarin ja joskus ei erityistä kastepukua ole ollenkaan, vaan tavalliset juhlavaatteet. Perinteinen kastemekko punasine/sinisine nauhoineen pitää pintansa ja olen kuullut useita kertomuksia suvun perinnemekon elämästä ja matkasta.

Kirkkojärjestyksen mukaan kaste toimitetaan kirkossa, kappelissa, kotona tai muualla, sen mukaan kuin pappi ja kastettavan vanhemmat siitä sopivat. Tämä ohje antaa siis paljon mahdollisuuksia.

Kuten alussa sanoin, sinulle tämä lienee tuttua, mutta tämä voi olla hyvä keskustelunlisä tässä ketjussa.

Toivon paljon kommentteja ja menestystä opintoihisi,

Antti-pappi

Uudessa Vantaan Laurissa on paljon juttua kasteesta, myös kastemekoista. Voi olla apua sulle.

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2014-03-18/vauvan-juhla-asu

Hei!
Suurkiitos vastauksista! Kiitos myös jakamistanne kokemuksista ja vinkeistä lisätiedon äärelle, ne ovat tärkeitä. Hienoa, että alan ammattilaiset ovat myös intoutuneet vastaamaan, mukava saada myös teidän näkökulmanne aiheeseen! Graduni valmistunee viimeistään kesän aikana, toivon mukaan se saadaan vastaajillekin luettavaksi yliopiston nettisivuille e-versioksi :)

Kiitokset kannustuksesta! :)

Minna

Vaikka vastauksestani ei varmaan enää kummempaa hyötyä ole kysyjälle, vastaan kuitenkin:

Omassa suvussani kastemekkoja on liikkunut muutamia kappaleita, tarkkaa määrää en tiedä, mutta ne ovat isoäitini käsin neulomia, pitkiä, valkoisia neulemekkoja, joihin vaihdetaan silkkinauhat aina jokaiselle uudelle kastettavalle ja nauhat jäävät näin muistoksi lapsen vanhemmille. Värit aina vaaleanpunainen/vaaleansininen. Puku, jossa minut kastettiin, on ollut myös veljelläni ja sisarellani, ja mallina serkkuni lapsen kastemekkoon, joka on myöskin isoäitini käsialaa. Myös muiden serkkujeni lapset (lapset siis serkkuja keskenään) on kastettu tuossa oman kastemekkoni kopiossa. Jokaiselle ei siis ole omaa kastemekkoa kuitenkaan.

Omassa suvussani kastemekko on kuitenkin muodostunut perinteeksi lähinnä muistoarvon/tunnearvon perusteella, koska isoäitini on ne neulonut. Emme ole erityisen uskonnollisia, enkä pidä valkoista kaapua erityisen pakollisena.
Veljeni poika tullaan kuitenkin kastamaan samassa asussa, kuin minut ja veljeni on kastettu. Omia lapsia en tule saamaan, joten en joudu asiaa sen kummemmin miettimään.

Ystäväni poika kastettiin mustissa collegehousuissa ja valkoisessa bodyssa, johon oli painettu/kirjottu kauluksen alapuolelle punainen tai musta rusetti, eikä tämä ollut mielestäni yhtään sen huonompi vaihtoehto. Äidin suvussa kun ei ollut sukupolvelta toiselle siirtyvää kastemekkoa, ja isä sukulaisineen ei ollut kuulunut kirkkoon.

Kerronpa tarinan tuttavapiiristäni :)

Oli uusioperhe, jossa kaikki aikaisemmat lapset jo vanhempia, mutta sitten saapui iltatähti. Kehittyi "iso" ongelma siitä, mitä kastemekkoa käytetään... Koska äiti olisi halunnut käyttää samaa, kuin vanhemmilla lapsillaan, mutta isä taas koki, ettei halua, koska puku oli äidin "entisestä elämästä". Päädyttiin siihen, että käytetään isän suvussa kulkevaa mekkoa. Koska tiedettiin, ettei vauvoja enää tässä sukupolvessa tule, niin äiti päätti kehystää tämän mekon muutaman muun muistoesineen kanssa vauvan huoneen seinälle ja kaunis taulu siitä tulikin!

Vaan kävi sitten niin, että isänäidiltä oli joku kaukaisempi sukulainen kysynyt mekkoa lainata ristiäisiin, mutta lapsen äiti ei enää halunnut käydä taulua purkamaan vieraan lapsen vuoksi. Anopin taas oli vaikea sanoa "ei" mekon kysyjälle... Eräänä iltana sitten oli anoppi lasta hoitamassa ja mekko "katosi" kehyksistään :) Vähän ajan kuluttua oli anoppi palauttanut mekon ja tuonut viinipullonkin hyvitykseksi ... Juuri silloin ei ketään naurattanut, mutta myöhemmin kyllä!

Hei Minna S! Toivottavasti kirjoitukseni ei tule myöhässä on jotain hyötyä ;)

Itselläni ei ole lapsia - eikä enää tule (ikää yli 40 v), mutta itselläni oli joskus ns. kaupan kastemekko. Tuo samainen kastemekko oli 13 vuotta myöhemmin yksien tuttujen pojalla kastemekkona (lainassa) - äitinsä vain vaihtoi sinisen nauhan siihen.
Jos itselläni olisi lapsia, olisin ehkä varmaan käyttänyt sitä omaa vanhaa pukua, mutta luultavasti olisin jotenkin ns. vähän tuunannut sitä - yleensäkin tykkään ns. uudistella vanhoja juttuja ;)

Minun lapsuuden perheessä muilla sisaruksilla oli ollut lainamekko, mutta minä sain naapurin tekemän mekon, koska äitini oli luvannut naapurin lasten pääsevän ristiäisiini ja olin ensimmäinen vauva kuuteen vuoteen kylällä. Se oli ollut kuulemma tapaus, eli olin koko kylän vauva ja aikuisuuteen asti.
Sain sen omaksi, mutta en tahtonut siinä omiani kastattaa, joten ompelin heille mekon ensimmäisen pojan mitoilla, sillä kastettiin ensimmäiset lapset ja sitten tuli lonkkatukivauvoja, joille pitikin tehdä uudet mekot, kun ensimmäinen ei sitten sopinutkaan tuen päälle. Nuorimmainen kastettiin taas ensimmäisten mekolla, kun oli niin pieni. Nyt on kaksi mekkoa odottamassa, ja tytöt ainakin tuntuvat pitävän tärkeänä, että ne on kaapissa ja he saavat ne, kun tarvetta on.
Kummityttöni kastettiin vaaleanpunaisessa villamekossa ja se sai kyllä ihmetystä aikaiseksi. Toinen kummityttö kastettiin suvun perintökalleudessa.
Ajatuksena tuollainen perintökalleus tuntuu jotenkin vain niin kauniilta.

Veljeni perheessä ei ole oikein tuijotettu perinteisiin, vaan jokaiselle lapselle on "tuotu Tallinnasta" jotakin... Vähän ehkä erikoisuuden tavoittelua siinä sitten :) Pojilla on ollut haalareita ja potkupukuja, joista ei ensimmäisenä tule kyllä mieleen ristiäiset. Äitini olikin varma, että pappi kieltäytyy kastamasta, kun ei ole edes kunnon kastepukua!!! Mutta taitavat seurakunnatkin jo nykyään ottaa rennommin, eikä kastetta kielletä vaatteen perusteella - onneksi! Poikien jälkeen tuli tyttö ja äitini oli onnessaan, että nyt vihdoin pääsee suvun kastemekko käyttöön. Mutta taas "tuotiin Tallinnasta", mekko kyllä, pitsit ja rimpsut olivat komeat, mutta mekko oli violetti =) Tavallaan kyllä ihailen tätä rohkeutta.
Mutta kun oman lapsen ristiäisiä pääsen tulevana kesänä järjestämään, niin perintömekko valitaan kyllä. Minulle se on arvokas juuri perinteenä ja muistojensa vuoksi. Toivon, että se kelpaisi myös lapsenlapsilleni joskus :)

Minut itseni on kastettu lainatussa kastemekossa yli 60 vuotta sitten. Sen yksityiskohdista tiedän vain, että se oli valkea ja pitkä. Pikkusiskoni kastettiin tädiltä lahjaksi saadussa valkeassa, lyhyessä mekossa, jossa oli valkokirjontaa. Myöhemmin sitä käytettiin nukkien leikkiristiäisissä.

Omalle lapselleni ompelin 70-luvulla itse käsin valkeasta brodyyrikankaasta pitkän mekon. Sitä on käytetty vain tämän yhden kerran. Se on tallella minulla. Sen tulevista kohtaloista en tiedä.

Joissakin seurakunnissa on tarjottavana kastemekko lainaksi. Se minusta hyvä ajatus.

Tiedän kastemekon olevan joillekin äärimmäisen tärkeä perhekalleus.

Jos nyt olisin nuori äiti, ompelisin kastemekon itse ja panostaisin siihen kaiken osaamiseni.