mutta en kuitenkaan anna valtaa himoilleni, vaikka tuntuu että päät räjähtää. Mutta yhdelle olen luvannut olla uskollinen, enkä lipsu siitä lupauksesta. Surullistahan tämä on, mutta pakko kestää
sua haluan, himoitsen
sanojenMittainenMies
34501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
jos noin on,niin voitko lopettaa minulle kirjoittelun?olisin kiitollinen,hymyillään,kun tavataan?
kelle tää oli?
Kenelle ap tarkoitti, kuka on se hän?
Mutta entä jos tahtoisin sinulta muutakin kuin Himoa? Voitais olla yhdessä, aina, joka päivä panna kuten ennen vanhaan..
päivittäin?
Ootte te tavallisen himokkaita tyyppejä
Naida pitää 3 kertaa päivässä ,ihmeellistä touhua?
No ei monikaan joka päivä pane, mitä mun tuttavapiirissä tiedän
Jos rakastat häntä, kenet olet valinnut niin asiahan on ok. Himosi menee aikanaan ohi.
Mun himo ei mennyt ohi. Yhä himottaa ja vaimo ei anna. Nuorempanakin pihtaili jo vähän.
Mä tiedän että oot rakastellut muitakin ,kun vaimoasi!!
Ei kannata leikkiä pyhimystä.
Arvaa ketä?
Minusta tuntuu niin vahvasti että tämä on mulle.
Kunnioitan tuota päätöstä. Ja tiedän kyllä että et ikinä vaimoasi pettäis ja en sitä oottanutkaan. Ja ei minusta olisi mihinkään suhteeseen ollut. Mieti nyt, toinen oikea asiantuntija ja toinen vasta untuvikko näissä asioissa. Et olisi kuitenkaan minusta saanut sitä mitä oisit halunnut, olisit kyllästynyt alle päivässä. Ja mieti mistä kaikesta oisit joutunut luopumaan, en olisi ollut sen arvoinen. Surullista, mutta totta se on.. Mutta tunteet ovat mulla silti ennallaan, ei näin isot tunteet hetkessä häivy, mutta toivottavasti ne joskus sitten... :/
Ai niin ja minun puolelta se olis ollut muutakin kuin pelkkää himoa ja halua. Rakkautta.
Ja olen tosiaan se H ja kirjoitan vain tällä nimimerkillä nyt tähän ketjuun, että jos joku muu H täällä kirjoittaa niin en ole minä.
ihan sama, ei näitä kukaan muista viiden minuutin päästä, höpshöps-juttuja
Tää vois olla myös mulle. Oon kiinnostunut eräästä miehestä ja hän kyllä sen varmaan tuntee/tietää mutta asia ei ole sen pidemmälle edennyt eikä varmaan etenekkään. Joten luultavasti hän on varattu (niin olen kyllä itsekkin...).
Hyvä. Niin sen pitääkin olla. Älä huoli, meressä riittää pyydettäviä, muitakin.
Tyttärelles vai vaimolles
yllä kruunun kirkkaimman, se ei takiani tule himmenemään. Hymyilen sinulle hyväntahtoista hymyä, en vietellen, se hymy kohdistuu jollekkin toiselle. Voit olla ylpeä itsestäsi, ja kantaa hyvyden kruunua ylväänä edelleen.
Vaimolles vai tyttärelles
How sad.
Kuka siis elää elämääsi, sitä yhtä ja ainutkertaista?
Olkaa onnellisia. Olet siis valinnut hänet, ketä rakastat. Se on oikein. Himo tähän toiseen loppuu aikanaan
kalke kuuluu. Sitä kalketta on kunnioitettava, ja kahleiden kantajaa arvostettava. Voi hyvin, armahaiseni. Olisinhan minä sinua- mutta näin sen sinusta, ettet kykene.
Oletko Kuningas Hamletin haamu ? Kahleita kalisutat. Lemmen kahleitako ?
Hitto mä nauran täällä näille :D
Niin määkin täällä. lähinnä kuitenkin itselleni ;D))
Oikein. Kai alun perinkin oli eri ajatukset meillä. Mä olisin halunnut halata sua tai istua sun sylissäs, se oli voimakas tunne. Se oli enemmän ...hellyyttä. Tai oliko, en osaa sanoa varmaksi. Mut mä kun rakastuin suhun, se ei ollut sellaista puutehimoa, jota ajattelin sulla olevan. Ethän sä sellaista kaivannut, ja mä ymmärrän ja hyväksyn sen enkä oleta omien tarpeitteni olevan sun tarpeitas jalompia. Kaikki on vain jotenkin... niin omituista.
Mä ajattelin jossakin vaiheessa, että sä käytät mua omiin fantasioihis ja yksityisiin hetkiis, ja se sai mut varovaiseksi. Mä tunsin sun vihas, jonka aattelin juontuvan niistä täyttymättömistä tarpeistas ja antamistani lupauksista. Mä kun annan merkkiä, joka sai mut jossakin vaiheessa elämää useastikin vaikeuksiin ja niiden myötä säikyksi suhteessa miehiin. Haluan olla rehellinen tässä. Sä olit se, joka sanoi suoraan, mikä se on. Sitä arvostan ja olen ottanut opikseni. Olen nykyisin niin varovainen. Näethän sä sen.
Mä jotenkin tiedän susta liian paljon, ja se saa mut araksi. Se, kun arvaan sun lukevan mua yhtä lailla, saa mut varomaan vielä enemmän. Etkä sä ole niin hölmö, ettet ymmärrä jonkun näkevän. Ethän ole, ethän?
Olen onnellinen, kun sä löysit sen naisen ja kun sulla on tarpeeksi järkeä säilyttää hänet. Mä tunsin sen joskus ja uskon, et se on vakaa ja rehellinen ihminen, jonka kanssa sulla on vielä hyviä aikoja edessä. Mut mä voin kuvitella, mikä sua rasittaa, kun se rasitti aikoinaan muakin. Hyvä sydän korvaa paljon. Mä aattelen niin. Jos mäkin löydän joskus miehen, jonka kanssa voin kokea oloni turvalliseksi, pidän hänestä kii. Kaiken huonon yli katsoisin hyvää, jos aarteen joskus löytäisin.
Ole sä mun ystäväin, olethan? Säkin näet, että kaikenlainen ylimääräinen haipuu vähitellen. Tietysti se tekee niin, ja pian katsmme toisiamme ihmeissämme. Mitä ihmettä? Mitä me joskus oikein kuviteltiin. Toivon, ettei ihailu muutu kummankaan puolella inhoksi, vaan aina pystyisimme hyväksymään toisemme. Silloinkin kun meillä ei enää ole mitään yhteyttä keskenämme.
Tuonkin romaanin olis pystyny typistämään pariin lauseeseen. Hirvee vaiva ja ihan turhaan.
ei noin pitkiä juttuja viitsi edes lukee
Mä luin ja tulin hyvin surulliseksi hänen puolestaan.
Toivon hänelle kakkea hyvvää elämään.
Ei tunteen purkauksissa mittää pahhaa oo.
Joo mutta kannattaa lukee siellä piilee tämän elämisen siemen :)
Turhaa onkin muttei kumminkaan sen turhempaa kuin kellekään muullekaan täällä. Jos mä löytäisinkin joskus miehen, johon sitoudun, niin koskaan en vaihtaisi häntä toiseen minkään himojen tähden. Vaikka rakastuisin kehen. Yksi mies kumppanina ja muut miehet kavereina.
Arvatkaa naurattaako mua kun kuvittelen koko ajan että hänkin olisi täällä, vaikka tiedän ettei hän ole ja silti kuvittelen ja olen melkein varma että jotkut viestit on tarkoitettu mulle ja vastaan niihin aivankuin vastaisin hänelle. Siis täällä oikeasti sekoaa pää. Ja miettikää jos jotkut oikeasti löytäisi toisensa täältä ja kirjottelis toisilleen tämän palstan välityksellä, eihän siinä ois mittään järkeä. .... :D
Se on alku itsearvostukselle et uskaltaa haaveilla ja kuvitella että saa mitä haluaa. Haaveissa kaikki menee kuten haluaa. Jos ei todellisuus vastaa haavekuvaa niin ei pidä antaa sen pilata sitä hyvää fiilistä mikä haaveilusta tuli. Se haave oli lähtöisin haaveilijasta itsestään ja mikään ei estä olemasta onnellinen vaikkei todellisuus vastaisi haavekuvaa. Iloinen mieli tuli silti. Kun tarpeeksi uskoo niin haaveet toteutuu jossain muodossaan. Onnea ei voi estää mikään kun uskaltaa haaveilla mahdollisimman suuren ja tarkan haaveen ja uskoo siihen täysillä. Onnea ei estä mikään itsestä erillinen oleva tosiasia.
Ongelmia tulee silloin kun rupee epäilemään sitä haavettaan.
Olipa kuivaa tekstiä multa, mutta niin totta. Tää oli spesiaali paljastus/ muistutus ihan teitä kaikkia ajatellen jotka voi huonosti, vaikka tulikin paha olo itselle kun piti kertoo. Unohtakaa.