Olen ysiluokkalainen ja koen jatkuvasti kamalaa väsymystä, joka ei lähde pois nukkumalla eikä liikkumalla. Unohtelen paljon entistä enemmän, pienetkin tehtävät tuntuvat voittamattomilta, eikä harrastuksetkaan enää oikeen kiinnosta.
Olen täydellisyyteen pyrkivä (jotkut sanoisivat jopa perfektionistiksi) ja tapaan huolehtia kaikesta liikaan. Kotona joudun hoitamaan yhden aikuisen työt pienempien sisarusten hoitamisesta kotiaskareisiin ja siivoukseen. Tuntuu, ettei omaa aikaa edes ole. Iltaisin minua ahdistaa ja itkettää kun ajattelen että aamulla pitää herätä kouluun ja pitää tehdä sitä ja tätä. Mieleni tekee vain nukkua ja nukkua ja katsoa ehkä teeveetä. Ja koska tiedän luonteeni, olen aikonut lopettaa harrastukseni ym. jotta saisin enemmän aikaa. Mutta käytännönsyistä kotitöiden tekemättä jättäminen on mahdotonta.
Kaikki luulevat että olen pirteä ja jaksan hyvin jne. vaikka olen yrittänyt puhua äidilleni väsymyksestäni. En tunne että puhuminen sossutätien tai psykiatrien tai kuraattorin kanssa auttaisi... olisiko tämä se mitä burnoutiksikin kutsutaan??
Olen täydellisyyteen pyrkivä (jotkut sanoisivat jopa perfektionistiksi) ja tapaan huolehtia kaikesta liikaan. Kotona joudun hoitamaan yhden aikuisen työt pienempien sisarusten hoitamisesta kotiaskareisiin ja siivoukseen. Tuntuu, ettei omaa aikaa edes ole. Iltaisin minua ahdistaa ja itkettää kun ajattelen että aamulla pitää herätä kouluun ja pitää tehdä sitä ja tätä. Mieleni tekee vain nukkua ja nukkua ja katsoa ehkä teeveetä. Ja koska tiedän luonteeni, olen aikonut lopettaa harrastukseni ym. jotta saisin enemmän aikaa. Mutta käytännönsyistä kotitöiden tekemättä jättäminen on mahdotonta.
Kaikki luulevat että olen pirteä ja jaksan hyvin jne. vaikka olen yrittänyt puhua äidilleni väsymyksestäni. En tunne että puhuminen sossutätien tai psykiatrien tai kuraattorin kanssa auttaisi... olisiko tämä se mitä burnoutiksikin kutsutaan??
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen kanssa ysiluokalla ja mulla on ihan sama juttu. Hirveä stressi koulusta, lievää masennusta ja muuta mukavaa. On aika paha kun ei ala väsyttämään yhtään ennen klo yhtä yöllä, mutta sitten kun menen nukkumaan niin saan unta ehkä vasta puoli kolme, ja sitten kouluun pitää herätä puoli seitsemän, eli yleensä saan vain n. neljän tunnin yöunet. Ja joo, mäkin unohtelen paljon asioita ja juuri tänä vuonna kun pitäisi panostaa niin panostan ehkä vähiten koko yläaste-aikana, koska tuntuu että mun aivot on ihan ylikuormittuneet, en vaan pysty keskittymään kunnolla tunneilla tai tekemään läksyjä kunnolla.
En nyt siis kyllä tiedä mitä tämä viesti auttaa, mutta kyllä musta ysiluokkalaisella voi todellakin olla burn-out.
Suosittelen oikeesti hakemaan sitä apua, niin mäkin luulin että ei ne mitään osaa auttaa mutta nyt olen paremmalla tiellä ja tiedän että en ehkä olisi tässä jos en olisi hakenut apua..
sama juttu täällä, vapaa-ajalla en pysty tekemään mitään kun aina niin kova stressi koulusta :( välillä makaan vain sohvalla monta tuntia
koulussa, josa on haitallinen sisäilmaongelma. Laittakaa ikkuna auki tunnilla niin helpottaa.
Mulla oli joskus ala-asteella burnout kiusaamisen takia, eli väsytti ja vitutti jatkuvasti ja ihan masiksis olin. Kotonakin vitutti olla ja ulkona vitun paskanen pimeä talvi ja ei lunta. Yläasteella olin kans ihan helvetin väsynyt ja vitutti. Nyt oon amikses ja enää ei väsytä niin paljoa mutta kuitenkin ja vitutus ei ole loppunut.
Se on tuo ikä.
Menee ohi aikanaan. Älä vain mene mihkään kallonkutistajalle, saat vain kaikenmaailman tabut ja ikuisen merkinnän papereihisi.
Niin kuin toiset sen ilmaisee, KORVIENVÄLISSÄ VIKAA.
samaa ite aattelin, sillä saattaa johtua iästäsi tuommoinen, mut kannattaa toki käyttää jotain piristäviä aineita, josko ne vaikuttaa positiivisesti tai siirryt lääkitykseen, ku hommaat ammattiapua.
Kyllähän se voi olla burn-out myös ysiluokkalaisella. Oireet kuulostavat selkeästi masennukselta/burn outilta. Sinulla on myös ikäiseksesi aivan liikaa vastuuta kotiasioista, jotka eivät saisi olla ysiluokkalaisella. Nyt hakemaan apua! Tietämättä tilannetta tarkemmin on tietysti vaikea sanoa mitä sinun pitäisi tehdä. Koulukuraattorin kanssa voisit varmaan puhua.
Kyllä voi. Etenkin jos kotiympäristö tai kouluympäristö ei ole tasapainoinen niin empimättä.
Mene puhumaan kouluterveydenhoitajalle sekä yritä kertoa tilanteesi ja varata aika lääkärille, jotta voisit saada muutaman päivän sairauslomaa tilanteeseesi.
Ne perustelevat sitä sillä useasti: '' Ettei kukaan muukaan koululainen jaksa aina hyvin, koulunkäynti on rankkaa. '' Mutta todellisuus on, että kun sieltä koulusta pitäisi tuoda jonkinsortin arvosanatkin mukanaan niin on tämä ylitseampuvaa.
Sinun tulisi saada vanhempasi mukaan lääkärille, jotta he voisivat ymmärtää sinun uupumuksesi. Yleensä sinun iässäsi vanhemmat saattavat tulla mukaan. :)
Koita nyt muistaa, ettei sinulle kuulu kaikki vastuu teidän kodista. Sinulla on jo iso vastuu, nimittäin määrität loppuelämäksesi minne pääset jatkamaan opiskeluja.
Ehdottomasti nyt joku aikuinen ammattitaitoinen psykologi/koululääkäri tapaamiseen vanhempiesi kanssa jotta hän voisi vakuuttaa heidät. Sillä sinun työsi se ei ole. Sinun työsi on vain puhua silloin, kun on ylikuormitusta ja tiedät itse milloin jaksat jotenkin, muttet pärjää niinkuin voisit. :)
Älä murehdi asioista, sinulla on muutenkin mietittävää, laita vain asiat eteenpäin menemällä kouluterveydenhoitajalle puhumaan. Rohkeasti vain! Uskon, että pystyt siihen koska kotonakin olet kovin tekevä. Kyllä se hyvin menee!
Ja vielä, älä kuuntele mrjuhaa, EI LÄÄKKEITÄ. Ne johtavat huonoille teille eivätkä ole ratkaisu.
Lääkkeet eivät ole useinkaan järkevä ratkaisu.. sivuvaikutukset ja muut lääkityksen ongelmat usein ajaa ohi etujen.
Kyllä 9-luokkalaisella voi olla burn-out.
Itselläni oli ensimmäinen burn-out 8-luokalla. Puolenvuoden osastohoito "auttoi" irtaantumaan arjesta. Mitään vikaa päässä ei todettu (ei masennusta, ei mielialahäiriöitä, ei mitään..) en saanut mitään lääkitystä (en olisi halunnutkaan). Piti vain opetella kuuntelemaan itseään ja sanomaan "ei."
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ollut osastolla kerran (v. 2007), ja nyt menossa syksyllä uudelleen ihan vaan lepäämään.
Pyrin nyt pääsemään työkyvyttömyyseläkkeelle tai vaihtoehtoisesti lyhennetylle työpäivälle (jälkimmäinen olisi parempi jos onnistuu).
Korjaus. Olen siis ollut osastolla nyt kahdesti ja syksyllä tulossa muutaman kuukauden hoitojakso jälleen.
Näistä voi olla hyötyä:
http://www.nature.com/neuro/focus/stress/index.html
https://nonpsychiatry.wordpress.com/