Neuvolan täti tarjoilee apua. Ei ota vastaan. Saatanako se pitää niin tiukasti otteessaan ettei kelpaa? Tulee mieleen tarina kaksista jäljistä hiekalla. Missä olit silloin kun minulla oli vaikeaa? Minä kannoin sinua. Yritettiinkö tässäkin kantaa, mutta rimpuiltiin irti? Ei, kyllä minä pärjään. Käyn seuroissa kuulemassa että tämä on normaalia. Jaksan kyllä. Kerron luottavani Jumalan tahtoon. En huomaa että se voi olla eri kuin ry:n tahto ja opetus. Käperryn kuoreeni. En avaudu ulkopuolisille. Näin säilyn kaidalla tiellä, niinkuin sanotaan.
Kolumni 22.1. Päivämiehessä
hajanaiset muistelot
1142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä järkeile-menetät uskon. Moni on kuitenkin järkeillyt, jotta on saanut yrityksensä tuottamaan. Silti puhutaan että on ollut siunausta. Siunausta vai ahneutta? Miksi ahneus on niin yleistä? Sitä ei paheksuta kun osallistuu tarpeeksi ry:n toimintaan. Ihan vain keskustelua haluan tällä herättää. Miltä se teidän silmin näyttää, liikkeessä olevat sekä myöskin erkaantuneet?