Minulla oli viime kesänä psykoosi ja olin laitoksessa. Sitten tuli masennus enkä ole selvinnyt siitä vieläkään. Meillä on kolme kouluikäistä lasta. Laitan lapset aamulla kouluun ja jatkan unia. Loppupäivä on yhtä tuskaa. Olen yksinäinen kun mies on töissä. Meillä ei ole mitään harrastuksia. Illat tuijotetaan telkkaria. En saa mitään aikaiseksi. Tiedän että minun pitäisi leipoa ja siivota. En käy missään. Mies käy kaupassa kun tulee töistä. Ruuan laitan perheelle. Olen huono äiti ja kärsin siitä. Pelkään lasteni puolesta. Miten he pärjäävät elämässä kun on tällainen roolimalli. Tiedostan liiankin hyvin, että olen mielenterveysongelmainen äiti ja olemme lastensuojeluperhe. Kahdella lapsella on harrastus. Yksi lapsista on erityislapsi enkä osaa tukea häntä oikein. Hän istuu illat koneella. En tiedä miten meitä voisi auttaa. Miten saisin elämään iloa ja sitä kautta toimintaa. Pääsen mielestäni liian helpolla, mutten osaa toimia. Kärsin myös sosiaalisista peloista. Päivät luen netistä ihmisten kohtaloista. Juuri heidän joilla on ollut sairas äiti tai perheenjäsen. Mitä minun pitäisi tehdä. Ystäviä ei pahemmin olen. Olen kuntoutustuella taas tämän vuoden loppuun. Töitä en ole saanut harjoitteluita lukuunottamatta. En tiedä pystynkö enää opiskelemaan. Terapiaa olen hakenut kelan tukemana.
Mille alkais?
masisäiti
064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.