Minulla oli viime kesänä psykoosi ja olin laitoksessa. Sitten tuli masennus enkä ole selvinnyt siitä vieläkään. Meillä on kolme kouluikäistä lasta. Laitan lapset aamulla kouluun ja jatkan unia. Loppupäivä on yhtä tuskaa. Olen yksinäinen kun mies on töissä. Meillä ei ole mitään harrastuksia. Illat tuijotetaan telkkaria. En saa mitään aikaiseksi. Tiedän että minun pitäisi leipoa ja siivota. En käy missään. Mies käy kaupassa kun tulee töistä. Ruuan laitan perheelle. Olen huono äiti ja kärsin siitä. Pelkään lasteni puolesta. Miten he pärjäävät elämässä kun on tällainen roolimalli. Tiedostan liiankin hyvin, että olen mielenterveysongelmainen äiti ja olemme lastensuojeluperhe. Kahdella lapsella on harrastus. Yksi lapsista on erityislapsi enkä osaa tukea häntä oikein. Hän istuu illat koneella. En tiedä miten meitä voisi auttaa. Miten saisin elämään iloa ja sitä kautta toimintaa. Pääsen mielestäni liian helpolla, mutten osaa toimia. Kärsin myös sosiaalisista peloista. Päivät luen netistä ihmisten kohtaloista. Juuri heidän joilla on ollut sairas äiti tai perheenjäsen. Mitä minun pitäisi tehdä. Ystäviä ei pahemmin olen. Olen kuntoutustuella taas tämän vuoden loppuun. Töitä en ole saanut harjoitteluita lukuunottamatta. En tiedä pystynkö enää opiskelemaan. Terapiaa olen hakenut kelan tukemana.
Mille alkais?
masisäiti
379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki ihmiset voivat sairastua, älä ota siitä murhetta itsellesi. Mieti mitä hyviä asioita sinulla on, kolme lasta ja mies. Saat sentään olla kotona ja lastesi kanssa, tehdä heille ruuan ja viettää illat yhdessä.
Mikset aloittaisi liikuntaa kun olet päivät yksin ja sinulla on aikaa? Pienet kävelylenkit alussa ettei käy liian raskaaksi. Siitä voisi olla yllättävää hyötyä. Myöhemmin voisit alkaa käymään kaupassa tekemässä ruokaostokset. Kuntoutumisessa menee aikaa mutta kyllä se on mahdollista. Keskity hyviin ja positiivisiin asioihin elämässäsi. Toivottavasti pääset terapiaan.
Miksi miehesi ei ota suurempaa vastuuta lapsista?
MIelenteveysyhdistyksissä on usein päivätoimintaa jonne voisi mennä.
Muitakin harrastuspiirejä on kansalais- ja työväenopistoissa, työttömien yhdistyksissä jne.
Oletko saanut mitään kuntoutusta?
Söitkö neuroleptejä ja syötkö niitä edelleen?
Neuroleptejä todennäköisesti olet saanut psykoosiasi parantamaan ja tosiasiassa nämä lääkkeet eivät mitään paranna vaan pahentavat oloasi.
Vaikka olisit syönyt neuroleptejä muutaman kuukauden ja lopettanut ne, niin ainakin vuosi menee jotta saat pääsi selkiytymään ja olosi kohentuu.
Voimia sinulle ja perheellesi.
Aivan varmasti selviät