Parisuhteen virallinen kaava: alkuhuuma on tasaantunut ja arki alkanut. Myrskyisä arki. Ja onhan tätäkin jo kestänyt.
Onko onnellisia loppuja parisuhteissa, joissa on ollut käynnistymisvaikeuksia? Onko sellaisia ihania tarinoita että yhteiselämän kipeä yhteensovittaminen on seesteiseksi loppuelämän suhteeksi?
Onko onnellisia loppuja parisuhteissa, joissa on ollut käynnistymisvaikeuksia? Onko sellaisia ihania tarinoita että yhteiselämän kipeä yhteensovittaminen on seesteiseksi loppuelämän suhteeksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti on! Olen aivan samassa tilanteessa. Eksäni kanssa ei onnistunut, ja tiedän myös nykyisestäni, ettei hänkään onnistunut eksänsä kanssa, mutta onhan jonkun oltava se viimeinen, eikö vaan! Toivon todella, että se olisi hän. Olen valmis tekemään aivan erilailla töitä kuin koskaan ennen. Tuntuu että olen oikeasti valmis.
Tää yksi pätkä pisti silmään ja särähti myös: "seesteiseksi loppuelämän suhteeksi" No kuule, elämän ei ole tarkoitus olla seesteistä, elämä ei sitä ole, se on dynaamista, muutosta, kriisiä kriisin perään. Jos alkaa olla seesteistä, niin per*ele, huomaat että oletkin kuollut.
hyvä parisuhde alkaa siitä että itse ymmärtää omat puuteensa ja edeliisen suhteen kivet ja mitä niistä on oppinut.
Suhteen alussa voi olla vähän kankeaa johtuen kun kaksi ihmistä tapoineen menee yhteen. Jos kumpikin ymmärtää saman asian suhteesta, eli toinen on tärkein ja asiat ei ikinä mene parisuhteen edelle, te olette se tärkein. Ei sohvan paikka tai muut asiat. Jos niistä riidellään niin aika pikkumaista on.
Joustoa ja toisen kunnioittamista, pitää miettiä onko se riita sen arvoista että käytätte yhteistä aikaanne siihen, kannattaako toiselle hermostua jostain mikä nyt ei ihan maailmaa kaada ja vain antaa toisen olla oma itsensä.
Jos sopii yhteen niin ymmärtää ettei muu ole tärkeää kuin teidän onni. Pikkumaisuus ja turhat kärinät kannattaa jättää suhteen ulkopuolelle.
Ja sellainen pieni asia kuin avoimuus ja puhuminen, kukaan ei lue ajatuksia. Ei kannata olettaa asioita.
Oma suhteeni alkoi niissä merkeissä että ei asuttu lähellä toisiamme, mutta heti meillä oli luottamus, avoimuus, halu päästä yhteen ja jokusen vuoden se kesti, yhteiselo tietysti jännitti vähän mutta aika nopeasti me huomattiin ettei suurempia ongelmia ole ja pienistä ei riitelyä jakseta kehittää. Me ollaan toisilemme rakkaimmat maailmassa, mä en ikinä satuttaisi häntä mitenkään ja tiedän saman hänestä.
Me ollaan oltu jo kauan ja tullaan olemaan loppuun asti. Kertaakaan me ei olla loukattu toisiamme ei sanoilla eikä teoilla. Kertaakaan me ei olla jätetty erimielisyyttä ratkaisematta, kertaakaan me ei olla petytty toisen lupauksiin.
Hyvä suhde koostuu puhtaista asioista, tahdosta, halusta, rohkeudesta, rehellisyydestä. Yksinkertaista.
" Kertaakaan me ei olla loukattu toisiamme ei sanoilla eikä teoilla "
Älä puhu paskaa:D
No siis stä?
On oikeesti mahdollista elää noin.
Ja olen minäkin elänyt. 7v suhde.
Se on ihan puppua, että suhteessa on jotain vikaa, jos ei riidellä.
Ideaalisuhde on semmonen missä molemmilla on hyvä olla ja toista kunnioitetaan.
Ostetaan kahta erimerkkistä margariinia jääkaappiin, jos maku on eri.
Siitä se lähtee...pikkujutuista.