Olen nuori, alle parikymppinen nainen. Minulla on tavoitteena opiskella ainakin vielä seuraavat kymmenen vuotta elämästäni päästäkseni unelma-ammattiini, enkä mielelläni haluaisi lapsia kesken opiskelun. Ihanteellisin tilanne lastenhankinnalle olisi että olisin naimisissa, koulut käytynä, jalansijaa työelämään hankittuna ja oma katto pään päällä.
Mutta tuntuu mahdottomalta saavuttaa kaikki tämä vielä nuorena. Ja miksi lapsia sitten pitäisi hankkia nuorena? Koska miesystäväni haluaa. Hän ei omien sanojensa mukaan halua olla dementoitunut eläkeläinen siinä vaiheessa kun lasten kanssa pitäisi touhuta ja harrastaa. Hänen mielestään näillä näkymin ihanteellinen aika hankkia lapsia olisi jo 3-4 vuoden päästä.
Minulla itselläni ei olisi kiirettä hankkia lapsia - ja jos kumppani ei haluaisi, tuskin miettisin lastenhankintaa ollenkaan. Kumppani, ystävät, harrastukset ja työ ovat minun tärkeysjärjestyksessäni ennen jälkikasvua. Tiedän, etten kykene äitiyteen ellei minulla olisi osallistuva ja aktiivinen isä tukena. Ja niin paljon kuin mieheni lapsia haluaakin, en usko hänestä kuitenkaan olevan lastenhoitajaksi. Itsekin lapsellinen persoona, vaativa, huomionkipeä, sottainen, saamaton. Rakastan häntä sellaisena kuin hän on, mutta en usko että kykenisin laisinkaan elämään omaa elämääni jos minulla olisi KAKSI tuollaista huollettavana.
Jos hankkisin lapsen opiskelujen aikana, joutuisin suorittamaan opinnot vain puolella teholla koska lastenhoito veisi varmasti aikaa ja jaksamista. Mies ei voisi asettua ensisijaiseksi lastenhoitajaksi minun opiskellessani koska sitten kukaan ei elättäisi perhettä - vai onko aikuisen opiskelijan ja koti-isän mahdollista elää täysin pelkkien tukien varassa?
Tiedän, ettei lastenhankinta ole vielä ainakaan muutamaan vuoteen ajankohtainen asia, mutta se mietityttää minua silti. Toivoisin asiallisia kommentteja ja kuulisin mielelläni teidän muiden neuvoja ja omia kokemuksia siitä, miten olette opiskelun ja lastenhankinnan yhdistäneet.
Mutta tuntuu mahdottomalta saavuttaa kaikki tämä vielä nuorena. Ja miksi lapsia sitten pitäisi hankkia nuorena? Koska miesystäväni haluaa. Hän ei omien sanojensa mukaan halua olla dementoitunut eläkeläinen siinä vaiheessa kun lasten kanssa pitäisi touhuta ja harrastaa. Hänen mielestään näillä näkymin ihanteellinen aika hankkia lapsia olisi jo 3-4 vuoden päästä.
Minulla itselläni ei olisi kiirettä hankkia lapsia - ja jos kumppani ei haluaisi, tuskin miettisin lastenhankintaa ollenkaan. Kumppani, ystävät, harrastukset ja työ ovat minun tärkeysjärjestyksessäni ennen jälkikasvua. Tiedän, etten kykene äitiyteen ellei minulla olisi osallistuva ja aktiivinen isä tukena. Ja niin paljon kuin mieheni lapsia haluaakin, en usko hänestä kuitenkaan olevan lastenhoitajaksi. Itsekin lapsellinen persoona, vaativa, huomionkipeä, sottainen, saamaton. Rakastan häntä sellaisena kuin hän on, mutta en usko että kykenisin laisinkaan elämään omaa elämääni jos minulla olisi KAKSI tuollaista huollettavana.
Jos hankkisin lapsen opiskelujen aikana, joutuisin suorittamaan opinnot vain puolella teholla koska lastenhoito veisi varmasti aikaa ja jaksamista. Mies ei voisi asettua ensisijaiseksi lastenhoitajaksi minun opiskellessani koska sitten kukaan ei elättäisi perhettä - vai onko aikuisen opiskelijan ja koti-isän mahdollista elää täysin pelkkien tukien varassa?
Tiedän, ettei lastenhankinta ole vielä ainakaan muutamaan vuoteen ajankohtainen asia, mutta se mietityttää minua silti. Toivoisin asiallisia kommentteja ja kuulisin mielelläni teidän muiden neuvoja ja omia kokemuksia siitä, miten olette opiskelun ja lastenhankinnan yhdistäneet.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kerkiää vallan mainiosti vielä hommata lapset. Joten ei kiire, vaan opiskele rauhassa unelmiesi ammatti.
Lasten hankkiminen ei ikinä KANNATA. Kyllä sinä halvemmalla elämäsi elät, jollet hanki lapsia vaivoiksesi ja rahojasi kuluttamaan.
Lapset hankitaan ja saadaan ihan muista syistä kuin tienaamismielessä.
Lapsi kannaatta hankkia vasta kuin sitä todella haluaa, ei missään tapauksessa miehen mieliksi! Itse sain lapseni 33-vuotiaana, aiemmin en halunut. Minulla oli samanlaiset suunnitelmat kuin sinulla. Valitettavasti vakituista työtä en ole löytänyt. Nyt olen muutaman vuoden ollut kotona hoitamassa lastani. Pian olisi taas töiden haku edessä. Kaikki ei aina mene kuten suunnittelee... Meille lapsen hankinta myöhemmällä iällä oli hyvä ratkaisu. Tosin suurperheen perustaminen ei enää olisi mahdollista. Jälkeenpäin ajateltuna (yliopisto)opiskelu joustaa paremmin kuin työelämä, joten lapsen olisi voinut hommata jo opiskeluaikana. Vanhempana äitinä on ehkä helpompi nauttia lapsiperhearjesta.Olen saanut matkustella,opiskella ja olla työelämässä. Minulla ei ole kiire mihinkään. En koe olevani vielä vanha ja väsynyt. Siis kuuntele sydäntäsi!
Jos olet alle 20 v nyt ja hommaatte lapsia vaikka 10 v päästä, olet vasta 30 v tai alle?
Minkä ikäinen miehesi sitten on, jon on jo dementoitunut eläkeläinen, kun lasten kanssa pitäisi harrastaa? Jos tulisi 35-vuotiaana isäksi niin mun laskujeni mukaan olisi vasta 55-vuotias, kun lapset on jo 20? Silloin ei ihan kauheasti tarvitse enää lasten kanssa touhuta ja harrastaa? Tietysti moni alle 20-vuotias pitää jo 40-vuotiasta tosi vanhana...
Riippuu tietysti tuo ikä asia siitä kuinka monta lasta mies haluaa. Mutta jos nyt vaikka 3 lasta tekis 1,5 vuoden ikäerolla (joka ei tietysti ole niin helppo aina toteuttaa) niin siltikin ehtisi ennen eläkeikää. Ja kannattaa pitää kunnostaan huolta.
Samaa ihmettelin. Siis onko aloittajan "mieskin" joku hädin tuskin täysi-ikäinen pentu, jonka lapsellisissa mielikuvissa kuka tahansa yli kolmikymppinen on "dementointunut eläkeläinen"? Vai seurusteleeko aloittaja 60-vuotiaan miehen kanssa? Melko hämmentävää!
En todellakaan suosittelisi perheenlisäystä noin epäkypsän "miehen" (lue: pojan) kanssa.
Olen saanut nuorimman lapseni 34-vuotiaana. Tänä vuonna hän täytää 20 vuotta. Mieheni on minua 3 vuotta vanhempi, eikä hän suinkaan ole vieläkään dementoitunut ja hänelläkin viralliseen eläkeikäänkin on vielä lähes 10 vuotta aikaa.
Missä iässä avaajan miesystävä luulee, että Suomessa päästään eläkkeelle? Onko avaajan mies jo keski-ikäinen? Jos on, niin vaihda nyt herran tähden nuorempaan ja fiksumpaan.
"Koska miesystäväni haluaa. Hän ei omien sanojensa mukaan halua olla dementoitunut eläkeläinen siinä vaiheessa kun lasten kanssa pitäisi touhuta ja harrastaa."
Täällä kirjoittelee yksi 34-vuotias "dementoitunut eläkeläinen". Jotenkin kummasti olen jaksanut touhuta oman kaksivuotiaani kanssa, vaikka olen saanut hänen näin hirvittävän vanhana. :D
Heh, täällä toinen samanikäinen dementti. Minun tyttäreni on 13-vuotias. Aloitin opiskelut vasta pari vuotta sitten, eli myös yhdistelmä perhe nuorena, ura myöhemmin onnistuu. Lapsen ollessa pienempi piti tein töitä, en olisi jaksanut opiskella.
Molemmissa tyyleissä on puolensa : D
Kiitos kaikille vastauksista!
Koska moni kyseli mieheni ikää, paljastettakoon että hän on 25 vuotias. Ja tahdon vielä selventää että itse en pidä yli kolmikymppisiä "dementoituneina eläkeläisinä", vaikka hän asian niin näkeekin.
Toivoisin vielä vastausta siihen, onko mahdollista tulla toimeen tukien varassa jos toinen on opiskelija ja toinen koti-isä? Ja kuulisin mielelläni lisää teidän omia kokemuksianne opiskelun ja lastenhoidon yhdistämisestä.
Miesystäväsi on sitten melko optimistinen tuon eläkeiän suhteen. Hänellä on vielä eläkkeeseen matkaa noin 40 vuotta. Siinä ajassa ehtii kasvattaa montakin lasta aikuiseksi, vaikka 10 vuotta vielä alkumatkasta jarruttelisi lapsentekoa.
Älä anna ukon painostaa. Tee lapset vasta 10 vuoden kuluttua. Et tule katumaan! Muusta ei kannata edes keskustella.
kaikkihan on mahdollista mutta sen sanon että tiukkaa tekee. itse olen 10 vuotta tehnyt töitä nyt olen 30 kymppinen ja ensimmäinen lapsi tulossa. äitiyspäivä raha määräytyy verotulojen mukaan eli jos on opiskellut eikä ole työtuloja on päiväraha surkean pieni. Isyys raha on vielä pienempi. me ollaan kaksi tavallista duunaria jolla molemilla siis työ uraa jo takana niin sen verran surkeasti saan äippä rahaa että ei tarvitse haaveillakkaan vauvan kans kotiin jäämisestä sitten kun vanhempainvapaa loppuu, kannaattaa kysyä kelalta tai suomi24 kela kertulta neuvoja näistä asioista.
Ei kakaroita kakaroille. Kyllä tätä elämää kannattaa sen 30 vuotta katsella, ennen kuin noihin hommiin ryhtyy.
Meillä alettiin lastentekoon 35 vuotiaana ja se oli elämämme paras veto odottaa.
Melko tiukkaa taloudellisesti tulee, jos kumpikaan ei ole töissä. Tukien määrät selvität helposti Kelan laskureilla. Tähän tilanteeseen voi tietenkin varautua etukäteen säästämällä. Järkevää tuolloin olisi, että miehesi kävisi töissä sinun opiskellessa. Sinä voisit hidastaa opiskeluja muutamaksi vuodeksi, jolloin lapsi voisi olla vain osapäivähoidossa. Yliopistossa voi usein suorittaa kursseja myös iltaisin avoimen puolella tai etänä. Työmaailma ei ole yhtä joustava, vaan yleensä töitä joutuu tekemään vähintään 30 h/vko.
Teillä ei ole vielä mitään kiirettä. Jos lapsia hankitaan kolmekymppisenä, vanhemmat ovat vasta viiskymppisiä kun lapset aikuistuvat. Sen jälkeen vielä ehtii elää omaa vapaampaa ja aktiivista aikuiselämää vaikka kuinka kauan.
Jokaisella on erilaiset tarpeet, mutta itselleni lapset ovat kyllä olleet elämämme tärkein ja ihanin asia ja siltä pohjalta suosittelen lasten pitämistä suunnitelmissa. Pienet lapset tuovat niin paljon sisältöä ja kaikenlaista mielenkiintoista elämään, kouluikäisistä on jo hyvää seuraakin itselle, ja aikuiset lapset ovat aikanaan tärkeimpiä läheisimpiä kontaktejasi, jos vaan kaikki on mennyt hyvin. On todella antoisaa kun on perheen muodostama oma lähiverkosto, vaikka ei usein ehdittäisikään tavata. Ja aikanaan ei ole edessä yksinäinen vanhuus. Ystävät vaihtuvat ja vähenevät, lapset pysyvät aikuisenakin, ja nuorten kanssa seurustelu pitää itsenkin nuorena.
Useimmissa tuntemissani perheissä on mennyt näin. On toki myös perheitä, joissa lapset lakkaavat pitämästä yhteyttä, mutta siihen suhteeseen voimme paljon vaikuttaa itse. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen projekti.