Olen niin kyllästynyt tähän tilanteeseen. Melkonen soppa. Palaisipa elämä taas normaaliksi, semmoseksi niinkuin vielä viime syksynä. En jaksa enää näitä ajatuksia ja tunteita, tekisi välillä mieli repiä koko pää irti. Tai painaa off-nappia, mutta kun ei semmosta ole! Miksi ei?! Mulla on muutenkin kaikkea mahollista ongelmaa elämässä niin tämäkin vielä. Ja tämä on oikeasti niin naurettavaa, epätoivoista ja turhaa.
Onneksi en ole kuitenkaan mikään bimbo että osaan ajatella järjelläkin, olin sitten miten rakastunut tahansa. Ja en minä miksikään salarakkaaksi tai pumpattavaksi barbaraksi alkais ikinä, siihen voi ettiä semmosen joka siihen hommaan haluaa ja sopii. Sori nyt tämä purkaukseni mutta jonnekin pitää purkaa, älkää turhaan omiko tätä, ei ole kenellekkään teistä.
Onneksi en ole kuitenkaan mikään bimbo että osaan ajatella järjelläkin, olin sitten miten rakastunut tahansa. Ja en minä miksikään salarakkaaksi tai pumpattavaksi barbaraksi alkais ikinä, siihen voi ettiä semmosen joka siihen hommaan haluaa ja sopii. Sori nyt tämä purkaukseni mutta jonnekin pitää purkaa, älkää turhaan omiko tätä, ei ole kenellekkään teistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ittehän minä tämän tilanteen aiheutin, eli olen vihainen vain itelleni, olen niin pettynyt itseeni. Oisin vaan osannut pitää turpani silloin kiinni ja jatkaa elämää normaalisti. Ois ne tunteet ajallaan kuolleet.
Tunteet keneen? Varattu tapaus?
tottakai on, eikai kukaan nainen moisia purkauksia muuten päästä ilmoille! Kyllä on niin tuttua tunnetta, että tukehduttaa...
Tsemppiä kuitenkin aloittajalle, elämää tää vaan on...Elämä on!
No on on, ja se ei ole edes ainut este tässä. Ja en minä näitä kellekkään ihmiselle voi kertoa niin kirjoitanpa nyt tänne.
voih-voih, tiedän tunteen...onneks tänne on hyvä päästellä, niin ehkä hiukan helppaa tai selkeyttää ajatuksia tai, no-niin, toivossa on hyvä elää...voi elämä!
Jep. Voisin kirjottaa mieluummin vaikka päiväkirjaan, ois ehkä vähän terveellisempää.
luuletko niin? En itte kestäis omaa idiootti-itteäni ja lapsellisuuttani, en kestäis palata vanhoihin sepustuksiin (=päiväkirja), tänne ne onneks hukkuu kaiken muun joukkoon...
Toivossa on elettävä joskus itse kunkin,ilman toivoa ei oliskaan sitten mitään jäljellä.