En ymmärrä mikä miehessäni on kovin pahasti pielessä, mutta hän ikäänkuin synkistää elämäni täysin valittamisellaan esimerkiksi asioista joista yritän tuoda ilon aihetta elämäämme. Hän valittaa todella paljon omista ihan pienistäkin asioista, vaikka pärjää melko lailla normaalisti arjessa ja taloudellisesti verrattuna minun sisäiseen kamppailuuni, mitä en pura ulos. Mies on ajattelematon ja töksäyttelevä, puoliksi yleensä puolustaa jos jokin asia rassaa puolestaan minua.... omassa lapsuude perseessään narsistiset piirteet vasta korostuvatkin; on ruokia mitä hän ei syö, valitus jatkuu sielläkin. Olen huomannut että mieheni ei koskaan innostu mistään eli on to-del-la tympeää seuraa. Aina ottamassa, mitään ei anna ja tämän hän laittaa "herkkyytensä" piikkiin, kuten myös hermojen menettämisen kun minä haluan ilmaista vaikka tunteitani kun loukkaannun. Tällöin hän mene pois tilanteesta tai loukkaa minua.
En osaa sanoa mutta kotona oleminen ahdistaa minua päivä päivältä enemmän ja enemmän ja jatkuva pikku asioista valittaminen; tiskaaminen, ei sitä ei tätä, on taas kiire, blaa blaa, vaikuttaa jotenkin sanoin kuvailemattoman pahalle, kun samalla tiedän että minun todellisista ongelmistani hän ei tajua ytikäs mitään.
En osaa sanoa mutta kotona oleminen ahdistaa minua päivä päivältä enemmän ja enemmän ja jatkuva pikku asioista valittaminen; tiskaaminen, ei sitä ei tätä, on taas kiire, blaa blaa, vaikuttaa jotenkin sanoin kuvailemattoman pahalle, kun samalla tiedän että minun todellisista ongelmistani hän ei tajua ytikäs mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Terveen itsetunnon ja rajat omaava nainen on pääpiirteissään elämäänsä tyytyväinen.
Hänen elämänsä on positiivissävyistä ja mielekästä, koska HÄN EI SUOSTU HUONOON KOHTELUUN. Siis jos jokin asia puolison arkikäytöksessä häntä ahdistaa tai masentaa, hän ottaa asian reippaasti ja selkeästi puheeksi. "Kärsin siitä, kun sanot xxx ja haluan että tähän tulee muutos."
Jos mies ei ota onkeensa, niin sanotaan noin vuoden yrittämisen jälkeen (naisen itse itselleen asettama määräaika) nainen ottaa avio-tai asumuseron. Koska elämä ilman miestä on mielekkäämpää kuin "huonon kaverin kanssa".
Hyvä yritys sälyttää oman masennuksesi syy miehen niskoille. Etsiydy itse terapiaan.
Menkää miehen kanssa yhdessä johonkin parisuhdetyöhön. Ota itse vastuu omista tunteistasi, oman pääsi kuntoon laittamisesta. Lakkaa ripustautumasta miehen varaan kuin heikko liaani. Te olette kaksi erillistä yksilöä.
Minulla sama juttu. Kunnes aloitin muuttaa itseäni. Mitkä olivat ne asiat joihin rakastuit aikoinaan miehessäsi?