Olen 30-vuotias nainen ja edelleen ujo. Lukiossa tilanne oli pahimmillaan, punastelin jos piti avata suu tunnilla. Jännitin ja tärisin.
Sitten menin ammattikouluun ja siellä oli paljon ryhmätöitä ja niiden esittelyjä koko ryhmälle. Esiintyminen meni jo paremmin ja välillä jopa tuntui mukavalta. Siirryin työelämään ja olin kyllä edelleen ujo, mutta sain kuitenkin sen jotenkin hallintaani, enkä enää punastellut, vaikka olisinkin kokenut oloni tukalaksi ja epävarmaksi. Osasin kuitenkin rentoutuakin ja olla oma itseni ja sain esim. suuni auki kokouksissa tarpeen vaatiessa.
Viime vuoden puolella aloitin työt uudessa paikassa ja yhtäkkiä huomasin olevani yhtä ujo kuin joskus nuorena. Kokouksessa piti esitellä itseni ja hyvä jos sain sanaa suustani ja tunsin kuinka naama alkoi punoittaa, ei nyt niin pahasti kuin joskus, mutta järkytys oli suuri, sillä en ollut punastellut lukion jälkeen.
Nyt hieman masentaa tämä taantuminen ujouden kanssa. Vaikka kuinka päätän olla rohkea ja uskaltaa, niin kroppa ei tottele, punastelen ja tärisyttää. Inhoan tätä. Onko muille käynyt näin, että ujous ottaa vallan uudelleen? Haluaisin, että ihmiset näkevät sen mukavan ja huumorintajuisen ihmisen, joka oikeasti olen. Pitääkö tässä lähteä hakemaan apua lääkäriltä?
Ujo aikuinen
5
1610
Vastaukset
- sitä samaa
Olen 27-vuotias mies ja olen huomannut olevani vähemmän ujo vuosi vuodelta. Muistan että vielä lukiossa esitelmät olivat tosi hankalia.
Luulen että itseäni on helpottanut ujouden syiden miettiminen ja kokemuksen kautta tullut itseluottamus.
En osaa muita neuvoja antaa kuin että pitää olla itselleen armollinen. Joskus mokaa ja siitä seuraa morkkis ja siitä pitää vain jaksaa eteenpäin. Eihän se ole maailmanloppu.
Tietysti vaikea sanoa olenko itse nyt siinä vaiheessa että ujous on hetkellisesti voitettu mutta se voi tulla takaisin...
Lääkäriltä jos haet apua niin todennäköisesti saat lääkkeitä. Kenties vertaistuki on yksi vaihtoehto?
Paras neuvo jonka voin antaa on olla armollinen itseään kohtaa. Punastuminen ja täriseminen on okei. - hjehu
Se lähtee korvien välistä, millaisia paineita itselleen luo. Itsekin ujostelen ja voin punastella, mutta en ota siitä stressiä jos punastelen. Pitää ajatella, että se on normaalia eikä ihmiset tuijota sitä vaan kyllä ne kuuntelee mitä toisella on sanottavaa. Keskittyy vaan siihen asiaan, eikä itseensä. Varsinkin hiljaisen tyypin sanoja kuunnellaan korva tarkkana kun puhevuoro tällä kerrankin on.
Jotkut on myös sanonu, että se helpottaa kun sanoo sen ääneen, että jännittää.
Loppujen lopuksi pitää muistaa, että ihmisiä mekin vaan ollaan. Ja ihmisiä ne muutkin vain on. Jokaista jännittää joskus. Eikä se puhuminen tai itsensä nolaaminen tapa. - Ujo AS ?
Kun kaikki nykyään medikalisoidaan, ujoille on oma diagnoosinsakin. Se on AS. Siihen ei ole muuta kuin oireen mukaista lääkitystä.
Niillä on oma palstansakin:
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=9758 - jansa
Olen 35 v nainane ja koko elämä ollut ujo .Muutetiin 2v takaisin Itä-uusimaalle ja ystäväitä ei ole.Käydään leikkipuistossa ja Perhekahvilassa leikkimas lapsen kans mutta uusi ystäväitä ei ole löydänyt .Jos joku tule puhumaan sit vastaan mielellään mutta pelkään itse aloittaa keskustelua!!Harmitta välillä kovasti että olen niin ujo ja ystäväitäkin ei ole kovin paljon!
Jos sä pärjäät töissä, niin anna palaa siellä vaan.
Älä luovuta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1562677
- 1991947
- 711696
- 921638
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91411- 741078
- 811040
- 951019
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes191944- 67911