Laitetaanpa tämä tännekkin.
Uskotteko siihen, että kaksi toisilleen vierasta ihmistä voi rakastua samantien kohdatessa? Ja vieläpä näin käy molemmille.
Millaisia kokemuksia teillä on asiasta?
Itselle taisi käydä näin. Harmi vaan, että toinen meistä on varattu, joten asian eteen ei tehdä mitään.
Uskotteko siihen, että kaksi toisilleen vierasta ihmistä voi rakastua samantien kohdatessa? Ja vieläpä näin käy molemmille.
Millaisia kokemuksia teillä on asiasta?
Itselle taisi käydä näin. Harmi vaan, että toinen meistä on varattu, joten asian eteen ei tehdä mitään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Romantikkona uskon rakkauteen ensisilmäyksellä
Niin se mulla aina menee.
Luulisin, että se on mahdollista. Itselle ei ole koskaan käynyt, mutta olisi se kyllä jännittävää, jos niin kävisi.
Minä en oikein ymmärrä, että mihin sitä rakastuu, jos heti ensinäkemältä rakastuu toiseen. Eihän voi mitenkään tietää mitään toisen luonteesta silloin. Kai sitä sit ulkonäköön ja yleiseen habitukseen rakastuu. Mutta onko se oikeaa rakkautta? Ehkei pitäisi puhua rakkaudesta, vaan jonkinlaisesta hullaantumisesta. Itse ainakin määrittelisin rakkauden muulla tavoin kuin vain ensitapaamisen huumaksi. Mutta se saattaa hyvinkin tuntua rakkaudelta, sitä en kiellä.
Ei sitä ymmärräkkään ellei ole itse kokenut. Eli älä edes yritä saati vähättele niitä, jotka puhuvat aiheesta kokemuspohjalta. Sen vaan tietää...eikä siinä ole mitään epäselvää.Sen vaan tuntee ja se on vaan tarkoitus...
Kyllä se sanomaton yhteys voi mielestäni löytyä jo ensi silmäyksellä. Sellainen ihmeellinen vetovoima, joka on riippumaton kaikista ulkoisista asioista. Sen vain tuntee.
Kyllä varnasti voi vetovoimaa tuntea ekasta katseesta, mutta ei mielestäni ole kyse kuitenkaan Rakkaudesta, isolla R:llä.
minulle kävi näin. ja kyllä voin sanoa että aidolta se minusta tuntui, tuntuu edelleen.
Katseemme vain kohtasi ja sitten kaikki olikin menoa :)
Missäpäin hullaantunut on hulllaantunut :)? Ja m vai n?
... joten kai se on uskottava - vaikka olen aina ollut hitaasti kiinnostuvaa ja epäimpulsiivista sorttia. En ihastu helposti, rakastumisesta puhumattakaan. Onko se sitten rakastumista vai mitä, kun ei toisesta juuri mitään tiedä, mutta todella voimakas, kaikennielevä tunne kuitenkin. Termeistä voi aina vääntää, mutta se ei kai ole tässä olennaisinta. Itse tiedän, etten mitään vastaavaa ole tuntenut ketään toista kohtaan (eikä kyse ole vain halusta).
Omassa tapauksessani en tosin ihan tiedä, mikä tunne oli toisen puolelta - molemmilla puolisot, joten olisi kai ollut aika turha lähteä asiaa selvittelemään. Ja silti vielä parin vuoden jälkeenkin mietin häntä päivittäin ja kadun, etten toiminut toisin (tarkoitan, että olisi ainakin kiva tietää toisen tunteista - epätietoisuus on riipivää). Ilmeisesti sinäkin vielä mietit, olisiko kuitenkin pitänyt tehdä jotain... Pallo on kait sen puoliskolla, jolla on suhde menetettävänään.