Olen kohta 3kk pojan äiti. Olen aivan kyllästynyt vauvan hoitoon. Elämänmuutos on selkeästi negatiivinen. Kehotankin teitä kaikkia vauvakuumeilijoita miettimään perusteellisesti kertaalleen, kannattaako lapsenhankinta.
Elämäni mieheni kanssa oli oikein mukavaa ennen lapsen tuloa. Vapaudenmenetys lapsen synnyttyä pilasi elämänlaadun. Elämä pyörii täysin lapsen ympärillä, minnekään ei pääse entiseen tapaan. Jos lapsella on hoitaja, oli se sitten vaikka isäkin, menemisen luonne on muuttunut.
Elämä on väsyttävää vauvan ympärillä pyörimistä 24h/vrk 7pv/vko. Viikonlopuissa ei ole mitään eroa arkeen. Edessä häämöttävä loputon putki saa aikaan synkkiä ajatuksia: miten tämän voisi perua?
Ei mitenkään.
Miettikää siis kertaalleen. Maailmassa on ihan tarpeeksi lapsia.
Elämäni mieheni kanssa oli oikein mukavaa ennen lapsen tuloa. Vapaudenmenetys lapsen synnyttyä pilasi elämänlaadun. Elämä pyörii täysin lapsen ympärillä, minnekään ei pääse entiseen tapaan. Jos lapsella on hoitaja, oli se sitten vaikka isäkin, menemisen luonne on muuttunut.
Elämä on väsyttävää vauvan ympärillä pyörimistä 24h/vrk 7pv/vko. Viikonlopuissa ei ole mitään eroa arkeen. Edessä häämöttävä loputon putki saa aikaan synkkiä ajatuksia: miten tämän voisi perua?
Ei mitenkään.
Miettikää siis kertaalleen. Maailmassa on ihan tarpeeksi lapsia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siis huh huh mikä teksti pienen pojan äidiltä. Sääliksi käy, kun lasta ajattelee. Kyllä pistää vihaksi, että sellainen ihminen kuin sinä, olet saanut lapsen. Etkö yhtään miettinyt raskautta suunnitellessa (vai oliko vahinko?), että elämä muuttuu lapsen myötä radikaalisti! Ei varmasti voi mennä samaan malliin kuin lapsettomana, mutta tuovat lapset myös paljon muuta rikkautta elämään. Vaikuttaa siltä, että olet äärimmäisen itsekäs ihminen, elämäsi on tylsää 24 h olemista lapsesi kanssa. Boringgg!!! Olisit miettinyt vauva-asiaa TARKEMMIN! Sanonpa vaan, että oma vauvakuumeeni ei tuosta sun kirjotuksestasi minnekään hävinnyt! Tylsää elämänjatkoa sinulle lapsesi kanssa!
Ehkä olen vähän itsekäs, mutta samalla viimeisen päälle tunnollinen vauvan hoitaja. Tunnollisuudesta ehkä tämä ahdistuneisuuteni poikiikin.
Olin toissailtana pari tuntia "vapaalla" ja katselin lapsettomia ihmisiä ja pareja. Haikeana muistelin sitä elämän helppoutta. Tiedossani oli ennen raskautta, että vauva muuttaa kaiken - ympärilläni oli useita esimerkkejä siitä. Tästä huolimatta saimme lapsen.
Uskon, että tämä masennukseni menee ohi aikanaan. Elämä helpottuu pikkuhiljaa, vauva kasvaa ja kehittyy.
Ehkä kirjoitukseni tarkoitus oli herättää ihmisiä ajattelemaan sitä vapaudenmenetystä, ja elää riittävästi vapaana ennen lasta.
Muista tuore äiti, että vauva ei ikuisesti ole pieni ja avuton, kyllä se siitä kasvaa. Sinun täytyy järjestää aikaa itselle, että jaksat. Toivottavasti et yksin tee suurinta osaa vauvanhoidossa. Jaksamisia.
Tän täytyy olla provo...
Ehkä ei ole provo....eivät yleensä jaksa kirjoittaa noin perusteellista viestiä.
Keskustele ystäviesi/vanhempiesi/lääkärin kanssa asiasta, kuulostaa hieman siltä, että kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Eräs sukulaiseni sai niin vakavan masennuksen että kaksosvauvat piti pistää isovanhemmilleen hoitoon kaksivuotiaaksi asti. Mutta nykyjään kyseinen äiti rakastaa lapsiaan yli kaiken.
Ja ikää sulla oli...?
Olen 27-vuotias. Kuinka niin?
Ensimmäinen lapsi tuo kyllä kovan muutoksen elämään, mutta peruuttaa sitä ei voi niin kuin kirjoititkin.
Mihin menoihin lasta ei voi ottaa mukaan? Ravintolaan, se on kyllä totta. Suunnilleen muihin paikkohin lapsen voi ottaa mukaan? Tiedän kokemuksesta, että se tuntuu hankalalta, mutta yritä. Älä tee asiasta ongelmaa. Itse tein aika suuren härkäsen aikoinani tuosta. Toisaalta sitten jätin lapsen isän hoiviin ja menin itse. Myöhemmin on kaduttanut se, etten osannut nauttia vauva-ajasta vaikka ei se olekaan itseni syy vaan uuden elämäntilanteen.
Kun lapset ovat pieniä, se on niin lyhyt aika, ettei uskoisikaan. Eihän sille kyllä mitään voi, jos ei siitä pysty nauttimaan, mutta tutkaile itseäsi ja puhu ongelmasta jollekin. Vaikka sitten neuvolassa. Varmasti tuo reagointi on sillä tavalla normaalia, koska muutos on niin suuri. Mutta puhu jollekin.
Hei sinä..väsynyt äiti!! Elämä on ihanaa lasten kanssa,kunhan vaan jaksaa muistaa sen että pikkusen ihmisen ainut tyyli näyttää tunteet, on se huuto,voin meinaan itse sanoa että kaikista rasittavinta on se huudon kuunteleminen..sulla on viel niin pieni vaavi että toivon että voit nauttia niistä ajoista..kunhan vaan ensin opit pikkusen tuntemaan sitä pientä!! Ja mitä noihin illanviettoihin tulee, mulla ainakin on kokemusta siitä,että aina voi juhlia ja huidella menemään..usein tekee jopa hankkia nanny parix päiväx ja tuulettaa oikein kunnolla.Itse kun olen noin toiminut,mieleeni tulee kova ikävä ja kaipuu tuota lapsosta kohtaan,tulee sellanen terve ikävä.Meillä niitä parin päivän mummila reissuja on jonkin verran kun kun se ihana mummila on toisessa kaupungissa,eikä sinne ihan yhden yön takia edes kantsi ajaa.
Eli se mitä yritän sulle sanoa..on että relaa oikeesti tarpeex usein,sä olet ainoa äiti sun lapselle,ja vain sun jaksaminen on tärkeetä!!
Mulla on itselläni melkein kolme vuotias tyttö,varustettuna hurjalla uhmalla, ja kaiken huipux pikkunäppärä on huutanut TÄYSII tossa vieressä..kun mikään ei tunnu onnistuvan ku puoli väsyneenä väkisin yrittää!!!Voimia sinne ja muista et hedelmä kasvaa vasta kun varsi on kehittynyt :))
tää mun posti oli tarkotettu sille alkuperäiselle postin laittajalle..eikä tähän mihkä sen naputin..
Jossakin vaiheessa voi tuntua että elämässä ei muuta olekaan, menettää täysin ns. oman tilansa, mutta yritä jaksaa. Ajan myötä asiat todennäköisesti helpottuvat, vauvakin kasvaa, osaa kohta ilmaista itseään eri tavoin ja pääsee itse paikasta toiseen. Ota aikaa itsellesi jos vain pystyt järjestämään.
Joillekin kirjoittajille haluaisin sanoa:
Antakaa ihmisten olla rehellisiä ja kirjoittaa mitä tuntevat, haukkumalla ei pitkälle pääse...
Tuota minäkin pelkään. Mulla on pieni vauvakuume, mutta pelkään just että reagoin kuten sinä. Pelkään myös unohtavani vauvan olemassaolon kokonaan.. jätän vahingossa junaan, kaupan kassalle tai kotiin ja sille käy huonosti. Olen niin huolimaton ihminen, etten varmaan koskaan pärjäisi vauvan kanssa. Haluaisin silti vauvan.. hoitaa sitä ja tuntea itseni tärkeäksi. Ehkä en ole kypsä äidiksi vielä vuosiin.. jos koskaan. :(
juu,koita päästä yli tuosta vauvakuumeesta..kerroit sen onneksi olevan pieni. kyllä sää sit tiedät millon olet TODELLA valmis äidiksi...ja parhaaksi äidiksi juuri sun lapselle. =)