heippa!
mun on pakko puhuu/ kertoo tää stoori. Mun sisko hommasi tossa pari kolme vuotta itselleen koiran kultaisennoutajan Jammun. Nyt on aikaa kulunnut ja Marjutilla on tullut vaikeuksia sillä on jotain hengitysoireita yms. ja pelkää että joutuu luopuun Jammusta. Mä en voi mitään mä oon viimeseen viikon itkennyt itseni öisin uneen mun tulee hurja ikävä Jammuu. Olen yrittännyt puhuu Marjutille että mä voisin ottaa Jammun ei anna. Olen kuulemma liian lähellä.. Ne ikävöi toisiaan.. totta. Mutta kuka huomioi minut ja tunteeni. Nytkin kirjoitan tätä juttuu ja itken.
Jammu on ollut tavallaan mullekki tärkee ja rakas..
onks kellää muulla tälläsii tapauksiii ja pääsekö niistä koskaan yli????
T: Sami
P:s Marjut sä et anna mulle ikinä anteeksi jos tää tulee julki että olen kirjoitellut meistä niin mä muokkailin nimii ja kaupunkii..
mun on pakko puhuu/ kertoo tää stoori. Mun sisko hommasi tossa pari kolme vuotta itselleen koiran kultaisennoutajan Jammun. Nyt on aikaa kulunnut ja Marjutilla on tullut vaikeuksia sillä on jotain hengitysoireita yms. ja pelkää että joutuu luopuun Jammusta. Mä en voi mitään mä oon viimeseen viikon itkennyt itseni öisin uneen mun tulee hurja ikävä Jammuu. Olen yrittännyt puhuu Marjutille että mä voisin ottaa Jammun ei anna. Olen kuulemma liian lähellä.. Ne ikävöi toisiaan.. totta. Mutta kuka huomioi minut ja tunteeni. Nytkin kirjoitan tätä juttuu ja itken.
Jammu on ollut tavallaan mullekki tärkee ja rakas..
onks kellää muulla tälläsii tapauksiii ja pääsekö niistä koskaan yli????
T: Sami
P:s Marjut sä et anna mulle ikinä anteeksi jos tää tulee julki että olen kirjoitellut meistä niin mä muokkailin nimii ja kaupunkii..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt vain sisulla ja päättäväisyydellä suostuttelet sen systerisi antamaan koiransa sinulle! Kyllähän tuo tuntuisi kaikkein parhaimmalta ratkaisulta.
Vaikka ymmärrän kyllä systeriäsikin...
Jaksamisia teille molemmille.
Muuten, kandee olla satavarma siitä, että nuo oireet johtuvat siitä koirasta, eikä mistään muusta, kuten esim. siitepölystä tai jostain sairaudesta, jolla ei oo mitään tekemistä koira-allergian kanssa...
Ihanaa lukea, että miehetkin voi oikeesti rakastaa koiraa noin paljon!
Mä todella toivon, että saat sen koiran! Mulla ei oo tollasesta tilanteesta kokemusta, mut kyl mä mieluummin koirani antasin jollekkin tutulle, kun ihan tuntemattomalle! Tiiä millaseen kotiin se reppana joutus...
Pidän peukkuja sulle!
Miehet itkee kun vie koiraansa viimeistä kertaa eläinlääkäriin..
Itkin ainakin minä..
todella surullista...=(
Koitahan puhua siskollesi järkeä ennenkuin on liian myöhäistä.
Parasta Jammullenne olisi tutun ihmisen luona, ja siskosihan voisi käydä vaikka joka päivä koiraa tervehtimässä luonasi, se ei välttämättä olisi mahdollista jos antaa sen ulkopuolisille, tapaamiset eivät välttämättä aina onnistukkaan yms.
Tsemppiä vaan teille molemmille ja kyllä se aurinko risukasaankin paistaa jonakin päivänä!
Ei ihan samanlainen tarina mutta kerron kuitenkin. Mun perheellä oli kultainen noutaja 12 vuotta, pahaa teki ja syvälle sattui kun se piti lopettaa.. Kuulin senkin vasta sen jälkeen kun rakas koirani oli viety pois enkeleiden valtakuntaan, sillä aikaa kun itse olin koulussa. Olin ensin raivoissani ja itkin paljon, muttakun ajatukset selkeni niin koiralle se oli parempi niin, ei turhia kärsimyksiä enää vanhoilla päivillään. Siitä on nyt kulunut reilu vuosi mutta aina se hiukan kirpasee kun näkee samanlaisenkoiran... Mutta parhaimmat muistot säilyy aina kauniina sydämessä.