asioita katsoo niin älyää miten hukassa on ollut.
Kaikki vain loksahtaa paikalleen yhtä-äkkiä.
Kaikki vain loksahtaa paikalleen yhtä-äkkiä.
Oikeasti kun
mitä käteen jää
14418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niinpä. Järkiin tulon hetki on pysäyttävä. Mulle iski vuosia sitten totuus itsestäni tajuntaan täysillä, yhtäkkiä vaan tajusin etten ikinä ollut ketään kiinnostanut millään tavalla ja etten tule jatkossakaan ketään kiinnostamaan minkään vertaa. Senkin tajusin ettei mulla oikeasti koskaan oikeita ystäviä ollut. Olin muutamille tuttavilleni vaan sellainen henkilö, jonka kanssa oltiin tekemisissä siihen asti, kun heille löytyi omalle tasolleen sopivia ystäviä ja joka sen jälkeen heivattiin tarpeettomana yli laidan. Kiva, kun tajuaa olevansa henkilö, jolle ei ystäviä löydy ja joka ei kellekään kelpaa, sitä tuntee itsensä aika paskaksi tuon jälkeen. Nyt pitää pärjää ihan yksiksensä tuon totuuden kanssa.
on taas heivattu. älä hätäänny.
Eipä se hyödytä hätääntyä, ei se mitään auta. Minkä sille voi, jos muiden mielestä ei ole ystävyyden arvoinen henkilö. Mä oon niitä ihmisiä, jotka on helppo heittää syrjään kuin tarpeettoman, viallisen esineen, millä kukaan ei tee yhtään mitään. Pakko se on jo uskoa, että mussa on vaan pelkkiä virheitä, en ole sellainen henkilö, joka kelpaa muille ystäväksi. Sekunda on sekundaa, sellainen ei kelpaa, kun on priimaa ystäväainesta tarjolla. Sellasta sattuu, mutt mitä tuosta, se on vaan elämää.
Sulle sitten halit. Sä ainakin tarviit ☺
Minultakin sinulle lämmin halaus. Näetköhän "karu hetki&totuus" asian vaan liian synkässä valossa. Oletko varmasti kunnossa? Hakeudu niiden ihmisten seuraan, jotka sinua oikeasti kiinnostavat ja jotka viihtyvät kanssasi ja jos sinulla on vähän ystäviä niin hakeudu vaikka jonkin harrastuksen pariin, josta olet kiinnostunut. Yritä pitää avoin mieli ja yritä nähdä niitä omia aurinkoisia asioita elämässä, varmasti joku sellainenkin asia löytyy. Haethan apua, jos pahempi olo iskee.
karu hetki&totuus - on oikeassa
Nuo mistä kirjoitin on ihan koettuja juttuja, ei mitään liian synkässä valossa nähtyjä asioita. Olen joskus yrittänyt hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka kiinnostavat mua...no, tuli aika hyvin selväksi, että mun seura ei kiinnosta ja olin liikaa. Ystäviä mulla ei ole, viimeinenkin tuttava pisti välit poikki, kun löysi omalle tasolleen paremmin sopivaa seuraa. Kiva tunne, ett just silloin kun olis eniten ystävää tarvinnut, niin toinen ns.vetäisee oven kiinni nenän edestä ja jättää mut ulkopuolelle pärjäämään yksin murheineni. Oikeastaan tuo ei tullut yllätyksenä, oli jo pari vuotta aiemmin antanut mun ymmärtää, etten ole hälle mikään ystävä ollut vaan pelkkä ö-mappiin kuuluva tuttava, jonka seura oli kelvannut paremman seuran puutteessa. Kun hän sai hienompaa seuraa, niin lemppas mut yli laidan. Eipä ollut mulle eka kerta, kun noin kävi. Enää en viitsi vasiten kerjätä lisää samanlaista kohtelua, mieluummin uskon jo etten kelpaa kellekään ystäväksi. Elämässäni on liikaa murheita muutenkin, en jaksa välittää enää mistään mitään. Mieluummin en tunge toisten seuraan vaan olen ihan omassa seurassani. Sitten, kun tietyt asiat selkiytyy, niin voin yksikseni mennä teatteriin, elokuviin, konsertteihin jos mieli tekee, eipähän kenenkään tarvi munuaisen seurasta kärsiä, eikä keneltäkään mene päivä pilalle mun takia.
Mitä tarkoitat tuolla "tapahtumat aivoissa"?
sitä että vartalossa ei paljoakaan liikettä mutta aivoissa sen sijaan yltiöpäisesti..mikä on totta ja mikä omissa aivoissa veivattua asiaa.
Tarkoitatko, että näet asiat synkemmässä valossa kuin todellisuudessa ovat? Muistathan keskustella irl asioista ettet pyöritä vain omassa päässä.
Hei sulle, karu, jolle lähetin halit, koska mitä ilmeisemmin tarviit. Tuskin kaipaat tuntemattomien neuvoja, mutta yhden ajatuksen ilmaisen, vaikka varmaan sekin sulle tuttua. Näin ulkopuolisena, sun kirjoittelu, itsesi vähättely, mitä olet muitten silmissä jne. ..siitä tulee totta myös muitten silmissä, ne näkee sinut sellaisena kuin sinä näet itsesi, Tää on pitkälle faktaa.. sanoisin. Jos olet omasta mielestäsi saaliseläin, uhri jne. Niin kyllä muutkin ( ei kaikki) näkee sut sellaisena. Jos ole omasta mielestäsi tutustumisen arvoinen, käyttäydyt sen mukaan, muutkin näkee, että tuossa on tosiaankin tutustumisen arvoinen ihminen.
Hyvä ihminen, olen varma, että sinä olet tutustumisen arvoinen ihminen, lakkaa vähättelemästä itseäsi, näe kaikki Se hyvä mitä sinussa on ja rakasta itseäsi niin, että annat itsellesi mahdollisuuden nähdä sisimpääsi, jos siellä on hyvää, anna sen näkyä koko maailmalle, iloitse siitä mitä elämä sulle antoi.
Täällä moni kärjistää asioita.
niinhän se menee, kaikki menee niinkuin kuuluu....
loppujenlopuksi kuitenkin.....
Niinpä. Eipä kohtalolleen mitään voi, kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan. Sen olen myös huomannut että kiltteyttä ja kilttiä ihmistä pidetään yksinkertaisena, koska hän ei kehtaa ja halua loukata toisia samalla mitalla kuin häntä loukataan. Jos olisin vastannut samalla mitalla takas, niin kyseiset henkilöt olis vetänyt herneet nenään. Mutta raja se kiltillekin tulee vastaan, en mä enää toista kertaa rupea tekemisiin henkilön kanssa, joka kohteli mua kuin vajaaälyistä kiltteyteni takia ja pisti mut menemään, kun musta ei ollut enää mitään hyötyä hänelle. Ehkä mun olis pitänyt vittuilla yhtä raa'asti takaspäin, välit olis mennyt kaikkiin niihin tuttavieni jo aiemmin poikki, koska ne tutut olis kuitenkin vetänyt herneet, kun tällänen idiootti olis kehdannut hänen ylhäisyyttään loukata. No, turha mun kitistä enää, menneitä ei voi muuksi muuttaa, mutt niistä otin opikseni. Mitä sitä suotta samaa uudestaan kokemaan. Musta ei vaan ollut ystäväksi kellekään ja se siitä.