Mikä ahdistus kun rakastaa vanhoillislestadiolaista ja ei voi hänen kanssaan koskaan olla. Tiedättekö te sellaisen surun määrää ja syvyyttä? Eikä siitä osaa missään puhua, kun eihän kukaan ymmärrä. Olisi hyvä jos edes täällä löytyisi kohtalotoveri.
Voimattoman huokaus
Kaikki on hyvin
17236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olin joskus vl:na rakastunut ei-vl:ään. Olihan se surullista, kun tiesi, ettei siitä mitään tule. Toisaalta tunsin itseni sisältä vähän yleväksikin, että en ala maallisten tunteiden mukaan tanssia. Mikäli tunteesi saavat vastakaikua, sinulla on kolme vaihtoehtoa: 1. Kääntyä vl:ksi. 2. Yrittää saada rakkautesi kohde jättämään vl-usko. 3. Yrittää unohtaa koko juttu. Mikäli 1 ja 2 eivät ole mahdollisia, 3 jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Yleensä aika hoitaa ihastumisen, se vain laantuu ja unohtuu. Välillä muisto siitä voi nostaa haikean surumielisyyden pintaan, sitten taas palataan tähän päivään. Niin on käynyt minullekin. Nyt on kokonaan toinen ihminen, toiset ajatukset, toiset kuviot. Elämä vie ja tuo eteen uusia tilanteita, kristallipalloja ei ole.
Täysin väärää tietoa.
Tunnen vl-henkilön ja ei vl-henkilön, jotka avioituvat 1950-luvulla. Aviossa siihen saakka, kun toinen siirtyi ajasta ikuisuuteen. Tunnen pariskunnan ja heidän perheensä hyvin. Mitään kummempia ristiriitoja ole ollut sen kummempia, kuin tavallisilla vl-vl-pareillakaan.
Leskeksi jäänyt vl-henkilö ei ottanut uutta puolisoa, koska sanojensa mukaan ei löydä yhtä hyvää kumppania, jonka kanssa eli n. 50 vuotta.
Totta puhuen, vl-opetuksen mukaan vl ei saa/halua avioitua muiden kuin vl:n kanssa. Harvoja poikkeuksia voi olla, hekin lienevät ripittäytyneet epäuskoisen kanssa avioitumisesta.
Minä sitävastoin rakastin seuroja, etenkin lauluja ja sellaista tyyneyden ilmapiiriä ja suviseuroja. Mutta minut jätettiin jo pienenä kaikkien ryhmien ulkopuolelle, kiusattiin ja ajettiin pois. Nyt aikuisena ei ole yhtään ystävää, ei uskontoa ja mietin itsemurhaa yhä enenevästi.
onkohan meitä kiusattuja ja ulos heitettyjä paljonkin,samat ajatukset minullakin ja sama kohtalo
Oletko ajatellut, että voisit saada takaisin uskon ("uskonnon"), seurat, laulut ja tyyneyden ilmapiirin? Mene ry:lle ja pyydä synnit anteeksi. Jumalan sanassa on myös lupauksia: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja sen ohessa teille kaikki muukin annetaan." "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivoo, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Nämä vapaasti muistellen. Minusta tuntuu, että siellä kirjoittaa monien taakkojen alla oleva mies, jolta puuttuu tulevaisuus ja toivo. Aloita uskosta, kenties Jumalan sanan lupausten mukaisesti saat ystäviäkin sen ohessa. Seurakunnan hiljaisimmat, heitä haluaisin auttaa, heille olla ystävä. Olen niin paljon pohtinut, että miksi hiljaisten ihmisten persoonan kauneutta ei huomata, miksi heidän vahvuutensa jäävät huomiota vaille? Olen nähnyt lukuisia kertoja, kun hiljaisen suun on viimein saanut auki, on tullut mahdottoman kiintoisia ajatuksia, uusia näkökulmia elämästä ja maailmasta, on ollut mukavaa keskustella ja "filosofoida". Sinua rukouksin muistaen, tuntematon ystäväni.
minulla ei ole juurikaan anteeksipyydettävää lestadiolaisilta. ehkä parilta henkilöltä riitoihin liittyen, mutta "parannusta" minun ei tarvi tehdä kiusaajien edessä!! Heillä ei ole yhteyksiä Jeesukseen vaan he hokevat vain omia mantrojaan.
En tarkoittanut, että olisit rikkonut erityisemmin lestadiolaisia vastaan ja että sinun sen vuoksi tarvitsisi lestadiolaisilta pyydellä anteeksi. Tuntemattoman ihmisen rikkomuksista en voi tietää mitään. Tarkoitin, että sinäkin, ystäväni, olet tehnyt syntiä, rikkonut Jumalaa vastaan, kaikki ovat. Jumala on hyvä ja armollinen, hän tahtoo armahtaa sinua Poikansa Jeesuksen Kristuksen viattoman kärsimisen ja kuoleman tähden. Jumala lahjoittaa anteeksiantonsa omien lastensa kautta, kun evankeliumi Pyhän Hengen kautta saarnataan ja se uskolla vastaanotetaan. Sydämeen laskeutuu Jumalan rauha.
Minun lapsuuden ja nuoruuden ajan vl-seurakunta ei ole ollut oikean Jumalan ohjauksessa. Mikään raamatun tai päivämiehen kohta ei salli eriarvoistaa saman katon alla olevia uskovia. Jumala ei sallisi kiusattavan heikompia. Koko se vl-yhteisö oli ja on edelleen vain harhainen ja eliitin johtama kuppikunta jonka edessä en ala nöyristelemään!
En olisi kirjoittanut, jos et olisi kertonut, että rakastit seuroja, lauluja, tyyden ilmapiiriä ja suviseuroja. Ajattelin, että ehkä kuitenkin kaipaisit niitä pettymyksistäsi huolimatta.
Kun pyydät syntejä anteeksi, pyydät anteeksiantoa Jumalala. Jumala vastaa palvelijoidensa kautta. Sinun ei tarvitse nöyristellä kenellekään ihmiselle, riittää, että uskot Pyhän Hengen kautta saarnatun sanan kohdallesi. Se liittää sinut uskovien yhteisöön.
On minullakin pari ikävää kokemusta vl-piireistä lapsuudesta. Toisessa useita vuosia vanhempi iso poika kiusoitteli leirillä niin, että kieltäydyin kokonaan lähtemästä leireille monta vuotta sen jälkeen. Toinen oli, kun kaksi poikaa kävivät seuroissa väliajalla kimppuuni lähimetsässä. Vaikka pärjäsin tilanteessa melko hyvin, altavastaajan asemasta johtuen seurat tuntuivat pitkään nihkeiltä, pelkäsin joutuvani uudelleen päällekarkauksen kohteeksi.
Todellisen kiusaamisen kohteeksi jouduin kuitenkin koulussa, jossa lestoittelu, eristäminen, kiinnikäyminen, hakkaaminen, potkiminen, matkiminen, supattelu, naureskelu ja nimittely olivat arkipäivää. Koulusta ei voinut jäädä pois. Oli pakko mennä, joka päivä oli pakko kohdata kiusaamishelvetti. Kiusaajani olivat ei-vl:ia ja he käyttivät lestadiolaisuutta surutta kiusaamisvälineenä.
Sosiaalisesta ulkopuolisuudesta on kokemuksia minullakin. Ensimmäiset vl-kaverit sain vasta peruskoulun jälkeen, mutta en koe joutuneeni aktiivisen eristämisen kohteeksi. Ei vain synkannut oman ry:n suunnilleen samanikäisten kanssa. Ei heissä varmaan suurempaa vikaa ollut, kuten olen myöhemmin huomannut. Epäuskoisia kavereita oli ala-asteella, mutta yläasteella he hylkäsivät, kun minusta tuli oppilaiden yleisesti halveksima hylkiö. Siinä oli kyse aktiivisesta eristämisestä. Tiedän ja tunnen hylkäyskokemuksen oman elämäni kautta. Tunnen itsemurha-ajatuksetkin. Aina kun asiaa ajattelen, niin on suuri ihme, että Jumala on nostanut, antanut tulevaisuuden ja toivon, antanut ystäviä ja hyvän työntäyteisen elämän. Tästä kiitän iltarukouksissani. Kun on käynyt oikein alhaalla, tavanomainen arvostus tuntuu hyvältä. Ehkä kärsimyksellä kuitenkin voi parhaimmillaan olla jonkinlainen jalostava vaikutus?
Millaisia eriarvoistamisen kokemukset vl-yhteisössä ovatkin sinulla olleet, sitä en tiedä. Kirjoitat itsekin, että Raamattu eikä Päivämieskään anna uskovaisten eriarvoiseen kohteluun oikeutusta. Koetko siis, että opetus ja käytäntö eivät kohtaa? Itse uskon, että vl:t ovat ihmisinä samanlaisia kun muutkin, vikoineen ja vahvuuksineen. Oletko vain jäänyt jostain syystä vl-ystäväpiirien ulkopuolelle? Vai oletko joutunut tahallisen eristämisen kohteeksi? Minusta tuntuu, että olet voinut tehdä vääriä tulkintoja asioista. Väitteet eriarvoistamisista eivät kohtaa omien kokemusteni kanssa, vaikka vikoja olen kohdannut vl:issakin ja viaton en ole itsekään. Mitäpä jos kokemuksillasi on tarkoitus? Jospa ne valmistavat sinua kohtaamaan jotain? Jospa ne valmistavat sinua uuteen tyytyväisyyden ja kiitollisuuden täyteiseen aikaan elämässäsi?
Tuntuu hyvältä, kun synnit ovat anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. On hetkiä, jolloin ajallinen elämä tuntuu täysin mitättömältä iankaikkisuuden edessä. Silloin on tärkeintä, että on valmis kuolemaan juuri nyt. Ystävä, rukoilen, että saisit jakaa tätä samaa rauhaa pyhien kanssa.
"Mikä ahdistus kun rakastaa vanhoillislestadiolaista ja ei voi hänen kanssaan koskaan olla."
Olet rakastunut väärään ihmiseen.
raaka totuus vastaaja on oikeassa. Et saa olla rakastunut vl:n. Rakastu ei-vl kun itsekkin olet ei-vl-
Mitä jos ottaisit härkää sarvista ja ottaisit asian suoraan puheeksi rakkautesi kohteen kanssa.
Ainakin sitten tiedät varmasti miten siinä käy.
Onkohan vl-poika, vl-sääntöjen mukaan hän ei saa ottaa yhteyttä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288645927127.html?pos=ok-nln
Meikäläistä ei vl:lät nuoret aikoinaan katsoneet muulla kuin sokealla-silmällä kun olin köyhää lähtöä, saattoi olla hyväkin.
Tämäkin asia muuttui hoitokokousviosien aikana, ennen ei ollut tällaista sääntöä. Nykyään ei enää heitetä saa.tanalle jos menee naimisiin toisinuskovan kanssa. Muutos on ainoa pysyvä joka ei muutu.
Näihän se on, jos haluat naimisiin ja vl-liikkeestä ei löydy sopivaa puolisoa, niin ulkopuolelta sitä on etsittävä