En antaudu ikävälle!

Tiesin kyllä jo silloin, kun ensimmäisiä kertoja alettiin enemmän aikaa toistemme kanssa viettämään, ettei se voi ajasta ikuisuuksiin kestää...

Meillä oli kuitenkin niin erilaiset lähtökohdat, täysin erilaiset elämäntilanteet ympäristöineen. Jokin ihmeellinen juttu siinä kuitenkin oli, että toinen vaan tuntui niin tutulta, sellaiselta, kelle voisi kertoa aivan kaiken ja vielä paljon enemmänkin...niinkuin myös teimme.

Kyllä siinä väistämättäkin alkaa tunteet vetämään köyttä järjen kanssa, kun ymmärtää itsekin ajattelevansa sitä toista ihmistä lähestulkoon jokaisena hereilläolon sekunnilla...Sitä ei enää millään ystävyydellä, tai kaveruudella selitetä...Se on ihan sitä itseänsä, Rakkautta kielletyssä muodossa.

En tänne ryhdy selvittämään syitä, miksi kaikki on nyt ohitse...se ei kuulu kellekään täällä. Kuten te lukijat varmaankin huomasitte, en kirjoita "sinulle"-muodossa, vaan periaatteessa ihan itse itseäni terapioiden.

En luultavasti tule koskaan enää häntä tapaamaan, mutta jos näin jossain, sattumalta kävisi, niin yhden asian ainakin vielä sanoisin...

Se olisi:

"KIITOS!...Kaikesta."
0324
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


>Kiitollinen< kirjoitti:

Tiesin kyllä jo silloin, kun ensimmäisiä kertoja alettiin enemmän aikaa toistemme kanssa viettämään, ettei se voi ajasta ikuisuuksiin kestää...

Meillä oli kuitenkin niin erilaiset lähtökohdat, täysin erilaiset elämäntilanteet ympäristöineen. Jokin ihmeellinen juttu siinä kuitenkin oli, että toinen vaan tuntui niin tutulta, sellaiselta, kelle voisi kertoa aivan kaiken ja vielä paljon enemmänkin...niinkuin myös teimme.

Kyllä siinä väistämättäkin alkaa tunteet vetämään köyttä järjen kanssa, kun ymmärtää itsekin ajattelevansa sitä toista ihmistä lähestulkoon jokaisena hereilläolon sekunnilla...Sitä ei enää millään ystävyydellä, tai kaveruudella selitetä...Se on ihan sitä itseänsä, Rakkautta kielletyssä muodossa.

En tänne ryhdy selvittämään syitä, miksi kaikki on nyt ohitse...se ei kuulu kellekään täällä. Kuten te lukijat varmaankin huomasitte, en kirjoita "sinulle"-muodossa, vaan periaatteessa ihan itse itseäni terapioiden.

En luultavasti tule koskaan enää häntä tapaamaan, mutta jos näin jossain, sattumalta kävisi, niin yhden asian ainakin vielä sanoisin...

Se olisi:

"KIITOS!...Kaikesta."

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu