Ilmeisesti, sillä niin mulle eilen tapahtui.
Jo aamulla oli jotenkin omituinen mielentila ja mikään ei huvittanut.
Join parhaillaan kahvia, kun se tapahtui:
Vilkaisin keittiön ikkunaan ja järkyttyneenä tajusin, että ikkunaruudusta ei heijastunutkaan omaa kuvaani!
Kyllä se aina ennen oli siinä ollut.
Olin siis melko sekavassa tilassa, kun lähdin ulos kävelemään.
Välillä vilkuilin ympärilleni, josko se kadonnut minäkuva sieltä sattuisi silmiin.
Muutama tunti siinä vierähti.
Ja kotiin mennessäni tapahtui ihme:
Siinähän se mun naamatauluni heijastui kirkkaan eteisen suuresta peilistä.
Miten se oli voinut sinne joutua, vaikka mä itse vasta saavuin kotiin?
Siinä se nyt kuitenkin oli.
Ja huomasin heti, että keittiön ikkuna olikin jäänyt illalla auki.
Eihän siitä voinut omaa naamaansa nähdä!
Mutta kuitenkin...
Miten ne kasvot ilmestyivät salamyhkäisesti siihen eteisen peiliin.
Taitaa nyt olla uneton yö edessä.
Mistähän mä mahdan huomenna löytää taas itseni?
Jo aamulla oli jotenkin omituinen mielentila ja mikään ei huvittanut.
Join parhaillaan kahvia, kun se tapahtui:
Vilkaisin keittiön ikkunaan ja järkyttyneenä tajusin, että ikkunaruudusta ei heijastunutkaan omaa kuvaani!
Kyllä se aina ennen oli siinä ollut.
Olin siis melko sekavassa tilassa, kun lähdin ulos kävelemään.
Välillä vilkuilin ympärilleni, josko se kadonnut minäkuva sieltä sattuisi silmiin.
Muutama tunti siinä vierähti.
Ja kotiin mennessäni tapahtui ihme:
Siinähän se mun naamatauluni heijastui kirkkaan eteisen suuresta peilistä.
Miten se oli voinut sinne joutua, vaikka mä itse vasta saavuin kotiin?
Siinä se nyt kuitenkin oli.
Ja huomasin heti, että keittiön ikkuna olikin jäänyt illalla auki.
Eihän siitä voinut omaa naamaansa nähdä!
Mutta kuitenkin...
Miten ne kasvot ilmestyivät salamyhkäisesti siihen eteisen peiliin.
Taitaa nyt olla uneton yö edessä.
Mistähän mä mahdan huomenna löytää taas itseni?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Minä välttelen mahdollisimman paljon peiliin katsomista. En pelkää, että se näyttäisi tyhjää, vaan sitä, josko siellä näkyisi ihan vieras pää.
Puoliso oli kerran marketissa kysynyt neuvoa peilikuvaltaan.
Mahattoman mukavaa, että sait pärstäsi takaisin.
Vyötä pääsi yöksi jeesusteipillä paikalleen, saat nukkua rauhassa.
Ihana sinä! :D
- kyllä itsensä voi kadottaa...:D - jos suhtautuu vakavuudella kaikkeen täällä kirjoitettuun!
Onneksi täällä kehotetaan monta kertaa katsomaan peiliin :D, pelastus!!!
Suosittelen - ennen nukkumaanmenoa - katso peiliin!
Ja - ennenkaikkea, ole onnellinen siitä, mitä peilistä näet ja nuku hyvin, olet sen ansainnut :D
Halit!
Ihan rehellisesti en kyllä kertalukemalla ymmärtänyt, mitä tarkoitat tuolla: oliko hieman pilaa, huumoria, vai todella jokin poissaolokohtaus?
Itselle sattui vähän tuontapaista tehdessäni yötöitä: tuli yliväsymystä ja vuorokausirymi meni sekaisin. Tuli joskus höntti poissaoleva fiilis.
Olen jossain vaiheessa elämää ollut masentunut aika pahasti ja silloin oma peilikuva
näytti vieraalta , se oli hyvin voimakas tunne , muistan sen vieläkin . Peilissä oli vain
kuva minusta mutta minun sieluni ei ollut mukana . Sitä on jotenkin vaikea selittää .
Siitä lähtien olen uskonut että sielu voi irtaantua ruumiista , ihan oikeasti .
Jos sinulla on liian paha olla et voi olla omissa nahoissasi . Miten käy kun ruumis
kuolee , silloin sielu voi irtaantua , mihin se menee ? Luulen että kuulun niihin
ihmisiin jotka leijailevat kuoltuaan katonrajassa ja katselevat sieltä kuollutta ruumistaan . Mielenkiintoista . Onko se sitä ruumiista irtautumista , on varmaan .
Kysymykseen voiko ihminen kadottaa itsensä vastaisin , ruumiinsa voi mut ei sieluaan .
Voi kadottaa. Kuten itsekin kirjoitit olit sekavassa mielentilassa. Montako pilleriä tuli illalla napsittua vai tuliko otettua liikaa? Älä kuitenkaan ala valvomaan ensiyönä ota kohtuudella rauhoittavia, äläkä avaa pulloa tänä iltana.
Yllä jo kirjoittaja (kuolemaa ei ole) totesikin, että depersonalisaatiokokemukset ovat masennustiloissa sangen tavallisia mutta ilman masennutakin valvoessa ja stressissä ilmeneviä (reppuriika) outouden kokemuksia. Olo saattaa olla kuin itsensä vieressä seisoisi ja tietysti on kova hätä päästä omiin nahkoihin takaisin. -Joskus tämäntapaiset olot ovat oireita kalkkeentumisesta joten meidän iäkkäämpien suhteen tutkimustavat ja tarkastelukulma on erilainen kuin nuorten kohdalla.
Jos toistuu, suosittelen lääkäriin menemistä.
Tästä on hyvä jatkaa. Kerron omasta kokemuksesta.
Tämä tapahtui 1972, jolloin jouduin sairaalaan omituisen olon vuoksi. Kuumetta ei ollut, tuntui että en ole kropassani vain sen ulkopuolella.
Jäin sairaalaan ja olin sanonut lääkärille, että minä olen täälllä katon rajassa ja kuitenkin makaan tuossa sängyssä.
Lääkäri oli otattanut kokeita ja tulehdusarvot olivat korkealla. Siitä minut sitten pistettiin ambulanssiin ja kohti keskussiraala. Monia tutkimuksia tehtiin.
Vika oli kilpirauhasessa, myrkkystruumaksi sanottiin. Olin sairaalassa pitkään ja minulla on siitä lähtien ollut thyroxin lääkkeenä.
Olen pysynyt kehossani.
Minulla kokemus oli noin 24 vuotiaana ja tilani oli raskauden jälkeinen masennus , pahaa aikaa kesti noin vuoden .
Vaimoni oli hieman kateissa tai ainakin poissaolevan tuntuinen.
Tuo vaikutelma syntyi viimeisenkin lapsemme lähdettyä omilleen.
"Poissaolo" kesti pari kuukautta mutta ei sentään haitannut arkista elämäämme.
-kyllä voi kadottaa itsensä, itseasiassa ajan kuluessa KAIKKI katoaa ennemmin tai myöhemmin...Tuulikin viisi orkkua viikossa-juttukin katosi suhteellisen äkkiä, oli niin hurja tälle sivulle.... :)
Minulle alkoi tapahtumaan noin pari vuotta sitten seuraavaa, tuli aika yllättäen. Kun katsoin peiliin näin siellä aina äitini. Mitä suurempi peili niin enempi näin äitiäni. Nyt olen näkyyn jo alkanut tottua.
minä olen muistuttanut monia monia vuosia kunnes yht'äkkiä peilikuvani alkoi saada esa pakarinen -seniori muotoja. Nykyisin käytän vain hammaslääkärin käyttämää pientä suupeiliä. Sen varastin lapsenlapsen lääkärilaukusta... vien sen takaisin. Tein jäätelötikusta ja foliosta itselleni oman.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän muistutan naamaltani mummoani. Samanlaisesta peilistä minäkin itseäni katselen, ei saa paniikkia, kuin jos suuremmasta peilaisi.
Se on ostettu huutokaupasta. Tiedä milloin hammashoito siirretään itse tehtäväksi.
Hammaslekurituoli olisi ollut myös saatavilla. En vielä ostanut.
käy hammaslääkärituolista hyvin. Mä sammutan kaikk valot, on vain kynälamppu ja se suupeili. Kyllä nekin saa kauhuja aikaiseksi. Poskiluomestani kasvoi ällöttävän pitkä ja musta karva yäks!
Minulla meni pari viikkoa viihtyisästi, kun taistelin leukakarvani kanssa. Ei millään meinannut antautua. Kun viimein sain sen nykäistyä, tuli täydellinen tyhjyys.
Melkein romahdin.
Nyt hiljakseen toivon sen kasvavan uudelleen. Ikävä.
mä vaan kynsisaksilla leikkasin. Kasvuvaiheessa sitä on mukava tunnustella. Se on karkea.
Otan osaa sinun menetykseesi. Auttaisiko sinitarra leukaan ja siihen hius.
Älkää ny taas exykö aiheesta! Katoamisesta kyse, eikä mistään prkleen hammaslääkärin tuolista!..voi juma!...
...mä katosin just täs ja nyt heti....huomasix....
joo, tosta sää tulit ja tonne sää menit...
siis tarkoitaks sä et täältä katoo aloitukset...
Voi kadottaa todellisuudentajunsa, kuvitella itsestään, mitä huvittaa.
Kyllä vain voi. Itse kuljin niin totaalisesti eksyksissä avion alkuajat, että jälkeenpäin on pitänyt miettiä, miten se oli mahdollista. Vai pitääkö olla ensin eksyksissä että voi sitten löytää, kun eksyneenhän on pakko etsiä. Minä näin unia, jotka olivat selkeitä ohjeita, ohjauksia sille tielle, omalle polulle, joka toi tähän ...
vai miten kuvailisin kokemaani. Harrastan talviuintia. Oli myöhäinen syksyinen illansuu ja saunoin, kävin kylmässä järvessä ja sen jälkeen jäin makoilemaan laiturille. Hetken päästä olin jossain ajattomuudessa, leijuin. Minun oli pakotettava itseni takaisin. Ei ollut hypotermiaa.
Jos on kokenut hallynisaatiomaisen olotilan silloin ymmärtää että on pois todellisuudesta, sen savuttaminen saattaa onnistua. !
Jaaa-a... pitäisiköhän miunkin alkaa harrastaa talviuintia, kesällä vesi on liian upottavaa...
Suosittelen talviuintia jos ei sydänvikaa. Tuo transsiin vaipuminen tai sanotaanko meditatiivisyys on koukuttavaa. Saatiin sentään pakkasta, että voi kutsua avantouinniksi.
Avannossa vesi upottaa ihan yhtä paljon kuin kesälläkin, siis ei sinne...
Aikoinaan tuli pidettyä ryyppyputkia viikko tolkulla, sitten kun lopetti juomisen hirveän krapulan lomassa saatto nähdä hallunisaatioita, silloin saatto olla muissa maailmoissa, kyllä siitä eläviin kirjoihin pääsi huh huh kun muistelee..
No laita varoiksi kellukkeet jos sattuu railo. Mieluummin oranssit etteivät luule hylkeeksi.
Luulen että aloitan uimakoulun kuitenkin mieluummin siinä jään päällä, ei huku heti alkajaisiksi...
Oon muutaman kerran pudonnut jäihin ei se niin kamalaa ole, rohkea rokan syö
Olen kuullut sanottavan että talvella verkkoja laittaessa jopa naisetkin osaavat oikein soutaa. Eikä miehetkään huku sepalus auki kuten kesällä.
Juttelin muuten kaksoisolennon kanssa eilen. Kivat oli jutut. ;-)
Muistan kyllä jutelleeni Saimaalla yhdenkin pilkkijän kanssa, joka oli vuotta aiemmin nostettu samasta paikasta järven pohjasta oltuaan siellä jo hyvän aikaa. Hän sanoi olevansa ennallaan, mie kyllä itsekseni epäilin jonkin sortin aivovauriota ihan tuon tapaamisen perusteella...
Olen minäkin pudonnut uveavantoon joskus. Onneksi avnato oli niin pieni etten mahtunut kokonaan tai minä olin siihen liian suuri.
Joo, niinpä. Jään päällä mä tarkoitin. Ne oranssit kellukkeet ja uimalasit laita. Usein kevätjäillä on valokuvaajia, älä välitä, ei ne sinua kuvaa vaan niitä jääkukkia.
Tiedän kyllä, mistä puhut, itse olen kokenut sen konserttisalissa. Myöhemmin on harmittanut, että pelästyin niin prkl:sti, että en päässyt nousemaan 'ylemmäs'. Mutta avion alku ei ollut transsi, paremminkin sulkeiset.
Mä putosin 4-vuotiaana matonpesu laiturilta veteen. katteilin laiturilat itteeni siellä, noin puoli mertiä veten alla.
Ei se mitään kun näin itsei veten alla mutta kun näin saman pojan samaan aikaan laiturilla niin kuka oli tämä katselija, jolla ei oluut mitään hahmoa, se vaan havaitsi ja silti tuntui että se oli minä.
-tää on aivan täys huuhaa-palsta...pari, kolme aloittajan aiheen kommenttia tulee, sit alkaa kummallinen sekoileminen, niinkuin pikkukakarat joita ei ikinä oo kasvatettu, textaillaan mitä päähän sattuu pälkähtämään, tai reagoidaan siihen, mitä toinen näppiksen hakkaaja ikinä sattuu huuhailemaan....voi vinetto.
No ei kai se baarissa ole sen kummempaa
Tai joku kaipailee mihin se katos
"meen paariin"
Kokeneena, minusta on mukavaa että hörhöt juttelevat omissa aloituksissaan.
H.
Nuorten palstalla oli joku aika sitten kiivas keskustelu
- ei koskaan saa peilin edessä sanoa bloody mary, siin ol kuulemma joku taika,
näkee ittensä jonain kauheana hirviönä.
60-luvulla ravintolan baaritiskeillä oli joku tomaattimehu-joku viina-annos, lienee
ehkä nykyisinkin, silloinkin varoteltiin.
Yli 60-kymppisenä mieleen nousee asioita nuoruudesta - minä näin itseni 15-vuotiaana kolaripotilaana, syöksyneenä kasvoilleen tielle. Iho raapiutunut pois,
leuka revennyt, veri valui nenästä ja suusta.
Sun suusi on kuin kanan kivipiira, sanoi lääkäri kerätessään kivi-ja hiekkamurskaa
suustani ennen haavojen ompelua.
Iäkäs ystävällinen ja taitava lääkäri jäi mieleeni enkelisiipisenä valo-olentona,
ennen kuin tajunta sammui.
Peilit on kotona pantava piiloon joksikin aikaa, hän lisäsi hoito-ohjeisiin.
Lapset ovat uteliaita ja haluaisivat mukaan , mutta kun ei ole kokemuksia mistä puhuvat alkavat peloissaan sähläämään . Lapset on sellaisia . Ehkä vähän isokoisia lapsia ovat .
Voi myös kadottaa itsensä elämän pyörteissä , unohtaa itsensä . Silloin toisten asettamat vaatimukset ovat tärkeämmät kun omat .