Kirkkaan valon sokaiseman, sen kauniin kukan auringon säteiden näen vangitsevan
Nuppuun painuvan, uuteen aamuun heräävän
Luonto kuiskii salakielia rakkauden, lehten kahinoidessa pintoja läpäisettömien.
Mitä olisin ilman sinua, vain tyhjä kuori, kuorrutettu lasinsirpaileilla.
Sydän sykkii läpi punaiseten kielien missä veri virtaa suloinen
Olet ääni salaperäisyyden, monien nuottien.
Ei saa rauhaa sykkivän sydämmen, rauhaa sisäisten taistelujen.
Nuppuun painuvan, uuteen aamuun heräävän
Luonto kuiskii salakielia rakkauden, lehten kahinoidessa pintoja läpäisettömien.
Mitä olisin ilman sinua, vain tyhjä kuori, kuorrutettu lasinsirpaileilla.
Sydän sykkii läpi punaiseten kielien missä veri virtaa suloinen
Olet ääni salaperäisyyden, monien nuottien.
Ei saa rauhaa sykkivän sydämmen, rauhaa sisäisten taistelujen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihania runoja.
Voiko siitä ikinä toipua.