...ensimmäisen tapaamisen, mutta en saa päähän. Liikaa oli väkeä. Liikaa jo on aikaa. Todennäköisesti en pitänyt susta ja ihmettelin, mikä säkin oot. :) En itsekään tee hyvää ensivaikutelmaa. Teen hyvän jälkivaikutelman, ja sä teet ihanan. :) Yritän myös muistella, mikä oli se hetki, kun tajusin, että oon ihastunut suhun. En saa sitäkään päähän. Muistan kuitenkin, kun halusin ympärillä oleviin keskusteluihin yhtäkkiä liittää koko ajan sun nimeä. Olin onnellinen, että muut eivät osaa lukea mun ajatuksia, Vaikka en ekoja hetkiä muista, muistan miljoona muuta ihanaa asiaa susta, ja saan niitä jatkuvasti lisää.
Haluisin muistaa susta
Hengitän
8823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
muistan tädellisesti sen hetken kun '' huomasin'' hänet. (olin toki varmasti nähnyt mutten uhrannut ajatusta) Tunne on huumaava kun ottaa ensimmäistä kontakia, pulssi hyppii äärirajan yläpuolella, pelko ettei hän olisi sitä miksi hänet fantasion karisi pois ja korvautui jollain niin täydellisellä ettei edes mielikuvitus ja toveet pystyneet sitä luomaan.
Wau, itse muistan ihastumiseni kuin eilisen päivän sekä sen hetken kun sain hänet havaitsemaan saman. Se hetki kun silmänsä rävähtivät eloon katseessani Huoh. Hänessä oli vain jotakin (feromonit, olemus, koko nainen?) mikä veti puoleensa vastustamattomasti. Noista hetkistä on jo aikaa eikä tunteeni ole laimenneet tippaakaan, vaikka olen rationaalisesti ajatteleva tylsä insinörtti niin tätä en kykene selittämään.
Huhhu mitä settiä. Komppaa aikalailla omaani. Itse olen nainen ja ensi näkemältä en kiinnittänyt paljoa tähän mieheen huomiota. Oli paljon muuta uutta ympärillä ja lisää tuli. Yksi päivä aloin kuvittelemaan hänen jakamistaan katseista jotain eirtyistä, mutten sen enempää, kunnes hän kerran katsoi minua ja sain siitä jonkinlaisen eufoorisen tunteen. Ruokaillessani pyörittelin ajatusta päässäni, autolla ajaessani kotiin pyörittelin ajatusta päässäni ja kappas kotona huomasin hymyileväni hänestä! Nyt koitan parhaani mukaan esittää välinpitämätöntä.
Kannattaa päästä tosta välinpitämättömän esittämisestä seuraavaan vaiheeseen, niin taas elämä hymyilee ihan erilailla. Niin ku hymyilee hänkin. :)
Välinpitämätöntä? Ja sitten itketään, kun mies ei tajua tehdä aloitteita...
Ja nyt tajusit, että se on naisten ensimmäinen reaktio ihastumiseen? Tervetuloa todellisuuteen. Kyl se siitä. :) Sen jälkeen normalisoituu taas.
Ilmankos mulla ei oo naista sitte...en jaksa oottaa, että noteerais tas minutkin...
No ei sitä voi tunteitaan paljastaa epävarmuuden vuoksi. Se on se torjutuksi tulemisen pelko ja ettei ole liian ilmiselvä, mikä voi vaikuttaa tunkeilevalta. Vaikka naisen sanon, ettei huomio koskaan ole pahasta. Rakastan silmäpeliä.