Avomieheni on luultavasti lähdössä laivaristelylle kahden jätkäkaverinsa kanssa. Nämä pojat ovat tietty sinkkuja ja ronsiksti sanottuna he ovat varmastti vain pillun perään laivallakin!
Haluan luottaa mieheeni, niin kauan kuin siihen on aihetta, mutta se on kuitenkin vaikeaa! En voi kieltää häntä menemästäkään, enkä voi kieltää häntä olemasta liian kännissä, enkä voi kieltää häntä vahingossakaan olla koskematta muihin naisiin.En voi siis tehdä mitään.
Jos mieheni pettäisi minua, en voisi jatkaa hänen kanssaan. Mutta tuntuu niin turhalta jos hän siellä laivalla ajautuukin jonkun tytön luokse ja tämä "pikku" juttu sitten pilaa meidän suhteemme...
En tiedä mitä ajatella. Koska itse olen nuorempana pettänyt silloista miestäni (oikeastaan muutamaakin), ja kerran juuri laivalla kännispäissäni... Mieheni on komea ja minä olen ollut hänen ensimmäinen ja ainoa, joten houkutus on varmasti suuri...
En voi pakottaa ketään rakastamaan mua, sen olen jo monesti tajunnut, mutta silti en haluisi menettää häntä...
Kommenttia, vinkkiä, mitä vaan oloni helpottamiseksi???!!! =(
Haluan luottaa mieheeni, niin kauan kuin siihen on aihetta, mutta se on kuitenkin vaikeaa! En voi kieltää häntä menemästäkään, enkä voi kieltää häntä olemasta liian kännissä, enkä voi kieltää häntä vahingossakaan olla koskematta muihin naisiin.En voi siis tehdä mitään.
Jos mieheni pettäisi minua, en voisi jatkaa hänen kanssaan. Mutta tuntuu niin turhalta jos hän siellä laivalla ajautuukin jonkun tytön luokse ja tämä "pikku" juttu sitten pilaa meidän suhteemme...
En tiedä mitä ajatella. Koska itse olen nuorempana pettänyt silloista miestäni (oikeastaan muutamaakin), ja kerran juuri laivalla kännispäissäni... Mieheni on komea ja minä olen ollut hänen ensimmäinen ja ainoa, joten houkutus on varmasti suuri...
En voi pakottaa ketään rakastamaan mua, sen olen jo monesti tajunnut, mutta silti en haluisi menettää häntä...
Kommenttia, vinkkiä, mitä vaan oloni helpottamiseksi???!!! =(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ensimmäinen kerta riipaisee eniten. Sitten se (uskottomuus) ei tunnu enää niin pahalta.
Kaikki miehet ja naiset voivat pettää. Ne kaikkein kilteimmät ja ihanimmatkin, ja monet tekevätkin niin. Monet myös eivät tee. Joillakin tietysti on seksuaaliseen moniavioisuuteen enemmän taipumusta kuin joillain toisilla, mutta ei voida mitenkään määrittää mitään "ihmistyyppiä" joka pettää tai ei petä. Semmoista se on.
Luottamus on hieno ja arvokas asia, ja vähänkään ajatteleva ihminen pyrkii luottamusta osakseen saadessaan olemaan sen arvoinen, etenkin jos luottamusta osoittava taho on jollain tavalla tärkeä. Kukaan ei kuitenkaan voi olla sellaisen luottamuksen arvoinen, jota ei ole.
Lisäksi murehtiminen vie paljon voimia eikä auta mitään. Kun asiaa ajattelee vähän pidemmälle, on oikeastaan helpompaa luottaa kuin epäillä. Luottavaista, hyvän itsetunnon omaavaa iloista ihmistä on myös helppoa rakastaa.
Sitäpaitsi, mitkä olisivat vaihtoehtosi? Elää ilman luottamusta vaativia suhteita? Odottaa kohtaavasi jonkun, johon jostakin syystä luotat paremmin?
Vai kenties kahlita miehesi kieltämällä häntä menemästä minnekään tai tekemättä mitään mitä sinä et halua? Tämä vaihtoehto, sen lisäksi että ei lopulta auttaisi mitään, tekisi teidän molempien elämästä vaikeampaa ja ilottomampaa ja olisi yhtä vähän ihmisen arvoista toimintaa kuin -no, pettäminen.
Jos kerran itse olet tehnyt samoin.
häntä pettänyt koko kahden vuoden aikaisen seurustelumme aikana, ja edellisestäkin pettämisestä (eri mies) on jo monta vuotta, enkä ymmärtänyt itsekään sitä mun pettämistä, laitan sen vaan tyhmän lapsellisen käytokseni piikkiin, josta olen kasvanut pois jo!
Miten voisin tässä tilanteessa toimia? Mieheni lähtee laivalle, lähdenkö minäkin, mukaan tai erikseen "kostoksi" jotta hänkin voi tuntea sitten samoin kuin minä nyt... =(
Jos kerran itse lähdet "kostoksi" laivalle, niin sittenhän sinun pitäisi myös pettää siellä miestäsi "kostoksi". Eihän siitä muuten mitään hyötyä olisi. Ethän sinä siitä laivasta ole mustasukkainen, vaan hänen mahdollisesta pettämisestään.
Mutta jos jätämme nihilismin sikseen, niin tuolla oli muuten ylempänä jollakin ihan fiksujakin neuvoja. Voit jatkaa hedelmätöntä märehtimistäsi ja lapsellisia kostosuunnitelmiasi ja pysyä onnettomana, tai sitten voit tehdä jotain muuta.
Voit esimerkiksi kasvaa siksi aikuiseksi mikä ikäsi perusteella ilmeisesti olet.
Luehan tuo viestisi uudelleen ja mieti oletko sittenkään kasvanut.
Olen elänyt mieheni kanssa yli viis vuotta. Hän petti kerran, päätettiin jatkaa yhdessä. No, yli kaksi vuotta meni luottamuksen palautumiseen, vaan pikkuhiljaa. No, nyt on mies laivalla juhlistamassa kaverinsa synttäreitä. Ensin vanhat pahat palasi mieleeni, vaan kun nyt oikein asiaa olen pohtinut, niin ei ahdista. Minä rakastan häntä ja tiedän hänen rakastavan minua. Ja toista kun ei voi omistaa, pettäminenhän voi tapahtua vaikka työpaikan vessassa, jos on tapahtuakseen. Miehen lähetin matkaan ilman nalkutusta ja iloiten ja johan tuo jo soitteli oltuaan pari tuntia reissussa :) Ja päivällä haki minulle herkkuja illaksi kukkia, koska olen ollut niin ok-mielialalla liittyen tuohon reissuun...ei tarvitselähteä huonolla omalla tunnolla, vaan hyvällä mielellä. Eli minä uskon hyvän voittavan aina ja elämän menevän kuten on tarkoitettu...eli murehtiminen on turhaa. Joo, ja olen myös itse myöhemmin syksyllä menossa laivalle likkakaverini kanssa, vaan rentoutumisen vuoksi..syömään, saunomaan, tanssimaan. Ja olen varma etten petä.
Että näin.
Miusta tuntuu, että murehdit turhaan. Eihän hän ole siuta pettänyt? Miksi oletat heti laivareissulla niin käyvän? Ettei vaan johtuisi siun omasta huonosta itsetunnosta? Koita ajatella, että sie olet TÄYDELLINEN sinä. Toista siuta ei ole maailmassa. Jos hän pettää, eihän siuta koskaan kunnolla rakastanutkaan, ja siun rakkautta arvostanut. Voithan todeta vähän naurahtaen, että aattelet kaikkea höpsöä, mutta yritä kuitenkin toivottaa hauskaa matkaa. Näkeepähän, kuinka ihana tyttöystävä hänellä on; rakastaa ja huolehtii mutta luottaa silti. Tsemppiä! :)
No jopas nyt jotakin! Eiköhän laivalle nyt yleensä lähdetä vaihtelun vuoksi? Näkee merta ja voi matkustaa. Ei monikaan laivalle varmaan naisten takia lähde. Olenko minä nyt ihan väärässä mielestänne?
Mieheni oli tuossa pari vuotta sitten lähdössä sinkkukavereidensa kanssa laivalle ryyppäämään... Mieheni on niin kiltti että ihan luottavaisin mielin minäkin olin laivamatkasta. Nooh, kuinkas ollakaan siellä laivalla tuli juotua kuulemma viski pullo per lärvi ja sitä sitte oltiinkin sellasessa kunnossa. Soitin hänelle kerran silloin yöllä (olin juuri menossa nukkumaan) ja puhelimeen vastasikin joku nainen joka kikatteli!!! Kun mieheltäni kysyin tätä hänen palattuaan niin hän ei KUULEMMA muista mitään illasta :( joten en tiedä mitä uskoa enää... Siitä lähtien on ollut vähän kurja mieli.
Se, että miehesi lähtee risteilylle poikamiesten kanssa, on parempi, kuin ukkomies porukassa.
Poikamiehet vain haaveilee pimpsasta, mutta palaavat taatusti "tyhjin käsin" laivalta.
Ukkomiehet sensijaan tietävät kuinka "pimpsaa" otetaan, joten vaara on suurempi.
Ukkomies porukassa myöskin ollaan suut supussa tapahtuneista, kun taas poikamiehet ovat vaarallisen tyhmiä lörppöjä, joten miehesi tuskin heidän nähdensä tohtii tehdä mitään luvatonta
Pettää nyt voi puolisoaan missä vaan ja milloin vaan, mutta jos kaikki on kunnossa niin en usko että niin käy. Tosin jos asiat ei toimi niin tilaisuus tekee varkaan, niinhän sitä sanotaan ja niinhän se menee.