Mun on pakko purkaa ajatuksiani pois, että saisin tän asian pois mun mielestäni. Mä seurustelin viime syksynä pojan kanssa, jota rakastin ihan mielettömästi. Poika laittoi poikki noin viiden kuukauden seurustelun jälkeen. Mä en pystynyt tajuamaan todellisuutta ja toivoin jatkuvasti, että kyllä se tulee takaisin. Mä itkin ja itkin ja lähettelin sille viestejä -joita kadun näin jälkeen päin. Kuukausi kerrallaan luulin olevani jo yli hänestä. Vajaassa puolessa vuodessa luulin olevani jo unohtanut hänet, en nähnyt häntä enää oikeen missään ja katselin jo toisia poikia. Nyt syksyllä aloitin lukion ja tietysti poika on samassa lukiossa nyt kuin minä.
Puhuttiin, kun meni poikki, että ollaan väleissä ja kavereita, mutta ei niin ei. Samoilla tunneillä ollaan joissain aineissa, kaverini ovat hänen kavereitaan, mutta meidän juttelu on liian hankalaa. On niin vaikea tulla toimeen. Miksi se on niin vaikeaa?? Mä en haluisi poikaa enää itselleni, enkä ole pitkään aikaan enää halunnutkaan. Poika on kuitenkin yleinen naisten mies. Sillä on hirveähalu miellyttää kaikkia ja olla mukava. Siis mikään gigolo se ei ole, mutta kaikkien tyttöjen kaveri pitää olla. Välillä pistää sydämmessä, jos nään pojan olevan hyvinkin lähellä jotain tyttöä. Mikä ihmeen tarkoitus mun mustasukkaisuudella on? Mä en oo seurustellukkaan sen kanssa pitkään aikaan, en haluaisi sitä takaisin, mutta silti ajatus siitä, että hän on jonkun toisen kanssa, tekee kipeää. Toisinaan musta vielä tuntuu, että poika on ihan pentu ja tosi rasittava. Miksi sydän on niin pirun kiero. Haluaisin vain olla kiinnittämättä huomiota ja jättää pojan omaan arvoonsa, mutta jollain tavalla se aina ärsyttää mua. Sanotaan, että asiat pään sisällä pitää kohdallaan, ennen kun voi ihastua toiseen ja seurustella. Miiloin mä pääsen pojasta kokonaan yli? Kiitos jos jotain jaksatte neuvoa tai yleensä lukea.
Puhuttiin, kun meni poikki, että ollaan väleissä ja kavereita, mutta ei niin ei. Samoilla tunneillä ollaan joissain aineissa, kaverini ovat hänen kavereitaan, mutta meidän juttelu on liian hankalaa. On niin vaikea tulla toimeen. Miksi se on niin vaikeaa?? Mä en haluisi poikaa enää itselleni, enkä ole pitkään aikaan enää halunnutkaan. Poika on kuitenkin yleinen naisten mies. Sillä on hirveähalu miellyttää kaikkia ja olla mukava. Siis mikään gigolo se ei ole, mutta kaikkien tyttöjen kaveri pitää olla. Välillä pistää sydämmessä, jos nään pojan olevan hyvinkin lähellä jotain tyttöä. Mikä ihmeen tarkoitus mun mustasukkaisuudella on? Mä en oo seurustellukkaan sen kanssa pitkään aikaan, en haluaisi sitä takaisin, mutta silti ajatus siitä, että hän on jonkun toisen kanssa, tekee kipeää. Toisinaan musta vielä tuntuu, että poika on ihan pentu ja tosi rasittava. Miksi sydän on niin pirun kiero. Haluaisin vain olla kiinnittämättä huomiota ja jättää pojan omaan arvoonsa, mutta jollain tavalla se aina ärsyttää mua. Sanotaan, että asiat pään sisällä pitää kohdallaan, ennen kun voi ihastua toiseen ja seurustella. Miiloin mä pääsen pojasta kokonaan yli? Kiitos jos jotain jaksatte neuvoa tai yleensä lukea.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehet? Miehet?
ehkä enemmänkin pojat pojat....
Tämä henkilö josta kerroit on siis yhtä kuin kaikki miehet?
"Siis mikään gigolo se ei ole, mutta kaikkien tyttöjen kaveri pitää olla."
Mitäs jos se vaan haluaa kavereita?
Mua vaan ottaa nuppiin sen käytös... Kai mekin ollaan ihan yhtälailla hankalia...