Tein raskaustestin tälläviikolla. Onnekseni ja riemukseni se oli positiivinen!!!
Nyt vaan alkaa ahdistamaan.. Ei tunnu ollenkaan raskaana olevalta. Ei tunnu fyysisesti oikeastaan miltään. :o Ei minkäänlaisia raskausoireita.
Tai no lämmöt on hiukan koholla ja vähän niinkuin päässä pyörii.
Olen viikolla 4 5 laskujeni mukaan. Clearblue antoi viikkomäärän 2-3. Siihen nähden kaikki siis hyvin.
Pelottaa ja ahdistaa, koska koin tuulimunaraskauden noin puoli vuotta sitten. Silloin olin varma, että kaikki on hyvin mutta kuinka kävikään.
En nyt oikein itsekkään tiedä mitä tällä viestillä haen. Olen vain peloissani ja sekaisin. Entä jos taas on paha onni matkassa. Toivon niin sydämestäni, että kaikki menisi hyvin.
Inhottavaa kun sitä haluaisi olla onnellinen, mutta pelko ja ahdistus valtaavat mielen.
Nyt vaan alkaa ahdistamaan.. Ei tunnu ollenkaan raskaana olevalta. Ei tunnu fyysisesti oikeastaan miltään. :o Ei minkäänlaisia raskausoireita.
Tai no lämmöt on hiukan koholla ja vähän niinkuin päässä pyörii.
Olen viikolla 4 5 laskujeni mukaan. Clearblue antoi viikkomäärän 2-3. Siihen nähden kaikki siis hyvin.
Pelottaa ja ahdistaa, koska koin tuulimunaraskauden noin puoli vuotta sitten. Silloin olin varma, että kaikki on hyvin mutta kuinka kävikään.
En nyt oikein itsekkään tiedä mitä tällä viestillä haen. Olen vain peloissani ja sekaisin. Entä jos taas on paha onni matkassa. Toivon niin sydämestäni, että kaikki menisi hyvin.
Inhottavaa kun sitä haluaisi olla onnellinen, mutta pelko ja ahdistus valtaavat mielen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Huoli pois! :) Itse olen nyt rv14 ja olin itsekin alussa ihmeissäni kun ei ollut mutään raskausoireita, ei yhtään mitään! Kävin rv7 yksityisellä ultrassa ja siellä näkyi alkio ja syke. Rv8 alkoi sitten ne raskausoireet ja hyi se pahoinvointi!! Nyt vasta rupeaa olo helpottamaan.. Että kyllä ne oireet ehtii vielä tulla, ja jos ei tule niin ole onnellinen siitä :) Tsemppiä ja toivottavasti kaikki menee hyvin
Kiitos! Kiva kuulla, että kaikki voi olla oireettomuudesta huolimatta hyvin. :)
Mietin juuri, että tuossa tuuimunaraskaudessani olin toooosi väsynyt ja hyvin huonovointinen koko ajan. Maha tuntui turvonneelta jne. Siksi kai kuvittelinkin että kaikki menisi hyvin, kun niin selkeät oireet olivat.
Itsekkin ajattelin käydä yksityisellä ultrassa joskus rv7 tienoilla. Niin piinaavaa tämä epätietoisuus..!!!! :( Pitäisi vaan unohtaa koko juttu hetkeksi ja ultran jälkeen palata taas asiaan :D
Minulla on ollut kaksi keskenmenoa, välissä tosin syntyi terve lapsi. En muista ensimmäisen keskenmenneen raskauden oireita mutta toinen keskenmennyt raskaus antoi voimakkaat negatiiviset oireet...olin kuin kuumehorkassa iltaisin ja jouduin käpertymään monen peiton alle, pahoinvointia, rintojen voimakasta arkuutta, hirveä väsymys, paljon rytmihäiriöitä (kammiolisälyöntejä), ahdistuneisuutta (enemmän kuin minulla yleensä raskauksissa)...olin kuin myrkyttynyt ja soitin sairaalaan useamman kerran ajatellessani, että ehkä raskausmyrkytys (minulla on ollut raskausmyrkytyskin). Tuo raskaus siis meni kesken viikolla 12. Nyt odotan uutta vauvaa ja raskaus on ihan erilainen...kyllä...väsymystä on ollut myös ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen, mutta ei ihan niin tolkutonta, rinnat eivät ole samalla lailla arat, vuotavat vain maitoa vähäsen, eikä mitään horkkamaista palelua lainkaan.
...ai niin...ja viikko 27 jo alkamassa...
Olen raskaana kolmatta kertaa. Ensimmäinen oli tuulimunaraskaus (todettiin rv 11) ja toinen meni kesken rv 9, näissä kummassakaan raskaudessa ei ollut yhtään mitään raskausoireita. Nyt on menossa rv 13, ja ensimmäiset pahoinvoinnit alkoivat 5-6 viikoilla ja vielä tälläkin viikolla olen oksentanut.
Mutta täytyy sanoa, että todella pitkät ja piinaavat ovat nämä alkuraskauden viikot olleet, varsinkin kun käyn niitä läpi kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä! Tällä viikolla oli nt-ultra, ja sen jälkeen olen ottanut hieman rennommin. Siihen mennessä en ollut oikein osannut iloita tästä raskaudesta, vaikka varhaisultrissa (joissa kävin kolme kertaa!) näkyi vahva syke ja vauva oli kasvanut hienosti. Keskenmenot olivat niin rankkoja kokemuksia henkisesti, että ne ovat kieltämättä varjostaneet onnea.
Mutta nyt alkaa varovaisesti olla sellainen fiilis, että ehkä tämä on sittenkin ihanaa :)
Tsemppiä aloittajalle oikein oikein paljon! Suosittelen käymään varhaisultrassa, se helpottaa. Ainakin vähäksi aikaa ;)
Moi. Minulla oli kesällä tuulimunaraskaus ja siinä oireet olivat todella voimakkat heti alkuun. Raskaus keskeytettiin viikolla 11 kun ei mennyt itsestään ohi. Nyt olen "oikeasti" raskaana, viikolla 14, eikä oireet missään vaiheessa ole olleet niin voimakkaita kuin tuulimunassa. Itse kanssa olin huolissani kun oireet olivat tällä kertaa niin olemattomat ja alkoivat myöhemmin, mutta lääkärini selitti, että tuulimunat voivat oireilla nopeammin ja rajummin kuin normaali raskaus.
Kiitos teille vastauksistanne. Pahoittelut teidän ikävistä kokemuksistanne ja onnittelut uusista "oikeista" raskauksista!
Onko teillä ollut tuulimunien ja keskenmenojen jälkeisten raskauksien kanssa tällainen olo, ettei tunnu miltään. Ei jaksa iloita tai pelätä oikeastaan.
Välillä tulee ahdistuksen puuskia, mutta en uskalla kauheasti ajatella, että mitäs jos kaikki meneekin huonosti/hyvin. En vaan uskalla ajatella mitään.
On vaan niin outoa, kun olen raskaudestani kertonut läheisille ihmisille ja kuulen onnitteluita - en osaa ottaa niitä vastaan. Tulee hiljainen olo ja päästän suustani varovaisen kiitoksen ja muistutan onnittelijaa kuinka moni raskaus meneekään kesken ja että mikään ei ole koskaan varmaa.
Toivon vaan että aika kuluu nopeasti ja kaikki on hyvin. Pääsisi oikeasti (toivottavasti) iloitsemaan :)
Kiitos vielä!
Täällä ollaan luultavasti viikolla 9. Mutta en vielä oikein usko sitä kun minulla todettiin viime vuonna alkukesästä tuulimunaraskaus. Se 'raskaus' oli aikalailla oireeton hiukan oli rinnat kipeät ja pieniä vihlaisuja tunsin alavatsassa. Ja nyt on aikalailla samanlaiset oireet vihlaisuja alavatsassa on ollut ehkä vähän enemmän. Toivoisin että tästä raskaudesta tulisi totta ja vauva kehittyisi kunnolla. Ensimmäinen neuvola käynti on tämän viikon keskiviikkona. Odotan sitä jännittyneenä ja ehkä hiukan myös innolla. Olen sitä miettinyt että kun on tälläinen tuulimuna menneisyys että mahtaako neuvolatäti kuunnella/etsiä vauvan sykettä jos pyytää. No mun täytyy sitä häneltä kysyä.
Mulla menossa nyt viikko 9 jotain ja vuoto alkoi toissapäivänä :( Eilen soitin neuvolaan ja terveydenhoitaja rauhoitteli, että se on ihan normaalia ekojen kolmen kuukauden aikana, että vuotaa silloin kun menkkojen pitäis tulla. Mutta tänään on ollut sit alamahakin kipeä :( Kauhulla odotan torstaista neuvolaa, kun pelottaa että tämä on mennyt kesken. Aiemmissa raskauksissa ei ole vuotoja ollut, mutta pahoinvointia on. Ja se pahoinvointi on uupunut melkein kokonaan tästä raskaudesta. Joten senkin puoleen pelottaa. Yritän pysyä rauhallisena, mutta pakko välillä itkeätirauttaa. Tuntuu, että mä en kestä jos tämä menee kesken..
Heippa.
Varasin ajan varhaisultraan, joka on kahden viikon päästä. Silloin pitäisi olla menossa viiko 7 5. Toivon varpaat ja sormet ristissä että kaikki olisi hyvin. Kaksi viikkoa tuntuu jotenkin tosi pitkältä ajalta :O
Olen yrittänyt lopettaa stressaamisen ja keskittyä olennaiseen. Syön terveellisesti, otan vitamiinilisää ja teen kaiken niin oppikirjan mukaan kun vain voi :) Yritän jopa nauttia raskaudesta, kävi miten kävi :)
Miten kävi Oireet uupuu mullakin? Oliko kaikki hyvin? :(
Olen kolmatta kertaa raskaana, nyt 33. raskausviikolla. Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa minulla ei ollut kuukautisten pois jäämisen lisäksi mitään raskauteen viittaavia oireita ennen kuin 11. raskausviikolla. Kaksi kaunista, tervettä poikaa sain kuitenkin niistäkin. :) Tällä kertaa odotan ultran mukaan tyttöä, ja oireita on ollutkin ihan eri tavalla: pahoinvointi alkoi jo ennen positiivista raskaustestiä (jonka tein rv. 4 6) ja niin edelleen. Ei se oireettomuus ihan alku-alkuraskaudessa aina pahasta ole.
Tsemppiä, tsemppiä, nimim. kuinkailoita ja muut! :)
Minulla on kolme aikuista lasta. En ole kokenut mitään muita raskausoireita kuin kuukautisten pois jääminen ja vatsan kasvaminen, myöhemmin sikiön liikkeet.
Eri ihmisten elämä ja raskaudet ovat hyvin erilaisia.
Älä anna pelolle valtaa, mutta onnellinenkaan ei ole pakko aina olla.
Mulla ei ole edelleenkään oikein mitään suurempia oireita. Paitsi rinnat on edelleen vähän arat ja vihlaisuja tuntuu alavatsassa. Mutta pahoinvointia mulla ei ole. Kävin eilen eli tiistaina ensimmäisessä lääkärin tarkistuksessa. Ja hän löysi vauvan sykkeen (oli vissiin 120 pintaan joten ei oikein voinut olla minun syke vaikka hiukan asiaa jännitin että löytyykö sieltä sykettä). Ensimmäinen ultra mulla on kolmen viikon päästä. Odotan jännityksellä että sieltä sitten löytyy kauan kaivattu ja odotettu vauva.