Täällä yhdessä jos kolmannessakin viestissä kerrotaan, että ikävää on kestänyt jo vuosia xxx.
Lienenkö jotenkin poikkeava yksilö, kun en pysty ikävöimään ketään kolmea kuukautta kauempaa.
Pari kuukautta voi mennä märehtiessä menetystä...-silloin mikään ei kiinnosta-, mutta yleensä aika pian näkee ympärillään jo uusia mielenkiinnonkohteita, jotka syrjäyttävät ajatuksissa edellisen.
Kaipa se on jonkinlainen kylmä, sisälläni asustava analysaattori, joka käskee unohtamaan mahdottoman ja potkii kohti uusia seikkailuja.
Lienenkö jotenkin poikkeava yksilö, kun en pysty ikävöimään ketään kolmea kuukautta kauempaa.
Pari kuukautta voi mennä märehtiessä menetystä...-silloin mikään ei kiinnosta-, mutta yleensä aika pian näkee ympärillään jo uusia mielenkiinnonkohteita, jotka syrjäyttävät ajatuksissa edellisen.
Kaipa se on jonkinlainen kylmä, sisälläni asustava analysaattori, joka käskee unohtamaan mahdottoman ja potkii kohti uusia seikkailuja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä oon ikävöinyt neljä vuotta :) kiva sulle, kelpais mullekin.
Sinä taidat olla aina tervejärkinen.
Varmaan liian vähän tapahtuu elämässä. On vaan yksi nainen joka kiinnostaa,se on m nainen. En vaan kiihotu tai innostu kenestäkään muusta. Olen jo pari vuotta ikävöinyt häntä, mutta palstalla olen käynyt silloin tällöin harvoin noin parin kk aikana, mikä sekin on jo liikaa. Kai mä sit olen säälittävä tai sitten hän vaan on todellinen rakkauteni. Varmaan kuolen yksin ja vanhanakin vielä rakastan häntä.
Jos on tullut selkeästi torjutuksi, niin ehkä silloin toipuu nopeammin. Mutta jos joutuu miettimään mitä toinen ajattelee, miksi pitää hiljaisuutta, miksei toinen myönnä eikä kiellä, ei vastannut jne. on paljon vaikeampaa luovuttaa ja alkaa toipuminen.
Miten teet tuon ?
Hän vain on yksi ja ainut maailmassa. Tulen rakastan häntä aina.
eipä ole helppoa sillä kukaan toinen ei juttele kuten hän eikä kukaan toinen
naura kuten hän... muut ne vaan lähtevät heti mutta hän jää.
Hän on yksi googolplexistä.