Pelkään keskenmenoa

7 vuotta yritystä, ja ei yritystä, 7 keskenmenoa, kaksi niistä leikkausta vaativaa sairaalareissua. Menetetty munatorvi, kyyneliä, tuskaa, kipua, surua, masennusta, alkoholin ja lääkkeiden liikakäyttöä, itsetuhoista käyttäytymistä, raivoa, vihaa, katkeruutta, psykologi istuntoja, hormonihoitoja, piikityksiä, ultrassa juoksemista, luovuttamista, ahdistusta, pettymistä, typerien, ajattelemattomien kommenttien kuulemista mm.sukulaisilta ja työtovereilta:
"Aika itsekästä kun ette hanki lapsia
"Outoa on, noin kauan yhdessä eikä vieläkään lapsia
"Kaikkia ei ole vain tarkoitettu vanhemmiksi
"kyllä se tulee kun lakkaattee yrittämästä ettekä stressaa asiasta"
"on se kumma kun te ette tajunneet tehdä lapsia ajoissa"
"tehkää tekin nyt se lapsi niin on kiva kun on työkavereilla samanikäisiä lapsia"

Onneksi mulla on ollut rinnalla mies, joka on elänyt tän kaiken paskan mun kanssa, tukenut, lohduttanut, potkinut perseelle, kannustanut, rakastanut mua silloin kun eniten sitä tarvitsin. Me jo yhdessä päätettiin, että me emme jää rypemään suruun ja katkeruuteen loppuelämäksemme, vaan löydämme onnen lapsettominakin.
Meille sanottiin,että omaa luomuvauvaa me ei koskaan tulla saamaan, lapsettomuushoitojen kautta saattaa olla mahdollista.
Nyt se on kuitenkin tapahtunut. Olen tullut luomusti raskaaksi.
On vaikea tuntea iloa, kun koko ajan pelkää. Jokainen päivä raskaana on suuri voitto ja silti pelottaa niin että kädet vapisee!
Vieläkään en voi tietää, onnistuuko tämä raskaus. Vai meneekö kesken, kuoleeko vauva kohtuun tai synnytyksessä, onko terve vai vammanen.
Siksi mun on vaikea kertoa ja iloita tästä, enkä haluaisi, että tästä tietää kovin moni ihminen. Toisaalta, uskon että saamme läheisiltä myös tuen ja ymmärryksen, jos käy huonosti. PELOTTAA! Kertokaa, miten pääsen peloistani?!