Syrjäytyneet me

Minä. Olen ihan kuutamolla. Maailman menosta meinaa tajuta tuon taivaallistakaan. Mutta mennään päivä kerrallaan. Olen ainakin saanut muita ajatuksia päähäni. Joten olisinko nousemassa takas jaloilleen? Tiedä tuota.

Olisi vaikka ja mitä. Hullusti olen ihastunut, mutten syrjäytynyt. ei minun anneta syrjäytyä. Ystävät , sukulaiset, työ sekä harrastukset pitävät siitä huolen. Joskus kaipaan enemmän rauhaa.

Oon aina ollut kohdalla, enkä syrjässä, kun rytisee.
höh ja juu..
Vähän on aika ajanut ohi, mut mitä sitten.

sometimes..tarkoituksella tosin

VAikea aatella että kukaan tarkoituksella syrjäytyy. Eli ei taida käsittää miten voimakas syrjäytymis-sana onkaan.

Minä olen. Yhteiskunnan ulkopuolella lähes. Vielä sinnittelen siinä missä yhteiskuntaan kuuluu mut kelkasta tippumisen rajoilla.

Minä syrjäydyin omalla tahdollani. En halua enää olla yhteiskunnan palveluksessa. Jään elämään itseäni varten.

Töiden ohessa näitä yleensä luen ja joskus silloin jos ei huvita tai jaksa tehdä muuta. Muuten elän ihan normaalia elämääni. Varmasti nämä palstat merkitsee ihmisille eri asioita ja eriasteisesti kokevat nämä. Huolestuttavaa se on silloin, jos on niin riippuvainen näistä, että on vaikea olla ilman palstoja.