Moi. Olen 24 vuotias mies. Oireet alkoivat noin 14vuotiaana paniikkikohtauksilla. Olen syönyt cipralex 5mg oireisiin yhteensä noin 4 vuotta. Lopettanu aloittanut joku 3-4kertaa.Nyt ollut 3kk ilman ja olen päättänyt että jää kans! Nykyään varsinaisia paniikkikohtauksia ei ole enää vaan sellasta 24/7 paskaa :(
Lopetin lääkkeet koska minusta niitten kanssa on kun zombie. Kyllä ne auttaa. mutta ei ole elämässä iloa eikä surua niitten kanssa.esim niitten kanssa en pysty itkee nyt kun olen lopettanu niin itken melkeen joka päivä. ja itkun jälkeen on aina vähän parempi olla.
Mulla on ollut nyt noin 1 vuosi todella voimmakaita oireita: joka päiväinen lievä huimaus, epätodellinen höntti olo,visual snow, korvissa soi kun pitää nukkua, tuntuu kuin katsetta olisi vaikea kohdistaa johonkin ja samalla kun ei saa kohdistettua niin höntti olo voimistuu...silmät vaan seisoo päässä, puristava tunne päässä otsan kohdalla,niskaa ja kaulaa vetää, silmät särkee välillä. tuntuu kun pää ois irti kehosta, joskus koko kehon oikea tai vasen puoli tuntuu erillaiselta,joskus luulen oikeesti että nyt sekoan, muutenki tyhmä olo vaikka tajuaa kaiken, joskus todella vaikeeta keskittyä asiohin, Totaalinen väsymys/uupumus, jatkuvaa haukottelua, ihme kuumotusta varsinkin kasvoilla (tilanteesta riippumatta), tuntuu ettei saisi kunnolla happea kun urheilee, paikat jumissa vaikka käyn hieroojalla
Nämä fyysiset oireet ovat päällimmäisiä. Koen että elämänlaatuni on laskenut todella paljon. minulla on niin perkeleen paha olla fyysisesti. Olen kyllä ahdistunut, mutta se johtuu fyysisestä pahasta olostani. Stressinsietokykyni on nykyään nollassa enkä uskalla tehdä elämässäni juuri mitään (työt on tullut toistaiseksi hoidettua joten kuten) En halua lähteä mihinkään tai tehdä mitään kun on koko aika kipeä olo tai pelkään että taju lähtee:((
Olen paljon käynyt lekurissa juttelemassa oireistani: kilpparit, laajat verenkuvat ekg:t otettu, 4 mri kuvaa, hermorata tutkimus, selkäydin neste otettu kaikki muut mitä en muista edes ja koska kaikki on kokeiden mukaan ihan ok.kuoleman pelko on kova kans. sit kun fyysiset oireet ovat todella pahat niin mietin taas että oisko joku syöpä aivoissa joku tukos tai jotain :( jotenki kokoajan tarkkailen kehoa ja olen varuillaan. vaikka mitään hätää ei ole edes. 6kk nyt käynyt terapiassa auttaa jotenki.
ois kiva jutella jonkun kanssa jolla on näitä samoja oireita :) kiitos
Lopetin lääkkeet koska minusta niitten kanssa on kun zombie. Kyllä ne auttaa. mutta ei ole elämässä iloa eikä surua niitten kanssa.esim niitten kanssa en pysty itkee nyt kun olen lopettanu niin itken melkeen joka päivä. ja itkun jälkeen on aina vähän parempi olla.
Mulla on ollut nyt noin 1 vuosi todella voimmakaita oireita: joka päiväinen lievä huimaus, epätodellinen höntti olo,visual snow, korvissa soi kun pitää nukkua, tuntuu kuin katsetta olisi vaikea kohdistaa johonkin ja samalla kun ei saa kohdistettua niin höntti olo voimistuu...silmät vaan seisoo päässä, puristava tunne päässä otsan kohdalla,niskaa ja kaulaa vetää, silmät särkee välillä. tuntuu kun pää ois irti kehosta, joskus koko kehon oikea tai vasen puoli tuntuu erillaiselta,joskus luulen oikeesti että nyt sekoan, muutenki tyhmä olo vaikka tajuaa kaiken, joskus todella vaikeeta keskittyä asiohin, Totaalinen väsymys/uupumus, jatkuvaa haukottelua, ihme kuumotusta varsinkin kasvoilla (tilanteesta riippumatta), tuntuu ettei saisi kunnolla happea kun urheilee, paikat jumissa vaikka käyn hieroojalla
Nämä fyysiset oireet ovat päällimmäisiä. Koen että elämänlaatuni on laskenut todella paljon. minulla on niin perkeleen paha olla fyysisesti. Olen kyllä ahdistunut, mutta se johtuu fyysisestä pahasta olostani. Stressinsietokykyni on nykyään nollassa enkä uskalla tehdä elämässäni juuri mitään (työt on tullut toistaiseksi hoidettua joten kuten) En halua lähteä mihinkään tai tehdä mitään kun on koko aika kipeä olo tai pelkään että taju lähtee:((
Olen paljon käynyt lekurissa juttelemassa oireistani: kilpparit, laajat verenkuvat ekg:t otettu, 4 mri kuvaa, hermorata tutkimus, selkäydin neste otettu kaikki muut mitä en muista edes ja koska kaikki on kokeiden mukaan ihan ok.kuoleman pelko on kova kans. sit kun fyysiset oireet ovat todella pahat niin mietin taas että oisko joku syöpä aivoissa joku tukos tai jotain :( jotenki kokoajan tarkkailen kehoa ja olen varuillaan. vaikka mitään hätää ei ole edes. 6kk nyt käynyt terapiassa auttaa jotenki.
ois kiva jutella jonkun kanssa jolla on näitä samoja oireita :) kiitos
Vastaukset 13
Vanhimmat
Entä jos kokeilisit jotain toista lääkitystä? Niitähän on pilvin pimein.
Itse lopetin kans masislääkkeet siksi koska ne teki musta täysin tunteettoman. Tää syksy ja talvi on ollu nyt tosi vaikeeta ja oon miettinyt pitäskö kokeilla uudestaan lääkitystä. Mulla oireina paranoia, epätoivon tunteet, pelkoja, häpeän tunne, liika-ajattelua... Fyysisistä kuvotus, maha sekaisin, perhoset vatsassa, niskat jumissa, hirveä väsymys ja unettomuus. Kun stressaan niin raavin itseni verille (hereillä tai unissani). Tuntuu nyt et ois helpompi olla vaan kokonaan tunteeton kuin joka päivä käydä läpi tätä samaa epätoivoista pskaa...
Nainen22,mikä lääke sulla oli käytössä ja millä annoksella? Mulla ihan samanlaisia oireita niin ajattelin kysyä mikä lääke noihin auttaisi.
Kärsinette molemmat vieroitusoireista, joita ette osaa tunnistaa aikaisemman masennuslääkekäyttöönne liittyväksi. Huomaattehan, että oireet voivat kestää useita kuukausia ja monella vuosia. Osa oireista voi jäädä loppuelämäksi, mutta ei kannata siitä vielä tässä vaiheessa stressata, vuosi on niin lyhyt aika. Esimerkkinä: Moni joka on käyttänyt ainetta vain muutamia kuukausia kokeilumielessä kärsii mainitsemistanne lopetuksen jälkeisistä oiresta useita vuosia.
Petsku, sinun kannattaa tietenkin yrittää pohtia voisiko osa oireista olla myös paniikkioireilusta peräisin. Se voi olla hankalaa sillä osa manitsemistasi oireista on tyypillisiä masennuslääkekäytön jälkeiselle oireilulle.
Jo kyllä olen miettinyt kaikkea. Ja varmasti onkin vieroitus oireita noista. Mutta minkäs teet tehty mikä tehty. Turha sitä nyt enää jossitella. Jopa miettinyt että onkohan ne tuhonu aivot lopullisesti. Mutta emmä usko kyllä.. Siinä menee vaan aikaa ennen kun kaikki aivokemiat on taas tasapainossa. Kuitenki vaan ollu toi 5mg mut sit taas aikas pitkään tuli syötyää niitä, pisin jasko joku 1½vuotta.
Ja on kyllä käyny mielessä että pitäskö vaan syödä niitä koska kuitenki helpompi olla niitten kanssa. Mutta olen päättänyt taistella nytten. Katsotaan miten menee.
Meinanderi et ole varmaan koskaan syönyt mielialalääkkeitä koska noita kommentteja tulee aina: että olette tuhoneet aivot ja kaikki on menny **** kun olette syöny niitä.
Oma mielipide että ne on hyvät jos on oikeesti tosi paha olla vähän aikaa. Aina pitäs päästä terapiaan jos niitä annetaan eikä vaan anneta.
Mut jo on ne pelottavia noi läkkeet koska kaikkia ei tiedetä niistä. Mitä ne tekee ja miten ne vaikuttaa.Mitä seurauksia sun muuta...
Mut niinku sanoin te jotka syötte turha jossitella tai syöneet tehty mikä tehty.
Et tiedä mitä lääkkeitä olen tai en ole syönyt, joten ei kannata siihen vedota. Tiedän mielialalääkkeistä enemmän kuin useampi psykiatri, vaikka en ole edes alalla.
Siinä olet oikeassa, että jossittelu on turhaa. En myöskään voi sanoa kuka saa, on saanut, ei saa tai ei ole saanut aivovammoja näistä aineista, koska sitä ei kukaan voi ennalta tietää nykytiedon perusteella. Ainoa mitä tiedetään on, että osa käyttäjistä todistetusti vammautuu, mutta syytä tähän ei tiedetä. Toivotaan, että sinulla menee kaikki hyvin.
Dopamiinin puutos aiheuttaa vastaavanlaisia oireita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dopamiini
http://fi.wikipedia.org/wiki/Parkinsonin_tauti
En jaksa uskoa tuohon domamiini puutokseen mun kohdalla ainakaan.
On viitteitä siitä, että SSRI:t aiheuttavat muutoksia serotoniinijärjestelmän lisäksi myös muihin välittäjäainejärjestelmiin, joista dopamiini vain yhtenä. Siten on täysin mahdollista, että kaikki SSRI-masennuslääkkeitä käyttäneistä kärsii myös muiden välittäjäainejärjestelmien häiriintymisen aiheuttamista oireista niin käytön aikana, vieroituksessa ja epäonniset pysyvien vammojen muodossa.
Noita oireita joita kuvailit on kaikilla jotka kärsii psyykkisistä ongelmista. Normaaleja asioita psyyken ongelmissa. Noi oireet on siitä vmäisiä, että niillä on taipumus ylläpitää ja jopa pahentaa sairautta. Ne olot kun ei kuulu normaalikategoriaan ja niitä pelkää ja ne ahdistaa.
En tunne sinua enkä taustojasi, mutta lue kirjoitukseni "Voimia ja rohkeutta, ei kemikaaleja". Löytyy "paniikkihäiriö"osastosta, jos siitä olis mitään apua. Olen itse paniikkihäiriön ja yleisen ahdistuksen omin voimin voittanut ja on tullut jaeltua sitä fiilistä muillekin siinä toivossa, että muutkin saisi siitä ajatuksesta kiinni, mikä vie kohti helpotusta.
En löydä tuota kirjoitustasi:
"Voimia ja rohkeutta, ei kemikaaleja"
Voistiko linkittää sen tänne?
Itselläni oli
Zombie olo : Johtui masennuslääkkeistä essitalopraami ja bupropioni
Huimaus ja "hissifiilis" : Johtui essitalopraamin lopetuksesta
Jatkuva väsymys : Johtui D-vitamiinin vakavasta puutostilasta
Olematon yleiskunto : Johtui D-vitamiinin puutostilasta
Masennus : Alkoi kun elämä kusi koska en pystynyt tekemään mitään johtuen kaikista edellämainituista
Ahdistus : Johtui jatkuvasta epäonnistumisesta, ei uskaltanut yrittää mitään koska ei halunnut nähdä kuinka pohjalla oli
Alkoholismi : Ns. auttoi kaikkeen
Rahahuolet : syynä kaikki edelliset asiat
Itsemurha-ajatukset : Ei mennyt hyvin
Viimiset viisi vuotta ollut aika paskaa. Nyt menee paremmin. Tuollaista sekamelskaa kannattaa setviä yksi asia kerrallaan. Kun johonkin saa jotain tolkkua, muutkin asiat ovat paremmin hoidettavissa.
Missä kunnossa sulla on keuhkot? Pyörtyily, visual snow jne ei oo ainoastaan mielenterveyteen liittyviä asioita, voi olla myös astma tai keuhkoahtauma jne.
Ootko mitannut D-vitamiiniarvos? Ei taida kuulua laajaan verenkuvaan?Syö niitä pillereitä kumminkin, annos 50 mikrogrammaa. Kalaöljy ja muut vitamiinit kannattaa kanssa jos ei tiedä mikä on pielessä.
Saatko raitista ilmaa? Jos et pääse edes sängystä ulos asti niin ikkuna auki ja peitto korviin.
Mitään aivosyöpää tai muuta ihmeellistä on turha pelätä. Sulla on joku suhteellisen tavallinen ongelma joka on kärjistynyt todella pahasti kun sitä ei ole löydetty.
Hei, oon 20-vuotias tyttö ja mulla on täysin samat oireet kuin sulla. Paniikkihäiriö on ja söin siihen myös cipralexiä mut lopetin 2 vuotta sitten samasta syystä kun sä. Mulla on kaikki samat oireet mitä sulla, mutta lisäksi nyt lähiaikoina on tullut vainoharhaisuutta ja näköharhoja sekä kylmiä/kuumia aaltoja ja hikoilua vaikkei teekään mitään.
Kuoleman pelko on mulla kans tosi vahva ja melkein päivittäinen. Alan aina miettimään kaikkia mahdollisia syitä mihin voisin kuolla.
oon myös ajatellu terapiaan menemistä taas, mut en tiedä.. hyvä jos sulle on siitä ollut apua:) mä oon tähän mennessä vaan toivonu, että nää ajan kanssa menis pois.
olen huomannut että alkoholi pahentaa oireita, onko sulla sama?